Täällä Lusaka – yksinäisestä seisakkeesta Afrikan ABC:ksi
Sambian pääkaupunki Lusaka ei ole kenenkään koti. Kukaan ei ole kotoisin Lusakasta. Vaikka olisi asunut siellä ikänsä ja useammassa sukupolvessa. Asunto voi olla Lusakassa, mutta kotiseudut ovat muualla – maalla, muissa maakunnissa, muissa maissa. Lusaka on olemassa, koska sen kohdalla on ollut hyvä pysähtyä matkalla jostain jonnekin muualle. Se on tarjonnut kohtaus- ja levähdyspaikan. Näin on aina ollut. Vaikka toisilla pysähdys on venähtänyt pidemmäksi, näin on edelleen.
Lusaka tuotiin junalla. Viime vuosisadan alussa Cecil Rhodesin Afrikan eteläkärjestä liikkeelle lähtenyt malmirata eteni pohjoiseen, kohti Belgian Kongoa. Chilangan seisake valmistui vuonna 1905 matkan varrelle keskelle käytännössä ei mitään. Paikalla ei ollut elinkeinopohjaa, merkittävää asutusta tai luontaisia maamerkkejä. Vajaa vuosikymmen myöhemmin, vuonna 1913, aseman kylkeen kasvaneelle yhdyskunnalle merkittiin virallisiin asiakirjoihin nimeksi Lusaka, ilmeisesti kyläpäällikkö Lusaakan mukaan. Kitukasvuinen juna-asema selviytyi hengissä.
Kuparivyöhykkeen kaivostoiminta sekä Pohjois-Rhodesian että Belgian Kongon puolella nousi loistoonsa, ihmisten ja tavaroiden liike kasvoi kiihkeästi. Lusakasta muodostui pohjois-etelä- ja itä-länsisuuntien solmukohta. Se oli paras paikka pysähtyä matkalla Livingstonesta Ndolaan tai Kitwestä Fort Jamesoniin, virkistäytyä ja ehkä tehdä samalla vähän kauppaakin. Vuonna 1935 Rhodesin luoman siirtomaaimperiumin pohjoisimman kolkan päähallintopaikka siirrettiin Lusakaan.
Siitä lähtien useamman poliittisen entiteetin pääkaupunki Lusaka on hallinnon ja talouden sykleistä riippumatta kulkenut voitosta voittoon. Sanontaa mukaillen voisi runoilla, että ”ei ole Lusakan ohittanutta”. Lusakaa ei kirjaimellisesti voi ohittaa, jos löytää itsensä tältä suunnalta. Piskuisesta seisakkeesta on kasvanut mega-ABC-keidas.
On vaikea tarkkaan sanoa, moniko pitää pysyvää asuntoaan Lusakassa. Sambian viimeisin väestönlaskenta antaa niinkin tarkan tuloksen kuin 2 191 225 ihmistä. Wikipedia lienee pudonnut kyydistä tarjotessaan väkiluvuksi 1,7 miljoonaa. Lusakan kaupungin omilla verkkosivuilla arvioidaan väkimäärän karkeasti olevan 2,5 miljoonan paikkeilla.
Varmaa on, että pari miljoonaa on rikki ja kasvumittarit osoittavat kaakkoon. Sambian talous jatkaa jo vuosikymmenen kestänyttä buumiaan. Tälle vuodelle kasvua arvioidaan kertyvän 7,7%:a. Pääkaupunki kasvaa vielä nopeammin.
Kasvun moottori on kupari, mutta Lusakassa tajuaa, että siitä – tai mistään - riippumatta urbaani muurahaiskeko jatkaa kohoamistaan korkeuksiin. Rakennussektorilla kasvu on parikymmentä prosenttia vuodessa. Kaupungin millään kolkalla ei voi olla joutumatta köröttelemään lyhyemmän tai pidemmän matkan kuorma-auton, työkoneen tai sementtilastissa olevan rekan takana.
Keko ei oikeastaan kohoa, vaan leviää. Lukuunottamatta muutamaa korkeampaa taloa, jotka yksinäisesti tökkäävät kohti taivasta, Lusakalla ei edelleenkään ole skylineä, horisontissa näkyvää tunnistettavaa profiilia. Sen sijaan työssäkäyntialueeksi on revähtänyt 80-100 kilometrin säde, jonka Kabwessa ja muualla asuvat joutuvat pahimmillaan päivittäin liikkumaan työ- ja markkinapaikoilleen Lusakassa.
Lusakalla on edessään historiallinen vaihe. Se säilyy eteläisen ja keskisen Afrikan tärkeänä risteyskohtana, mutta on samalla itse oman risteyksensä edessä. Lusaka on sinnitellyt tähän päivään asti 70-luvun asemakaavalla ja kasvusuunnitelmalla. Ne perustuivat 200 000 ihmisen väkilukuun, kouralliseen autoja ja yhteen pääkatuun, jonka varrella sijaitsevat kaikki virastot ja liikkeet. Vanhat suunnitelmat ovat räjähtäneet palasiksi.
Tänä päivänä ollaan tilanteessa, jossa kasvu on jo hillitöntä ja saattaa muuttua hallitsemattomaksi. Mutta toisin kuin monet muut Afrikan pääkaupungit, Lusakalla on kuitenkin vielä mahdollisuus todellisiin valintoihin. Kaupungista löytyvät köyhimmät alueet, joilla elämänlaatu on alle sietokyvyn, mutta Lusakassa ei ole valtavia slummeja. Autojen määrä on räjähtänyt käsiin, mutta liikenne on vielä siedettävällä tasolla. Energiasta, vedestä ja sanitaatiosta on pula, mutta niitä on ja saatavuutta voidaan kehittää.
Huonossa skenariossa Lusakasta pullistuu muutamassa vuosikymmenessä vastenmielinen ”esso-tebari”, jonka bensapumpuille kiemurtelevat loputtomat autojonot ja jonka veskeissä viemäri lainehtii kintuille – 4-5 miljoonaa ihmistä kiipeilemässä toistensa yli edelleen matkalla jonnekin.
Optimistisemmissa skenarioissa Lusakasta voisi kehittyä rauhaisampi keidas, jota koristavat laajat viheralueet, hyvin järjestetty julkinen liikenne, innovatiivinen energia- ja vesihuolto sekä kaikentuloisille mahdollistettu säällinen asuminen. Toisin sanoen malli uuden sukupolven afrikkalaiselle metropolille. Vaikka hyvien skenarioiden toteuttaminen ei ole helppoa, ne eivät ole utopiaa.
Sambialla on tänään käytössään enemmän omia resursseja kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Maa saa lainaa kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Kovan talouskasvun ennustetaan jatkuvan. Poliittisesta tahdosta ei pitäisi olla pula. Kaiken tämän lisäksi tarvitaan silti vielä sitä samaa ja vanhaa kehityksen lisäkettä, kansainvälistä yhteistyötä. Talkoot paremman Lusakan puolesta ovat yhteiset. Eko-cityjä, innovaatiokeskuksia, bisnes-hautomoita ja logistiikka-hubeja ei synnyt ilman laajaa yhteistyötä. Siinä meilläkin olisi paljon enemmän annettavaa kuin mitä tällä hetkellä osaamme tarjota.
Ville Luukkanen, erityisasiantuntija
Suomen suurlähetystö, Lusaka
02.10.2012