Kielen status on tärkeä monikielisten lasten oppimishalulle

Perjantai 21. helmikuuta on kansainvälinen äidinkielen päivä, jonka tarkoituksena on edistää kielellistä moninaisuutta. Monikielisille lapsille on tärkeää, että ne kielet joita he oppivat, ovat arvostettuja heidän asuinmaassaan, sanoo opettaja Tiia Ojala.

Opettaja Tiia Ojalan potretti.
Kuva: Juliana Wiklund

Tyypillinen haaste monikielisissä perheissä on tilanne jossa lapsi ei tahdo puhua toista tai kolmatta äidinkieltään, vaan vastaa jatkuvasti yhdellä kielellä. Tiia Ojalan mukaan tämä voi johtua muun muassa siitä, että lapsi voi kokea alemmuudentunnetta puhuessaan tiettyä kieltä.

– Lasten identiteettiin vaikuttaa vahvasti tilanteet, joissa äidinkielellä ei ole korkea status lapsen asuinmaassa. Esimerkiksi suomen kielellä ei ole aina ollut niin vahva asema Ruotsissa, kuin sillä on nyt. Monikielisille lapsille on erittäin tärkeää tuntea itsensä hyväksytyiksi kaikilla kielillä joita he puhuvat, jotta he eivät tunne itseään huonommiksi puhuessaan jotain osaamistaan kielistä, hän sanoo.

 – On tavallista, että perheessä aloitetaan puhumaan jotain kieltä, mutta se jätetään pois, kun koetaan että lapsi ei opi kieltä kunnolla. Se on surullista, sillä vaikka yhdestä kielestä ei tulisi yhtä vahvaa, kuin toisesta, on se silti rikkaus, ja sillä on suuri emotionaalinen merkitys lapsen ja vanhemman välillä.

Tiia Ojala on kieltenopettaja, opetusmateriaalin kirjoittaja sekä luennoi kielten opetuksesta. Tärkeintä monikielisille perheille on se, että ollaan johdonmukaisia siinä, miten ja milloin eri kieliä puhutaan, hän kertoo.

– Pitää rakentaa omat säännöt, vaikka ei olisi selkeää oikeaa tai väärää. Jos meillä on vieraita, jotka eivät osaa suomea, niin minä puhun lapsille ruotsia, vaikka muissa tapauksissa puhumme suomea kotona. Voi myös tehdä esimerkiksi niin, että lukee ruotsinkielistä kirjaa, mutta käy sitten keskustelua kirjasta suomeksi, hän sanoo ja jatkaa:

– En kiellä lapsilta ruotsin kieltä kotona, mutta he tietävät, että meidän kotikielemme on suomi. Jos he sanovat jotain ruotsiksi niin toistan saman suomeksi, jotta he seuraavassa lauseessa toivottavasti käyttäisivät suomenkielistä termiä. Ei ole vaarallista hyppiä kielestä toiseen, mutta lasten on hyvä oppia, että kotona on yksi kieli ja esimerkiksi luokkahuoneessa on toinen.

Toinen tärkeä metodi on niin sanottu passiivinen korjaus, joka tarkoittaa sitä, että lasten sanoessa jotain väärin, tulee lause toistaa oikein. Perheissä jossa vain yksi vanhemmista puhuu toista kieltä, on myös tärkeää, että kyseisellä vanhemmalla on myönteinen asenne sekä kieltä että kulttuuria kohtaan.

– Aina on positiivista, jos toinenkin vanhemmista opiskelee hänelle vieraan kielen, mutta tärkeintä on, että partneri hyväksyy sen, että voi tulla tilanteita jossa hän ei tule ymmärtämään kaikkea mitä sanotaan.

Unescon vuonna 1999 luomaa kansainvälistä äidinkielen päivää vietetään vuosittain 21. helmikuuta. Päivän tarkoituksena on muistuttaa ihmisten oikeudesta puhua ja kirjoittaa vapaasti omalla äidinkielellään. Myös vähemmistökielien tärkeys otetaan huomioon.

Ruotsissa on viisi virallista vähemmistökieltä: suomi, meänkieli, saame, romani ja jiddisch. Tilastoja siitä, kuinka moni puhuu suomea ei Ruotsissa ole, mutta useimpien arvioiden mukaan suomenkielisiä Ruotsissa on 200 000–300 000 henkilöä.

Tiia Ojalan mukaan nykytutkimukset osoittavat selkeästi, että monikielisyydellä on positiivinen vaikutus lapsiin.

– Aikoinaan puhuttiin puolikielisyydestä ja uskottiin, että jos lapsi opettelee yhtä aikaa monta kieltä, niin hän ei opi niistä kunnolla mitään. Tänä päivänä tiedetään, että monikelisyys lisää lasten luovuutta, kielitaitoa ja metokognitiivista tietoisuutta. Monikielisinä kasvaneiden lasten on myös helpompi oppia uusia kieliä myöhemmin elämässään.