Kari Karangon saavutuksia ulkoasiainhallinnossa

Tällä kirjoituksella kunnioitamme pitkäaikaiseen sairauteen 9.5.2020 menehtyneen työtoverimme ja ystävämme suurlähettiläs emeritus Kari Karangon (s. 1941) työtä ja sen tuloksia ulkoasiainhallinnossa ja sen ulkopuolellakin. ​Karin uran mahdollisti ja sitä tuki merkittävällä panoksella hänen sairaanhoitajapuolisonsa Inkeri.

Kari Karanko
Kari Karanko, henkilökuva vuodelta 1989: UM Tietopalvelu

Karin elämässä ja työssä uskonto löi kättä kulttuurille, politiikka tieteelle ja kestävä kehitys taiteelle. Kari kiinnostui kaikesta ja tartutti innostuksensa meihinkin. Hän halusi saada kokouksille, tapaamisille ja kirjoituksille tuloksia konkreettisen tekemisen meininkinä, ja päämääränä parantaa maailmaa. Karilla oli rohkeutta toimia myös rajoja joskus rikkoen.

Kari keräsi joukkoja ympärilleen, liittoutui ja teki yhteistyötä laajalla rintamalla. Päällimmäiseksi Karin henkilössä ja työtoveruudessa nousi suuri inhimillinen lämpö ja vilpitön myötäeläminen työtovereiden iloissa ja suruissa. Erityisen liikuttavaa oli Karin huolenpito muutamille saattohoidossa oleville kollegoille.

Tässä esitetyt saavutukset ovat vain osa sitä kirjoa, joka tuli työyhteisöömme Karin etsivän ja verkostoituvan persoonan läsnäolosta.

Karin tärkeimpiä aikaansaannoksia oli tuoda jämäkkyyttä kehitysyhteistyön selkärankaan 1980-luvun lopulla. Hän auttoi kehittämään toimintakulttuuria niin, että evaluaation periaatteita alettiin ymmärtää ja täsmentää sen menettelytapoja kuten riippumattomuutta. Evaluaatiot ovat nyt selkeästi mukana hanke-, ohjelma- ja strategiatasoilla ja niiden tuloksia käsitellään avoimesti.  Saatiin aikaan myös ympäristövaikutusten ennakkoarviointiohjeet.

Pienelläkin päätöksellä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Kun Turun yliopiston Amazonia-tutkimusryhmä oli hakenut avustusta ulkoministeriöltä, asia eteni vasta Karin hyväksyttyä tutkimusanomuksen viransijaisena. Näin käynnistyi turkulaisten maailmanmaineeseen yltänyt Amazonia-tutkimus, joka edelleen jatkuu vahvana Etelä-Amerikassa ja on tuottanut tusinoittain tohtorinväitöskirjoja. Merkkipaalu oli erittäin uhanalaisen Allpahuayo-Mishanan alueen suojelu Perun Iquitosissa. Suojelualueen metsä on puulajistoltaan Amazonian rikkain. Tämä lienee Suomen merkittävin yksittäinen suojelutoimi maailmalla.

Ulkoministeriön ympäristöyksikön päällikkönä Kari solmi hyvät suhteet YK:n ympäristöohjelman UNEPin johtoon tuloksena mm. kansainvälisten ympäristösopimusten ja ympäristödiplomatian kurssi, jonka Itä-Suomen yliopisto ja UNEP ovat järjestäneet vuosittain 2004 lähtien. UM ja YM ovat tämän kansainvälisen kurssin yhteistyökumppaneita, usein Karin itse esittäessä kurssitervehdyksen. Joensuussa vierailivat vuorollaan niin UNEPin pääjohtaja Klaus Töpfer kuin varapääjohtaja Shafqat Kakakhel.

Karin edistämiin kurssi- ja stipendiverkostoihin kietoutuivat ohjelmillaan myös Jyväskylän yliopisto (erityisopetus), Teknillinen korkeakoulu (arkkitehtuuri), Helsingin ja Joensuun yliopistot (metsäkoulutus), Tampereen yliopisto (ympäristötiedotus) ja Helsingin kauppakorkeakoulu (ulkomaankauppakoulutus PRODEC). Myös tullikoulutus ja palontorjunnan koulutus saivat Karilta tukea. Näin koulutetuista kehitysmaalaisista tuli yleensä Suomen vannoutuneita ystäviä loppuiäkseen.

Ulospäin suuntautuvana ja palavasieluisena Kari sopeutui nopeasti kaikenlaisiin ympäristöihin nähden erilaiset kulttuurit, uskonnot, vammaisuudet ja ihonvärit rikkauksina, ei rajoituksina. Suorapuheisuutensa ja innostavuutensa ansiosta hän solmi ystävyyssuhteita kaikilla yhteiskuntatasoilla. Hänen elämänsä kohokohtia oli kutsu Tansanian presidentin Jakaya Kikweten virkaanastujaisiin 2005 tämän henkilökohtaisena vieraana pöytäseuranaan maanosan muita presidenttejä.

