Nokian vallanvaihto – Olli-Pekka Kallasvuon aikakausi alkoi
Jorma Ollila yllätti suomalaisen median elokuun alussa, kun hän ilmoitti siirtyvänsä ensi vuonna syrjään päätoimisesta Nokian johtamisesta. Ollilan seuraajaksi Suomen teollisuuden kruununjalokiven johdossa nousee yhtiön sisältä Olli-Pekka Kallasvuo, jonka vastuulla on tällä hetkellä Nokian vahvin divisioona, matkapuhelinliiketoiminta.
Ollilan perintöprinssiksi aiemmin veikkailtu Pekka Ala-Pietilä ilmoitti samassa yhteydessä jättävänsä Nokian. Ehkä harvinaisenkin avoimessa kommentissaan Ala-Pietilä totesi, ettei hänellä ole riittävää sisäistä paloa Nokian kaltaisen jättiläisen johtamiseen.
Vaikka Nokian vallanvaihdos oli yksi kesän uutispommeista Suomessa, miksikään järisyttäväksi yllätykseksi sitä ei voi kutsua. Ollilan lähtöaikeet olivat tiedossa hänen lähipiirissään. Ollila itse kertoi luvanneensa vaimolleen Nokian johtoon astuessaan, että pestiä kestää kaksitoista vuotta. Lupaus melkein piti, sillä tusinaraja ylittyy vain parilla vuodella. Sijoittajillekin Nokian tiedotus oli viestinyt hyvissä ajoin Ollilan viisivuotisen sopimuskauden päättymisestä.
Suureksi mediatapahtumaksi Ollilan lähdön nosti, paitsi että Nokia on Suomen suurin ja arvokkain yritys, myös se että lehdistössä Ollila-myytti on alkanut elää omaa elämäänsä. Yksi tämän myytin juonteista on uskomus Nokian tuoman vallan itsetarkoituksellisuudesta Ollilalle. Vallanvaihto osoitti kuitenkin vääriksi olettamukset, että Nokian nokkamies tarttuisi jääräpäisesti asemaansa, kuten niin monet vanhenevat yritysjohtajat.
Lähtöuutisen julkitulon jälkeen alkoi kannunvalanta Ollilan tulevista tehtävistä. Hän itse ilmaisi suoralta kädeltä, että aikoo viitata kintaalla mahdollisille houkutteluille poliittisiin tehtäviin lähtemisestä. Ollila kokee yritysmaailman omimmaksi alueekseen, eikä hänen määrätietoinen luonteensa välttämättä edes sopisi kompromissien kanssa nyhjäävään politiikkaan.
Kiintoisa yksityiskohta aika ajoin esille nousevista spekulaatioista Ollilan ryhtymisestä politiikkaan paljastui hieman Nokian vallanvaihdosuutisen jälkeen. Tulevissa Suomen presidentinvaaleissa pääoppositiopuolue kokoomuksen ehdokkaana oleva Sauli Niinistö paljasti uutuuskirjassaan kyselleensä Ollilaa ehdokkaaksi edellisiin presidentinvaaleihin. Silloin Ollila ei Niinistön mukaan tyrmännyt ajatusta siltä istumalta, vaan lupasi harkita kesän yli. Vastaus oli ”ei” ja kenties Ollila siinä yhteydessä karisti lopullisesti mielestään poliittiset tehtävät.
Ollilan kaltaiselle huippujohtajalle riittää yritysmaailmassa kysyntää, ja yhteen tarjoukseen hän on jo tarttunut. Ollila astuu ehkä Euroopan haasteellisimman yhtiön brittiläis-hollantilaisen öljyjätin Royal Dutch Shellin hallituksen puheenjohtajaksi. Hän ottaa tehtävän vastaan ensi vuoden kesäkuun alussa. Royal Dutch Shell on liikevaihdolla mitattuna maailman neljänneksi suurin firma, sen edelle menevät vain Wal-Mart, BP ja Exxon.
