Suurlähetystö 50 vuotta: kaksi nuorta lääkäriä tutustumassa Tansanian terveydenhuoltoon ja osallistavan yhteisötyön seminaareihin

Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n hankkeen äiti, Suomen kehitysyhteistyön ”grand old lady”, Marja-Liisa Swantz yhdessä Matti Mäkelän kanssa. Kuva: Kati Juvan arkisto

Muisto Tansaniasta ja Suomen suurlähetystöstä 1986

Vuonna 1986 Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, LSV, aloitti Tansaniassa seitsemän vuotta kestävän kehitysyhteistyöhankkeen. Hankkeen rahoitti ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto, mutta kansalaisjärjestöhankkeelle poikkeuksellisesti yhteistyökumppanina toimi Tansanian terveysministeriö eikä paikallinen järjestö.

Hankkeen oli alun perin ideoinut Marja-Liisa Swantz, Suomen kehitysyhteistyön ”grand old lady”, joka oli asunut Tansaniassa kymmeniä vuosia. Me suomalaiset lääkärit olimme hankkeessa enemmän oppimassa kuin kouluttamassa muita.

Ensimmäinen hankematka toteutettiin tammikuussa 1986. Matkan alussa järjestettiin seminaari terveysministeriön virkamiehille, sitten kahdeksalletoista terveydenhuollon oppilaitoksen rehtorille ja opettajalle. Tavoitteena oli kouluttaa opettajat ohjaamaan yhteisöllistä kylätyötä uuden swahilinkielisen oppikirjan avulla.

Meille oli ja on tärkeää, että terveydenhuollon tulevat työntekijät ymmärtävät kylien terveysongelmia kokonaisuutena sekä ymmärtävät yhteisöjen merkityksen terveyden ylläpitämisessä.

Saunominen on puhdistava kokemus helteisessäkin ilmassa

Hankkeen kautta vietimme pari viikkoa seminaarissa eräässä terveydenhuollon oppilaitoksessa Kibahassa lähellä Bagamoyoa. Tuolloin Tansanian taloudellinen tilanne oli heikko ja infrastruktuuri ei aina toiminut. Vettä oli saatavissa vain osan aikaa, eikä sitä aina riittänyt suihkuihin. Ilmasto oli kovin helteinen suomalaiseen makuun eli olo oli ajoittain hikinen. Muuten tunnelma oli erinomainen ja kaikki näkemämme ja kokemamme tosi mielenkiintoista.

Marja-Liisa Swantz, joka tunsi Tansaniassa ”kaikki”, kierrätti meitä tapaamassa monia paikallisia johtajia. Vierailimme tietysti myös Suomen suurlähetystössä esittäytymässä ja kertomassa hankkeestamme. Saimme kutsun myös suurlähettilään residenssiin, jossa vierailimme pariviikkoisen matkamme lopussa. 

Seminaariviikkojen jälkeen oli hienoa ja hyvin erilaista päästä illalliselle suurlähettilään residenssiin. Itse lähettiläs oli muualla ja illan tarjosi hänen vaimonsa. Kerroimme hankkeesta, keskustelimme maan tilanteesta ja söimme hyvin. Illan kruunasi pääsy residenssin saunaan Intian valtameren rannalle. On se vaan mielenkiintoista, että siinäkin ilmastossa saunominen on niin rentouttava ja puhdistava kokemus.

LSV:n hanke jatkui vuoteen 1992 ja matkoja kertyi liki kymmenen. Viimeisen kerran kävin Tansaniassa safarilla Etiopiasta adoptoitujen lasteni kanssa vuonna 2012 – senkin järjestin hankkeessa syntyneiden suhteiden kautta.

Ninapenda Tanzania ngumu sana!

 

Kati Juva

1.3.2021 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Suomen ensimmäinen suurlähettiläs aloitti toimintansa Tansaniassa. Julkaisemme juhlavuoden kunniaksi Dar es Salaamin suurlähetystössä käyneiden suomalaisten muistelmia.