Euroopan ihmisoikeustuomioistuin: Suomi rikkoi oikeudenkäyntiasiamiehen sananvapautta

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut 21.3.2002 tuomion Suomea vastaan tehdystä valituksesta, joka koski Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan suojaaman sananvapauden loukkausta. Äänin 5-2 se katsoi Suomen rikkoneen oikeudenkäyntiasiamiehen sananvapautta oikeudenkäynnissä.

Valituksen tehnyt varatuomari oli toiminut oikeudenkäyntiasiamiehenä rikosoikeudenkäynnissä, jossa hänen asiakkaansa oli syytettynä avunannosta petokseen ja luottamusaseman väärinkäytöstä. Syyttäjä haastoi todistajaksi henkilön, jota oli aiemmin epäilty samasta rikoksesta. Oikeudenkäyntiasiamies vastusti kyseisen todistajan kuulemista ja laati kirjelmän, jossa hän monin eri tavoin arvosteli syyttäjän toimintaa. Hän kuvasi syyttäjän toimintaa muun muassa kielletyksi ”roolimanipuloinniksi” ja katsoi syyttäjän syyllistyneen asiassa ”tahalliseen harkintavallan väärinkäyttöön” ja ”menetelleen virkavelvollisuutensa vastaisesti vaarantaen oikeusvarmuuden ja oikeusturvallisuuden”. Raastuvanoikeus hylkäsi hänen vastalauseensa, ja hänen asiakkaansa tuomittiin rikoksesta.

Syyttäjä pani myöhemmin vireille rikosoikeudenkäynnin, jossa oikeudenkäyntiasiamies oli syytettynä herjaamisesta. Hovioikeus katsoi oikeudenkäyntiasiamiehen syyllistyneen ”julkiseen ei vastoin parempaa tietoa tehtyyn herjaukseen”. Oikeudenkäyntiasiamies tuomittiin sakkoihin, hänet määrättiin maksamaan vahingonkorvausta syyttäjälle sekä korvaamaan valtiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Sekä oikeudenkäyntiasiamies että syyttäjä valittivat tuomioista korkeimpaan oikeuteen, joka pysytti hovioikeuden tuomion perustelut, mutta poisti määrätyn sakkorangaistuksen sillä perusteella, että se piti rikosta vähäisenä.

Varatuomari valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle vedoten mm. siihen, että hänen sananvapauttaan oli rikottu. Valitusta käsiteltiin ihmisoikeustuomioistuimen suullisessa käsittelyssä 20.9.2001 ja tuomio annettiin 21.3.2002. Tuomioistuin perusteli, ettei oikeudenkäyntiasiamiehenkään sananvapaus ole rajoittamaton. Kuitenkin tässä asiassa valittaja arvosteli syyttäjän päätöksiä, jotka oli tehty hänen roolissaan rikosprosessin asianosaisen asemassa. Tuomioistuin katsoi, että syyttäjän rooli eroaa tässä tuomarin roolista. Vaikka jotkut valittajan käyttämät sanat olivat asiattomia, hänen kritiikkinsä oli rajoittunut syyttäjän toimintaan juuri tietyssä jutussa. Arvostelu ei siten kohdistunut syyttäjän yleisiin ammatillisiin tai muihin ominaisuuksiin. Syyttäjän tulee kestää merkittävää arvostelua puolustusasiamiehen taholta tällaisen prosessin yhteydessä.

Valittajan esittämä arvostelu tapahtui oikeussalissa, eikä esimerkiksi tiedotusvälineissä. Ihmisoikeustuomioistuin ei pitänyt valittajan esittämää arvostelua henkilökohtaisena loukkauksena syyttäjää kohtaan.

Ihmisoikeustuomioistuin muistutti siitä, että asiaa käsitellyt tuomioistuin olisi voinut heti puuttua asiamiehen toimintaan eri keinoin. Asiamieheltä olisi muun muassa voitu evätä oikeus esiintyä asiassa asiamiehenä. Ihmisoikeustuomioistuin korostikin, että nimenomaan asiaa käsittelevällä tuomioistuimella tulee olla tärkeä vastuu asianosaisten sopivana pidettävästä käytöksestä. Se, että asiamiehen toimintaan puututaan jälkikäteen on vaikeasti yhteensovitettavissa puolustusasiamiehen rooliin.

Vain poikkeuksellisissa tapauksissa voidaan siis puolustusasiamiehen sananvapautta rajoittaa. Ihmisoikeustuomioistuin viittasi siihen, ettei virallinen syyttäjä ollut ryhtynyt ajamaan herjaussyytettä valittajaa kohtaa. Samoin se viittasi siihen, että asiassa oli korkeimmassa oikeudessa äänestetty. Tämä osoitti, etteivät kansalliset viranomaisetkaan olleet asiasta yksimielisiä.

Näin ollen loukkaus katsottiin tapahtuneeksi.

Vähemmistöön jääneet kaksi tuomaria (espanjalainen ja sveitsiläinen) eivät pitäneet tapahtunutta ihmisoikeussopimuksen loukkauksena. He katsoivat valittajan syyttäjään kohdistuneen arvostelun olleen vakavaa. Sen mukaan syyttäjä ei ollut ainoastaan toiminut väärin, vaan lisäksi käyttänyt väärin asemaansa ja menetellyt epärehellisesti. Tämä oli vähemmistöön jääneiden mielistä eräs pahimmista asioista, joita voi virkamiehestä sanoa, oli hän tuomari tai ei.

Lisätietoja:
Lainsäädäntöneuvos Arto Kosonen , ulkoministeriö, puh 1341 5704
Lainsäädäntöneuvos Asko Välimaa, oikeusministeriö, puh 1825 7708