Suomalaiset ovat päässeet merkittäviin asemiin kansainvälisissä järjestöissä, Formula 1:ssä, kapellimestareina, mutta liikemaailmassa ei ole Royal Dutch Shellin hallituksen puheenjohtajan veroista hommaa suomalaiselle koskaan aikaisemmin suotu.
Ollila jää osa-aika
puheenjohtajaksi
Vaikka Ollila ei enää ensi vuonna nosta kokopäiväpalkkaa Nokiasta, hän ei aio yhtiötä jättää, vaan siirtyy osa-aikaiseksi hallituksen puheenjohtajaksi. Hän ehti toimia Nokian päätoimisena hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1999 lähtien. Tällainen päätoimisuus on yleistä Yhdysvalloissa, mutta harvinaista Euroopassa ja etenkin Suomessa.
Olli-Pekka Kallasvuolla on edessään aivan erilaiset haasteet kuin mitkä olivat Jorma Ollilalla, kun hän astui Nokian johtoon vuonna 1992. Ollilan johtajakaudella koettiin ennen näkemätön viestinnän murros, jonka siivittämänä matkapuhelinten käyttö 200-kertaistui. Kallasvuolla on täysi työ pitää Nokia kasvu-uralla, sillä yhtiön liikevaihto on supistunut kolmen viime vuoden aikana.
Kallasvuon ja Nokian onneksi kännykän käyttäjien määrä kasvaa edelleen. Seuraavien 5-10 vuoden aikana kännyköiden käyttäjien lukumäärä nousee kahdesta miljardista kolmeen miljardiin. Markkina ja Nokian myymien matkapuhelinten määrä on siis kasvanut ja kasvaa, mutta samaan aikaan matkapuhelinten keskihinta on pienentynyt. Se on nakertanut Nokian liikevaihtoa ja katteita. Kallasvuolla on melkoinen tehtävä, jos hän mielii palauttaa takavuosien yli 20 prosenttiin nousseet liikevoittomarginaalit.
Rohkaisevaa on, että kännykkämarkkinoiden viime vuosien muutoksessa Nokia on onnistunut enimmäkseen hyvin. Nokia on pystynyt tuomaan markkinoille kalliimpia kannettavia päätelaitteita ja samalla kahminut markkinoita halpamalleissa. Nokian markkinaosuus liikkuu hieman tutkimuslaitoksesta riippuen 35 prosentissa. Vahva kokonaisluku peittää kuitenkin alleen joitakin huolestuttavia kehityslinjoja. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa Nokia on 2005 menettänyt asemiaan.
Dream Teamistä
jäi vain Kallasvuo
Jorma Ollila aloitti Nokian nousun vuonna 1992, jolloin dream teamiksi kutsutun johtoryhmän muut jäsenet olivat Matti Alahuhta, Pekka Ala-Pietilä, Sari Baldauf ja Kallasvuo. Silloin kaikki olivat neljänkymmenen ikävuoden molemmin puolin olevia vaatimattomista oloista lähteneitä suomalaisia. Nyt kaikki ovat optiotulojen ansiosta monimiljonäärejä. Vuodenvaihteen tienoilla Sari Baldauf jätti Nokian ja vaikuttaa lähinnä hallitusammattilaisena. Alahuhta siirtyi Nokian Espoon pääkonttorista viereisen lasitornin ylimpään kerrokseen, hissi- ja liukuporrasvalmistaja Koneen toimitusjohtajaksi. Kun Ala-Pietiläkin jättää Nokian, ei alkuperäisjengistä ole mukana kuin Kallasvuo.
Kallasvuon ura Nokiassa alkoi rahoitusosastolta, johon hän siirtyi pankkimaailmasta vuonna 1980. Silloin Nokia oli kaapelin, paperin, kumisaappaiden ja elektorniikan tekijä eli sekatavaratalo.
