Kaija Saariahon esikoisooppera L’Amour de loin kertoo lyyrisen rakkaustarinan
Länsimainen oopperataide saa polttoaineensa inhimillisestä kokemuksesta, jonka keskeinen liikkeelle paneva voima on rakkaus. Suomalainen, Pariisissa asuva Kaija Saariaho (s. 1952) on säveltäjäntyössään hyödyntänyt rakkaus-tematiikkaa jo alkaen varhaisista lauluistaan. L'Amour de loin nähdään Vlaamse Operassa syys- ja lokakuussa.
Saariahon tuotannossa rakkaustematiikka kuitenkin kulminoituu esikoisooppera Kaukaiseen rakkauteen (L’Amour de loin, 1999-2000), joka sai kantaesityksensä Salzburgin musiikkijuhlilla elokuussa 2000 amerikkalaisen Peter Sellarsin ohjaamana.
Sibelius-Akatemiassa Paavo Heinisen (s. 1938) johdolla ja Freiburgissa ja Pariisin IRCAM:ssa opintojaan jatkanut Kaija Saariaho tuli 1980-luvun alussa tunnetuksi modernistisesta estetiikasta ammentavana jälkisarjallisena säveltäjänä, jonka työlle oli ominaista esimerkiksi elektroniikan runsas käyttö sekä laajamittainen sointiväritutkimus. Etääntyminen jälkisarjallisuudesta alkoi 1990-luvun puolivälissä, jolloin Saariahon sävelkieleen ilmestyi melodinen ulottuvuus. 2000-luvulla säveltäjä on keskittynyt ennen kaikkia suuriin näyttämöteoksiin. Kaukaisen rakkauden lisäksi säveltäjän teosluettelo sisältää kolme suurta näyttämöteosta, joihin kaikkiin sisältyy rakkaustematiikkaa. Vuosina 2004-2005 syntynyt kokoillan ooppera Adriana Mater käsittelee äidinrakkautta ja vuonna 2006 kirjoitettu passio-oratorio La Passion de Simone ihmisen rakkautta jumalaan. Vuonna 2010 Lyonissa kantaesityksensä saaneen monologiooppera Emilie’n aiheena on rakkaus, joka kohdistuu tietoon, totuuteen ja tieteeseen.
Tarina saavuttamattomasta rakkaudesta
Kaija Saariahon syyskuussa 2010 Antwerpenissä ja lokakuussa Gentissä nähtävä Kaukainen rakkaus sijoittuu 1100-luvulle Etelä-Ranskan Oksitaniaan ja kertoo tarinan onnettomasta, saavuttamattomasta rakkaudesta Wagnerin Tristan ja Isolde –oopperan tapaan. Oopperassa on kolme henkilöä, Jaufre Rudel (baritoni), trubaduuri-linnanherra, Clémence (sopraano), Tripolin kreivitär sekä viestejä vievä Pyhiinvaeltaja (mezzosopraano). Suurta orkesteria täydentävät kuoro ja laajamittainen tietokoneella tuotettu, esiäänitetty nauhamateriaali. Teoksen sointikuva jakautuu kahtia: yhtäältä se koostuu hitaasti kehittyvistä sointimassoista, toisaalta läpikuultavista, äärimmäisen hauraista (subtle) tekstuureista. Erityisesti trubaduurin vokaaliosuuksia leimaa keskiaikaiseen viittaava melodisuus.
Kaukainen rakkaus koostuu viidestä näytöksestä ja kolmestatoista kohtauksesta. Sen aloittaa perinteinen alkusoitto (Traversée, ransk. ylitys), joka esittelee oopperan henkilöt musiikillisesti. Oopperan miespäähenkilö, linnanherra ja trubaduuri Jaufré Rudel on kyllästynyt tyhjänpäiväiseen elämänsä. Pyhiinvaeltaja saapuu Pyhältä maalta ja kertoo Tripolissa asuvasta kauniista kreivittärestä, Clémencestä. Jaufré rakastuu naiseen Pyhiinvaeltajan kuvauksen perusteella ja päättää lähteä tapaamaan tätä. Trubaduuri sairastuu merimatkalla ja päästyään satamaan kuolee Clémencen käsivarsille.
Kaukaisen rakkauden libretto perustuu 1100-luvulla eläneen trubaduuri Jaufré Rudelin elämänvaiheisiin. Lähteinä libretisti Amin Maalouf on käyttänyt yhtäältä Rudelista kertovaa, 1200-luvulta peräisin olevaa fiktiivistä vida-elämäkertaa, toisaalta Rudelin omaa, oksitaaninkielistä Lanquan li jorn -runoa, joka on koko Etelä-Ranskassa 1100-1300-luvuilla kukoistaneen trubaduurikirjallisuuden tunnetuin teos. Jaufré Rudelin runositaattien lisäksi oopperassa hyödynnetään myös historiallisen trubaduurin runoonsa kirjoittamaa melodiaa.
Kaukaisen rakkauden kulttuuri-historiallisena kontekstina näyttäytyvät keskiaikainen feodaaliyhteiskunta ritarijärjestelmineen, toisaalta eurooppalainen hengellinen liikehdintä ja ristiretket. Oopperassa kuvattu Pyhälle maalle matkaavan trubaduuri-ritari Jaufré Rudelin ja Tripolin kreivittären välinen rakkaus viittaa keskiaikaiseen hovirakkauden ajatukseen (courtly love, fin amor). Ritarin palvoma ja laulullaan ylistämä ylhäinen nainen ei ollut ritarin saavutettavissa: Jaufré Rudelkin menehtyy saamatta kaunista Clémenceä omakseen.
Liisamaija Hautsalo
Kirjoittaja on suomalainen musiikintutkija ja kirjailija, joka erikoistunut Kaija Saariahon musiikkiin. Hautsalo on väitellyt Saariahon esikoisoopperasta Kaukainen rakkaus näkökulmanaan musiikillinen semantiikka vuonna 2008. Tällä hetkellä kirjoittaja työskentelee tutkijana Sibelius-Akatemiassa erikoisalanaan suomalainen ooppera.