Kari löysi tekijät ja keinot suomalaisen kulttuurin tuomiseksi Tansaniaan kuten kamariorkesteri Avanti ja Boston Promenade -orkesteri. Harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen esiintyi sekä tanssiteatteri Hurjaruuthin että Arto Järvelän ja Heikki Laitisen kanssa. Kun tansanialainen Suomessa kunniatohtoroitu kansanmuusikko oli päivittäiskäytössä kuluttanut hattunsa puhki, Kari hankki hänelle uuden. Karin aloitteesta kehitysyhteistyöhankkeisiin liitettiin kulttuurinäkökulma.

Kari oivalsi umpikujaan ajautuneet kehitysyhteistyöhankkeet. Kun Suomen puutavarahanke Tansaniassa Usambaran elonkirjorikkaassa vuoristossa syystäkin tuli kansainväliseksi silmätikuksi, Kari oli nopea ohjaamaan sen sijaan tukea ympäristötutkimukseen ja aloitteellinen alueen julistamisessa kansallispuistoksi.

Profeetallisesti Kari lausui Suomen Tansaniaan valmisteleman Panganijoen patohankkeen riskinä, että ympäristöarvioinnin mukaan yläjuoksun laajojen metsähakkuiden sekä maanviljelyn kastelutarpeiden vuoksi joesta pian loppunee veden juoksu. Padon taustavoimilla oli enemmän ruista hihassa kuin Karilla, joten pato rakennettiin. Pian sen jälkeen joessa ei sitten enää ollutkaan vettä, ja Kari puolestaan oli Namibiassa.

Suurlähettiläänä Namibiassa Kari tuki taideprojekteja, mediavapautta, kirkkojen välistä yhteistyötä ja aloitettiin poliisiyhteistyö. Kari juhlisti EU-puheenjohtajuutemme aloitusta Windhoekissa ikimuistoisella esityksellä, jossa Wimme Saari joikui poroni samalla kun hereronainen kurkkuäänellä lehmäni.  

Namibian vapautusliikkeen SWAPOn piirissä Kari nähtiin yhtenä maan itsenäisyyden kummisedistä perustuen hänen toimintaansa Sambiassa ja SWAPOn laajaan stipendiohjelmaan Suomessa hänen suojeluksessaan. Monille jäi vaikuttavana mieleen vammaisjärjestöjemme vetämä SWAPOn sotainvalidien kuntoutus- ja koulutus.

Karin ennakkoluulottomuutta arjessakin osoittaa, että ollessaan kehitysyhteistyötoimistomme päällikkönä Sri Lankassa hän palkkasi edustuston talonmieheksi mykän nuorukaisen, jonka itse koulutti tehtäviinsä.  Nepalissa EU:n puheenjohtajamaan edustajana Kari tuki näkyvästi rauhanprosessia sekä hallituksen ja maolaisten sissien välisen rauhansopimuksen allekirjoitusta.

Ulkoministeriön saatua ensimmäiset tietokoneet noin 1979 Kari järjesti opettajan rutiinillaan vapaaehtoista atk-koulutusta työhuoneessaan. Aikanaan ulkoministeriö sai enemmän tietokoneita ja lopulta käynnisti koulutustakin.

Kaikki virkamiehet eivät aina pysyneet mukana Karin huimassa vauhdissa. Jos joskus joutui asiassa hänen kanssaan eri puolille, saattoi kuulla kunniansa. Vastapainoksi Karin itsetunto riitti hyvin siihen, että jo seuraavana päivänä hän saattoi koputtaa huoneesi ovelle pullapussi kädessään ja lausahtaa juotaiskos kahvit?

Kari panosti etenkin korkeakouluharjoittelijoiden ja nuorempien virkamiesten ohjaukseen antaakseen näiden elämälle suunnan ja sisältöä "väliin kritiikinkin kanssa". Monet näistä tekivät työjaksonsa aikana merkittäviä tutkielmia ja saattoivat osallistua konferensseihin ulkomailla. Kari toimi mentorina jo ennen käsitteen rantautumista Suomeen. Hän esitti asiat osana suurempia kokonaisuuksia moniulotteisine taustoineen. Monet muistelevat pitkiäkin keskusteluja haikeudella kiitollisina Karin jakamasta kokemuspääomasta ja elämänviisaudesta. Hänen lähestymistavassaan nähtiin suolaista ja makeaa, vakavuutta ja huumoria sekä uusien näkökulmien etsintää. Vielä kuolemaansa edeltävänä päivänä Kari jaksoi antaa neuvoja yhdelle "opetuslapsistaan".

Kari vaati paljon lähipiiriltään ja alaisiltaan, mutta eniten itseltään. Hän osasi olla myös sydämellinen, antelias ja rohkaiseva. Vuosien myötä juuri näiden piirteiden vahvistuminen pehmensi hänen luonnettaan.

Kari toivoi mahdolliset muistamiset Ekosäätiön tilille FI39 5721 9420 2047 50 OKOYFIHH tukemaan vuoden 2020 työtä, jonka teemana on Ilmastohätätila ja planetaarinen etiikka.

Teksti: Pertti Majanen ja Mikko Pyhälä, kiitollisina sivustatuesta seuraaville: Sinikka Antila, Ulla-Maija Finskas, Markku Heiskanen, Pekka Hukka, Lotta Karlsson, Tuomas Kuokkanen, Pirkko-Liisa Kyöstilä, Jyrki Nissilä, Matti Nummelin, Kimmo Pohjonen, Sauli Rouhinen, Jukka Salo, Paul Silfverberg ja Marja-Liisa Swantz.