Hän ei kuitenkaan jämähtänyt numeromieheksi, vaan on nokialaiseen tapaan kiertänyt eri johtotehtävissä. Chief Financial Officerin paikalta Kallasvuo siirtyi Nokian Yhdysvaltain markkinasta vastaavaksi johtajaksi Texasiin, josta hän kahta vuotta myöhemmin hyppäsi koko matkapuhelinyksikön vetäjäksi syksyllä 2003. Kallasvuon seurana Nokian nykyisessä johtokunnassa ei ole samanikäisiä suomalaisia, vaan varsin kansainvälinen joukkio, johon kuuluvat:
australialainen Networks-toimialaryhmän johtaja Simon Beresford-Wylie , norjalainen henkilöstöjohtaja Hallstein Moerk, amerikkalainen rahoitusjohtaja Richard A. Simonson sekä Enterprise Solutionsin Mary T. McDowell, Simonsonin tapaan amerikkalainen.
Kansainvälinen media on uutisoinut vallanvaihdon jälkeen spekulaatiota Nokian tulevaisuudesta. Nokiaa on milloin liitetty reititinvalmistaja Ciscoon tai iPodin tekijä Appleen. Tällaiset vaihtoehdot tuntuvat Nokian historiaan peilaten epätodennäköisiltä. Nokian menestyksen salaisuus on ollut omat voimavarat eikä yhtään merkittävään yritysostosta ole tehty. Myös analyytikoiden enemmistö on tyrmännyt mahdolliset fuusiot muiden isojen teknopelureiden kanssa.
Nokian itsenäisyyden turvana on lisäksi 10 miljardin euron kassavarat, joiden avulla Nokia ja Kallasvuo kestävät isompiakin epäonnistumisia liiketoiminnassaan. Lisäksi täytyy muistaa, että suomalaisilla on vielä enemmistö Nokian johtokunnassa, johon edellä mainittujen lisäksi kuuluvat Anssi Vanjoki, Pertti Korhonen, Tero Ojanperä, Yrjö Neuvo ja Veli Sundbäck.Vanha tiedemies Neuvo jää eläkkeelle, ja johtokuntaan valittiin syyskuussa 2005 kaksi uutta jäsentä. He ovat Kallasvuon paikan perivä matkapuhelinryhmän vetäjä Kai Öistämö, 40, sekä Customer and Market Operations -yksikön vetäjäksi nouseva Robert Andersson, 44.
Suomessa useat liike-elämän napamiehet ovat joko teollisuussuvuista tai menestyneiden perheiden vesoja. Nokiassa perhetausta ei ole ollut tie johtokuntaan. Poikkeuksen tekee vain Robert Andersson, jonka isä on vaikuttajapersoona ja oikeustieteen professori Edward Andersson. Vanhempi Andersson istui Nokian hallituksessa vuosina 1973-2000.
Nokiasta tai Kallasvuolta ei ole tullut vihjettäkään siitä, että yhtiön pääkonttorin kotipaikka muuttuisi Suomen Espoosta muualle. Kallasvuo itse asuu Helsingissä yhdessä puolisonsa Ursula Raninin kanssa. Ursula Ranin on ollut menestyksekkäästi Nokian lakiasiainjohtaja, mutta jättää Nokian ennen kuin hänestä tulisi miehensä alainen.
Nokian uusi toimitusjohtaja on apteekkarin poika pienestä länsisuomalaisesta pitäjästä, Lavialta. Hän valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi ja hankki vielä tuomiokunnassa varatuomarin arvon. Vapaa-ajallaan Kallasvuon voi tavata joko golf- tai tenniskentältä ja talvisin laskettelureinteistä. Lisäksi hän ilmoitaa harrastavansa poliittista historiaa.
Olli-Pekka Kallasvuo eli tuttavallisemmin OP (tai oopee) ei ole Suomessa ollut Jorma Ollilan tavoin näkyvä julkinen keskustelija tai toimija. Kallasvuo on pikemminkin harkitsevaisempi ja hiljainen tekijä.
Kallasvuolla on kuitenkin huomattava tehtävä finanssiyhtiö Sammon hallituksen puheenjohtajana ja Suomen rahamaailman ehkä värikkäimmän hahmon Björn Wahlroosin esimiehenä. Sammon menestyskausi alkoi 2001, jolloin Wahlroos tuli konsernijohtajaksi ja Kallasvuo hallituksen puheenjohtajaksi.