Itä-Afrikka näyttää muille solidaarisuuden mallia
Itä-Afrikassa on totuttu, muttei turruttu konflikteihin. Uganda vastaanottaa Afrikan maista eniten pakolaisia. Suomi tukee tänä vuonna Ugandan pakolaisia 2,2 miljoonalla eurolla, jolla autetaan lasten koulunkäyntiä ja vammaispalveluiden kehittämistä.
Ugandassa jo olevien lähes 1,3 miljoonan pakolaisen lisäksi Etelä-Sudanista saapuu päivittäin parituhatta uutta pakolaista, joista valtaosa on naisia ja lapsia.
Aseellisten yhteenottojen lisäksi vakava kuivuus on ajanut Itä-Afrikassa yli 20 miljoonaa ihmistä elämään ulkoisen avun varaan. Humanitaarinen apu on kriisitilanteissa elintärkeää. Etelä-Sudanin ja Afrikan alueellisia humanitaarisia kriisejä Suomi helpottaa 7,6 miljoonalla eurolla.
Etelä-Sudanin kriisi on lohduton. Maasta pakenevien määrä on suurin sitten Ruandan kansanmurhan. Etelä-Sudanin noin kahdestatoista miljoonasta kansalaisesta jo puolet elää humanitaarisen avun varassa. Määrä vastaa yli puolta Suomen väkiluvusta. Juuri nyt omat kansalaiset jättävät maailman nuorimman valtion nopealla tahdilla.
Itsenäisyyden vaikea alku
Etelä-Sudan itsenäistyi vain viisi vuotta sitten, mutta sen aikaiset unelmat ja toiveet tuntuvat nyt kovin kaukaisilta. Maasta on paennut jo noin kaksi miljoonaa ihmistä, ja maan sisällä muuttavien määrä on lähes yhtä suuri. Etelä-Sudanista on nopeasti muodostumassa uusi vuosikymmeniä kestävä konflikti, jonka eskaloitumista ja pitkittymistä kansainvälinen yhteisö ei toistaiseksi ole pystynyt estämään.
Vaikka kotimaan tilanne on vaarallinen, pakoon lähteminen on yleensä aivan viimeinen vaihtoehto. On uskomatonta nähdä usein kovin traumatisoituneiden pakolaisten sinnikkyys ja elämänhalu. Tahdonlujuutta vaaditaan kuuden lapsen äidiltä, joka pakeni Ugandaan kävellen paahtavassa kuumuudessa viiden päivän ajan viimeisillään raskaana. Vaikka yksinhuoltajaäiti ei voi unohtaa kotimaansa tapahtumia, poltettua ja tuhottua kotikylää, hän haluaa lapsilleen paremman tulevaisuuden.
Ugandan pakolaispolitiikka on poikkeuksellisen edistyksellistä. Maan rajat ovat avoinna konflikteja pakeneville. Maahan saapuessaan pakolaiset saavat käytännössä kaikki samat oikeudet kuin Ugandan kansalaiset äänioikeutta lukuun ottamatta. Pakolaisia ei ohjata leireille, vaan asuinalueille, jossa he saavat oikeuden käyttää maata sekä mahdollisuudet työhön ja yrittäjyyteen. Pakolaiset saavat vastaavat peruspalvelut kuin maan omat kansalaiset.
Yrityksiä ja uusia taitoja
Pakolaisten perustamat yritykset ovat luoneet paljon uusia työpaikkoja ja virkistäneet kaupallista toimintaympäristöä. Pakolaiset ovat tuoneet mukanaan myös uusia taitoja ja osaamista kahvinkasvatuksesta käsitöiden tekoon. Ugandan pakolaispolitiikka herättää ajatuksia. Kuinka köyhä maa, jonka bruttokansantuote asukasta kohden on vajaat 700 dollaria, eli vain alle kaksi prosenttia Suomen tasosta, pystyy vastaanottamaan yli 1,2 miljoonaa pakolaista avoimin ovin?
Vastakohta on räikeä maailmalta saatuihin esimerkkeihin muurien rakentamisesta ja maahanmuuton tiukentamisesta. Ugandan politiikkaan voi olla monia syitä. Ugandalla on omia kokemuksia pakolaisuudesta ja avun saamisesta naapurimailta. Toisaalta valtioiden rajaseuduilla paimentolaisyhteisöt ovat liikkuneet suhteellisen vapaasti rajojen välillä.
Ugandan pakolaispolitiikka ei ole tietenkään ongelmatonta, ja maan sietokyky on koetuksella. Uganda ei pysty ottamaan vastaan suurta pakolaismäärää ilman ulkopuolista apua. Kampalassa järjestettiin kesäkuun lopulla kansainvälinen solidaarisuuskonferenssi, jonka koollekutsujina ja isäntinä olivat YK:n pääsihteeri Guterres ja Ugandan presidentti Museveni. Kokous oli osa maailmanlaajuista prosessia, joka pyrkii YK:n johdolla tehostamaan kansainvälisen yhteisön toimia laajoissa pakolaistilanteissa. Kokouksessa Ugandan pakolaispolitiikka keräsi kiitosta ja sille luvattiin rahoitusta yhteensä noin 358 miljoonaa euroa.
Perimmäisten syiden, eli konfliktien pysäyttäminen on ainoa kestävä ratkaisu pakolaisongelmiin ja maiden kehittymiseen. Kuten YK:n pääsihteeri totesi kansainvälisenä pakolaispäivänä: “Älkää pysäyttäkö pakolaisia, vaan sodat, jotka tuottavat pakolaisuutta.”
Ramses Malaty
Kirjoittaja on edustuston päällikön sijainen Suomen suurlähetystössä Nairobissa