Elna Nykänen Andersson haluaa oikoa myyttejä

Ulkoministeriö on nimittänyt Elna Nykänen Anderssonin määräaikaiseksi lehdistövirkamieheksi Suomen Tukholman-suurlähetystöön. Kausi on kolmivuotinen ja alkaa 4. maaliskuuta. Nykänen Andersson siirtyy tehtävään sisällöntuotantotoimisto OTW:ltä. Hän on työskennellyt myös brittiläisen aikakauslehti Monoclen Tukholman-kirjeenvaihtajana vuodesta 2008.

Elna Nykänen Andersson, minkälainen on taustasi?

Olen työskennellyt toimittajana 20 vuotta; ensin Suomessa ja myöhemmin Tukholmassa. Koulutukseltani olen valtiotieteen maisteri ja taiteen maisteri. Ensimmäisen tutkinnon hankin Helsingissä ja toisen Lontoossa. Muutin Tukholmaan vuonna 2000, mutta olen sen jälkeen asunut pidempiä ajanjaksoja sekä Helsingissä, Lontoossa että New Yorkissa. Viimeiset kymmenen vuotta olen tehnyt töitä muun muassa uutisjuontajana ja tuottajana Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:llä ja Monoclen kirjeenvaihtajana. Siirryn lehdistöneuvokseksi OTW:ltä, jossa ideoin ja toteutin yrityksille sekä muille organisaatioille monenlaisia tuotantoja, kuten viestintäkonsepteja, asiakaslehtiä, videoita, online-artikkeleita ja some-sisältöjä. Asiakkaihini kuului muun muassa Visit Sweden. Viime vuonna julkaisin myös Kära Sverige -kirjan Ruotsin ruokakulttuurista. Olen siis seurannut ruotsalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria monelta kantilta jo vuosia. Samalla olen säilyttänyt kosketuksen Suomeen sekä perheen että töiden kautta.

Millaisin tunnelmin lähdet hoitamaan tehtävää?

Tuntuu tosi hienolta. Suomi on minulle sydämen asia ja näen tämän työn kunniatehtävänä, jossa lupaan tehdä parhaani. On mahtavaa päästä kertomaan ruotsalaisille kaikesta siitä hyvästä, mitä Suomella on tarjottavana.

Millainen ruotsalaisten Suomi-kuva on?

Ruotsi on Suomen maakuvatyölle uniikki maa. Missään muualla Suomeen ei suhtauduta samalla tavalla. Yleisesti Suomesta pidetään, mutta käsitys maastamme on hiukan vanhanaikainen ja yksipuolinen. Suomi on Muumeja, Marimekkoa, Suomen-laivoja ja kovasti töitä tekeviä ihmisiä, joiden integriteetti on tinkimätön. Suomesta tiedetään aika vähän – harva osaa edes sanoa, kuka nykyinen presidenttimme on, ja nuoremmat eivät usein edes tiedä, että Suomi ja Ruotsi olivat vuosisatoja samaa maata. Viime aikoina tilanne on kuitenkin alkanut muuttua ja kiinnostus lisääntyä. Esimerkiksi lehdissä raportoidaan paljon Helsingistä hienona matkakohteena, Suomen koulumenestyksestä ja Suomen perustulokokeilusta.

Mitä haluaisit saada aikaan Tukholmassa?

Olisi hienoa, jos ruotsalaiset ainakin Tukholmassa ja lähialueilla löytäisivät Helsingin viikonloppukohteena Kööpenhaminen ja Lontoon rinnalla. Täältä Suomeen matkustaminen kun on niin helppoa. Skoonesta on tietysti pidempi matka. Haluaisin nähdä muotiliikkeissä suomalaisia merkkejä ja avata ruotsalaisten silmät niille monille asioille, joissa suomalainen yhteiskunta on onnistunut. Haluaisin myös oikoa myyttejä, kuten käsitystä siitä, ettei Suomessa ole lähes lainkaan maahanmuuttajia – onhan heitä, ja he rikastuttavat yhteiskuntaamme aivan samoin kuin Ruotsissa. Maahanmuuttajista puheen ollen, Ruotsissa asuu noin 700 000 ihmistä, joilla on suomalaiset sukujuuret. Koska minulla on suomalainen aksentti, ottavat ruotsinsuomalaiset usein esiin taustansa jutellessaan kanssani, ja olen noteerannut, että he suhtautuvat yleensä Suomeen hyvin lämpimästi. Siinä meillä on joukko potentiaalisia Suomi-lähettiläitä, jotka haluaisin tavoittaa ja joiden Suomi-kuvan haluaisin päivittää.

Olet asunut Ruotsissa jo pitkään. Millainen on oma Suomikuvasi?

Olen tietysti täysin puolueellinen, mutta voin rehellisesti sanoa, että rakastan Suomea –  ehkä enemmän kuin jos olisin asunut siellä koko ajan. Ulkomailla ollessa oma suomalaisuus tiivistyy ja Suomen parhaat puolet nousevat päällimmäisiksi. Suomi on minusta kaunis, järkevä ja älykäs maa, ja suomalaisten asenne ongelmien ratkaisuun usein virkistävä. Meillä on paljon toimivia ratkaisuja arjen asioihin ja yhteiskunnan kysymyksiin. Suomalaisilla on kosketus vakavuuteen, mutta he osaavat myös pitää hauskaa eivätkä pelkää hullutella. Asiat tehdään parhaimmillaan uniikilla, omalla otteella. Itseluottamus voisi olla vielä parempi. Toisista voi toki inspiroitua, mutta vain oma luovuus ja suoritus on se, johon pystyy vaikuttamaan ja jolla pääsee eteenpäin.