Suurlähetystö 50 vuotta: Pekka ja Ulla Hukan tervehdys
Dar es Salaamissa on ollut 50 vuotta suurlähettilään johtama edustusto. Kun katson nyt taaksepäin, niin huomaan peilaavani tästä 50 vuodesta noin 35 vuoden jaksoa. Tansania on ollut ja on edelleen minulle ja perheelleni hyvin erityinen paikka ja Tansanialla on ollut iso merkitys koko työuralleni ja kiinnostuksen kohteilleni.
Tulin Ulkoministeriöön v. 1985 ja jo samana vuonna arkistopäällikkö Favorin yllätti puhelinsoitolla kysyen kiinnostusta arkistonhoitajan hommaan Dar es Salaamissa. Kuulemma ainutlaatuinen mahdollisuus (tosin myöhemmin kuulin, että moni oli kieltäytynyt) ja sellaiseksi se sitten muodostui. Ullan kanssa asiasta sovittiin ruokatunnilla. Tavasimme ’hyvä ottaa mukaan-listoja’ ja katsoimme kuvia tulevasta asunnostamme, mutta elämänmenosta Dar es Salaamissa meillä ei ollut mitään käsitystä. Kollega ja naapuri Nikkilän tornissa (NIC-Building) Jussi Tanskanen tutustutti nopeasti ruokapaikkoihin intialaisessa kaupunginosassa, Gymkhana Clubin squash ja tenniskenttiin sekä värikkäisiin ruokatoreihin. Tansania oli ottanut taloudellisen ja poliittisenkin pohjakosketuksen juuri tätä ennen, presidentti Nyerere oli eronnut ja Mwinyi oli noussut valtaan. Kaupoissa ei ollut mitään ostettavaa, torilta sai sentään kasviksia ja hedelmiä. Erityismakeaa Coca Colaa ja vaihtelevalaatuista Safari-olutta sai, mikäli onnistui saamaan haltuunsa aloituspakkauksen eli tyhjän vaihtokorin. Elämän opettelu ja työ uudessa ympäristössä oli valtava kokemus. Elimme nuoren parin elämää kansainvälisessä ympäristössä, kun Ulla sai työpaikan IST:stä. Tansanian monet kasvot realisoituivat. Upeat asiat kuten ihmiset ja luonto tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Toisaalta kehittymättömyys, virheet, köyhyys ja takamatka kehitykseen oli musertavaa. Kokemus tasapainoilusta eriarvoisuuden ja omien etuoikeuksien välillä jäi pysyvästi elämäämme ja se kulkee meidän mukana niin Tansaniassa, Suomessa kuin muualla.
Toinen kierros alkoi v. 1996, nyt kolmen lapsen perheenä. Pojat aloittivat ISTssä, jossa Ulla oli aiemmin ollut opettajana. Lapsiperheen elämä sujui ilman kurahousuja, toisaalta malariaa piti varoa. Puolison kannalta elo ei tietenkään ollut yhtä helppoa, mutta onneksi omat lapset olivat sopivassa iässä ja Suomi-koulussa riitti oppilaita. Solahdin töihin kivuttomasti, olinhan seurannut Tansaniaa sivusilmällä, vaikka en suoraan maan kanssa toiminutkaan Helsingissä työskennellessäni. Toimisto oli vielä aluksi Nikkilässä, mutta pian siirryimme uuteen valoisaan kansliarakennukseen, Ruotsin kanssa saman katon alle. Huippuhetki koettiin, kun presidentti Ahtisaari tuli viralliselle vierailulle liikemiesvaltuuskunnan kanssa avaamaan edustustoa. Odotimme paikalle samaan aikaan myös prinsessa Victoriaa, mutta turhaan. Victoria missasi samalla Suomi-koulun juhlaesityksen rouva Eeva Ahtisaaren kunniaksi. Pole sana Vickan!
Tansania oli silloin taas uuden alussa, kun presidentti Mkapa oli aloittanut v. 1995 ensimmäisissä monipuoluevaaleissa. Toki CCM-puolue voitti ne vaalit, kuten kaikki sen jälkeisetkin. Mkapan johdolla Tansania avautui ja koko yhteiskunta tuntui olevan liikkeessä. Vuosikymmenet tappiolla toimineita valtionyhtiöitä yksityistettiin tai ajettiin alas, myös monia niistä, joita Suomi oli tukenut. Aikaisemmin lähinnä kirouksena pidettyä yksityisyrittelijäisyyttä pyrittiin tukemaan. Kansalaisjärjestöjen toiminta alkoi muuttua, kun mukaan tulivat demokratiaa ja ihmisoikeuksia ajavia tansanialaisia järjestöjä. Kännyköitä alkoi näkyä ja nokialaisesta tulikin uusi ’päällikön sauva’, jolla ohjattiin ’joukkoja kohti kehitystä’. Kehitysyhteistyö oli murroksessa, kun Suomi muiden mukana aloitti siirtymän hankekohtaisista projekteista kohti ohjelma-apua, ensin sektoreittain ja myöhemmin budjettitukeen. Velkaongelmaa ratkaistiin isoilla talkoilla. Suomen laman jälkeen määrärahat olivat kasvussa, pystyimme taas suunnittelemaan ja osallistumaan. Kehitys kehittyi niin, että se tuntui ja näkyi. Taaksepäin katsoen meidän kaikkien kumppaneiden innostus ja vauhti taisivat olla vähän liikaa, kun tulostavoitteiden tarkempi määrittely, riskienhallinta ja hallinnon kapasiteetti eivät aina ehtineet mukaan.
