'Minä pystyn tähän' - kolme kuukautta Kosovossa

teksti: Sara Sandström

Kun kesätöiden etsimisen lomassa päädyin hakemaan korkeakouluharjoitteluun suurlähetystöön Pristinaan, kuvittelin, että tiesin alueesta jotain. Olinhan seurannut Länsi-Balkanin tapahtumia tarkasti edellisessä harjoittelupaikassani.

Kävi ilmi, etten tiennyt paljon mitään. Kosovon poliittinen elämä on toki melko kaoottinen niin kaukaa kuin läheltä katsottuna, mutta olen onnellinen, että sain mahdollisuuden tutustua ja rakastua Kosovoon paikan päällä.

Harjoitteluni aikana opin uskomattoman paljon sekä Kosovosta, että yleisesti lähetystössä työskentelystä. Pienessä tiimissä ainoana harjoittelijana sain paljon vastuuta ja tunsin, että työpanoksellani oli aidosti merkitystä.

Minut viskattiin heti kolmantena työpäivänäni syvään päähän, kun lähdin yksin tilaisuuteen, jossa Kosovon presidentti Hashim Thaci kertoi rajamuutossuunnitelmista Kosovon ja Serbian välillä.  Onnistuin jännityksestä huolimatta ottamaan pätevät muistiinpanot – kunhan ensin löysin oikean kanavan tulkkauslaitteistossa. Yliopiston työelämäkursseilla kukaan ei opettanut, miten konferenssimikrofoneja käytetään.

Työt edustustossa olivat monipuolisia. Juoksin erilaisissa tilaisuuksissa ja tapaamisissa, edustin juhlatilaisuuksissa, päivitin sosiaalista mediaa, valmistelin suurlähetystön järjestämiä tilaisuuksia ja kirjoitin monia mielenkiintoisia raportteja.

Sara Kosovon kansalliskirjastossa,
kuva: Lisa Sandström

Elämä Pristinassa

Vaikka Pristina on pienehkö kaupunki jopa suomalaisella mittapuulla, täällä tapahtuu paljon ja kahvila- ja ravintolaelämä on vilkasta. Kahviloissa istuu ihmisiä aamusta iltaan juomassa macchiatoja. Kosovolaiset pääsevät hyvin lähelle suomalaisia päivittäisten kahvikupillisten lukumäärässä.

Yksinäisyyttä Pristinassa ei tarvitse potea. Kansainvälinen yhteisö on suuri ja kaupungissa on paljon harjoittelijoita. Suurlähetystöjen harjoittelijoihin törmää usein erilaisissa tilaisuuksissa ja esimerkiksi Ruotsin lähetystön harkkariin voi käydä tutustumassa kipuamalla yläkertaan.

Paikallisten ystävien kautta olen kuitenkin parhaiten tutustunut siihen, millaista Kosovossa on elää. Kansainvälisen kuplan sisältä on helppo olla huomaamatta monia yhteiskunnan ongelmakohtia ja kososvolaisen kulttuurin ja mentaliteetin erityispiirteet voivat jäädä etäisiksi.

"Näkyykö sota siellä vielä katukuvassa?"

Kysymys sodan näkymisestä on ehkä yleisin, jonka Kosovossa asuvat saavat tuttaviltaan ulkomailta. Minultakin tätä on kysytty useaan otteeseen. Sota ei näy katukuvassa Pristinassa, ei ainakaan ellei tiedä, mihin katsoa. Sodasta on jo 20 vuotta, mutta moni suomalainen ei ole kuullut Kosovosta 90-luvun lopun jälkeen. On helppo unohtaa, että 20 vuodessa ehtii tapahtua aika paljon.

Tämä ei tarkoita, ettei konflikti näy lainkaan. Serbien ja albaanien välinen epäluulo kuuluu ja näkyy arjessa. Albaanitaustainen ystäväni ei serbialueilla halunnut meidän mainitsevan hänen taustaansa eivätkä kaikki albaanitaksit suostu ajamaan serbialueille.

20 vuodessa ehtii tapahtua paljon, mutta monella tapaa se on lyhyt aika. Sotaveteraanit täällä ovat nelikymppisiä ja ikäisilläni nuorilla aikuisilla on muistoja sodasta ja ajalta ennen sotaa.

Myös Kosovon ja Serbian hallitusten välinen kissan hännän veto näkyy lähes päivittäin uutisissa.

Vaikka ekspatin arjessa konflikti näkyy hyvin vähän, ei siltä täysin voi välttyä. Makedonian ja Serbian välisellä rajalla serbialainen rajavartija kysyi minulta tiukasti, miksi olen ollut Kosovossa. Serbian virallisen kannan mukaan olin tullut laittomasti Serbiaan, kun saavuin Kosovoon syyskuussa. En tiedä, mikä olisi ollut väärä vastaus, mutta harjoittelu suurlähetystössä oli riittävän hyvä syy päästäkseni jatkamaan matkaa.

Kohti uusia haasteita

Harjoitteluni aikana olen oppinut lähetystötyön arjesta, erilaisten tulkkauslaitteistojen hyvistä ja huonoista puolista ja Balkanin ja erityisesti Kosovon historiasta ja nykyisyydestä. Lisäksi olen jälleen saanut muistutuksen siitä, kuinka etuoikeutettu olen. Suomen passi, pohjoiseurooppalainen ulkonäkö ja suomalaiset tulot tuovat monia etuoikeuksia maailmalla. Toivon pystyväni käyttämään kaikkea oppimaani tulevaisuudessa.

Pian valmistuvana harjoittelijana olen kiitollinen minulle annetusta vastuusta. Harjoittelupaikka osoitti juuri sen, mitä harjoittelupaikalta eniten toivoo: minä pystyn tähän. Paljon on vielä opittavaa, mutta tästä on hyvä jatkaa kohti aina vain haastavampia ja vastuullisempia tehtäviä.

Kolme kuukautta kului uskomattoman nopeasti ja Pristinaan jää vielä monta macchiatoa juotavaksi myöhempiin kertoihin.

Mirëupafshim, Kosovë!
Vidimo se kasnije, Kosovo!

Sara Sandström toimi korkeakouluharjoittelijana Suomen suurlähetystössä Pristinassa kolmen kuukauden ajan syksyllä 2018.