’Taas, etkö sitten muuta keksinyt’, kommentoi moni kollega, kun lähettiläsnimitys tuli julki keväällä 2015. Suoraan kohti vaaleja ja jälleen kerran uutta Tansaniaa. Suurlähettiläs Kari Karangon järjestämällä lounaalla ’entiset eksellenssit’ ja puolisot lähettivät meidät matkaan ja asumaan ”meille”, kuten he sls Ahtisaaren aikanaan hankkimaa residenssiä kutsuivat. Residenssi on huippupaikka ja tuo itsessään tyylikkään suomalaisuuden jokaisen tilaisuuteen. Tunsimme olevamme etuoikeutettuja ja erityisesti silloin, kun juhlimme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlia isossa puutarhassa suomalaisten, kunniavieraiden ja joulupukin kanssa. Mahtavat juhlat!
Valtuuskirje Kikwetelle nopeaan tahtiin, seuraavaksi kertomaan valtiovarainministeriöön Suomen lamasta ja 30% leikkauksesta tukeemme. Emme tunteneet kansliapäällikön kanssa aiemmin, mutta naama jäi kuulemma mieleen. Tansanialle ja länsimaiden rahoittajille oli tullut ryppy suhteeseen ison korruptiotapauksen johdosta. Suhdetta paikkaamaan palkattiin vetämään 1990-luvun toimien kollega Maailmanpankista. Tuttuja latuja yritettiin, aika oli kuitenkin jo muuttunut. Presidentti Magufilin johdolla otettiin taas uusi ja lupaava alku; ’Hapa kazi tu’, työnteko, valtion varojen tärväämisen loppu, korruptionvastainen taistelu, verohallinnon kehittäminen jne. Valitettavan pian samoja teemoja kohdennettiin rötösherrojen lisäksi oppositioon, kansalaisjärjestöihin ja muihin, jotka esittivät kysymyksiä. Kun oikeusvaltio- ja demokratiakehitys kompastelee, yhteiset arvot ovat koetuksella.
Kolme työrupeamaa antaa jo vähän perspektiiviä. Tansaniasta tuli eräänlainen kokemuspohjainen mittari. Kun neuvottelin lisärahoituksista Maailmanpankissa, Tansania sai toimia mielessäni esimerkkinä köyhästä maasta, tarpeista ja mahdollisuuksista. Lähettiläskaudella saattoi jo tehdä omavaltaista hankearviointia hankkeista, joissa olin aikanaan mukana. Metsä on ollut ohjelmassa kaiken aikaa, ensin hakattiin sademetsää Itä-Usambarassa, toisella kaudella olin mukana suojeluhankkeessa, jonka onnistuneita tuloksia kävin lähettiläänä arvioimassa.
Sitä tulee pohtineeksi olisiko maa voinut tai olisiko sen pitänyt kehittyä vieläkin enemmän kaikkien niiden mahdollisuuksien kautta, joita sillä on, kuten mittavat luonnonvarat, yhteinen kieli, orastava demokratiakehitys ja rauhantila. Vastaus on selkeä kyllä! Olen päässyt mukaan kolmen presidentin aloittaessa valtakauttaan. Jokainen heistä, myös Nyerere ja Kikwete, on virkakautensa alussa käynnistäneet uudistuksia liittyen julkishallintoon, koulutukseen, energiaan, veteen, maatalouteen ja teollistumiseen. Mutta pitkät prosessit eivät ota onnistuakseen, vaan ne kääntyvät melkeimpä itseään vastaan. Tansanialaiset ovat todella saaneet maksaa johtajiensa virheistä ja sopeutuneet hiljaa uuden johdon linjauksiin. Tätä kirjoitettaessa uusi vaihe on juuri alkamassa, kun maa sai ensimmäisen naispresidentin, kun varapresidentti Samia Suluhu Hassan nousi valtaan Magufulin menehdyttyä.
1.3.2021 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Suomen ensimmäinen suurlähettiläs aloitti toimintansa Tansaniassa. Julkaisemme juhlavuoden kunniaksi Dar es Salaamissa palvelleiden suurlähettiläiden muistelmia omilta kausiltaan.