Kirjoittaja työskentelee työkokeilijana Suomen suurlähetystössä Belgradissa.
Blogiteksti: Suomen maakuvasta Serbiassa
Suomessa on usein suuri kiinnostus siihen, miten meidät nähdään ulkomailla. Nykyään Suomi – kuten muutkin maat – pyrkii aktiivisesti markkinoimaan ja brändäämään maata. Aktiivisesta brändäystyöstä huolimatta näkemykset Suomesta saattavat olla varsin erilaisia.
Olen itse ennen tämänhetkistä harjoitteluani Suomen suurlähetystöllä Belgradissa vieraillut Serbiassa ja muissa Balkanin maissa useasti. Suomalaisuus on aina otettu vastaan positiivisesti eikä siinä ole samanlaista painolastia kuin ehkä isomman valtion passilla olisi.
Suomi ja Serbia sijaitsevat yli 1500 kilometrin päässä toisistaan eivätkä maat ole välttämättä kovin tuttuja toisilleen. Viime vuosina lentoyhteydet alueelle ovat lisääntyneet ja näin monet suomalaiset ovat myös päässeet tutustumaan maahan ja yhä useampi serbialainen on löytänyt tiensä Suomeen.
Maisemaa Belgradin Kalemegdan-linnoitukselta (Kuva: Jani Korhonen)
Urheilun kautta tunnetuksi
Jo kylmän sodan aikaan Suomella ja Jugoslavialla samankaltainen ulkopoliittinen asema molempien maiden ollessa idän ja lännen välissä, mikä näkyi maiden suhteissa. Tämän lisäksi Suomi oli tunnettu Jugoslaviassa etenkin urheilun kautta. Suomi saavutti vuoden 1984 Sarajevon olympialaisissa 13 mitalia, joista 4 kultaa, mikä teki Suomea tunnetuksi kaikkialla Jugoslavian alueella. Matti Nykänenkin on nimenä tuttu varsinkin vanhemman polven serbialaisille. Sittemmin tietysti muut maailmanluokan suomalaisurheilijat Litmasesta Koposen kautta Räikköseen ovat edustaneet Suomi-kuvaa Serbiassa.
Yllättävämpää on kenties, että suomalaista jalkapalloa voi katsoa televisiosta ja taksikuski saattaa pyytää vedonlyöntivihjeitä suomalaisiin jalkapallo-otteluihin. Tähän selityksenä on osin se, että kesällä Euroopan jalkapallosarjat ovat tauolla, jolloin jalkapallonnälkäisen penkkiurheilijan ja vedonlyöjän tulee löytää muuta seurattavaa.
Kulttuurieroja ja stereotypioita
Onnekkaat kielelliset sattumat ovat apuna positiivisen vaikutelman herättämisessä. Serbiaksi suomalainen on finac tai finkinja sukupuolesta riippuen. Serbian sana fin puolestaan tarkoittaa hienoa tai mukavaa, ja tätä vertausta suomalainen voikin serbialaisilta usein kuulla.
Metallimusiikki on Suomen brändi, joka on ympäri maailman houkutellut nuoria suomen kielen ja kulttuurin opintojen pariin. Nightwish, Apocalyptica ja Children of Bodom vain muutamia mainitakseni ovat tunnettuja niin Serbiassa kuin muuallakin maailmassa. Belgradissa vuoden 2008 järjestettyjen euroviisujen johdosta siellä esiintynyt Teräsbetoni saatetaan muistaa, kuten toki myös Lordi euroviisuvoittonsa takia.
Suomi tunnetaan nykyään tietysti myös menestyksekkäästä koulutusjärjestelmästään – sekä kouluista, joissa lapset ottavat kengät jalastaan ja sinuttelevat opettajaa. Ja monet tietävät, että suomalaisvauvat nukkuvat laatikoissa, joiden mukana tulee myös muuta tarpeellista tavaraa tuoreille vanhemmille.
Monet stereotypiat ja väärinkäsitykset Suomesta ovat yleismaailmallisia. Suomessa on toki monien mielestä äärimmäisen kylmä, vaikka Etelä-Suomen talvisää ei välttämättä olekaan paljon kylmempi kuin Serbian talvi. Monessa maassa voi puolestaan törmätä samaan mainintaan Suomen korkeista vuorista ja vuonoista.
Stereotypioita käytetään myös maakuvan luonnissa internetin kautta, joissa meemien kautta näitä stereotypioita käsitellään humoristisesti ja kyseenalaistetaan. Nykyisin internetin kautta tieto leviää helposti, ja kuka tahansa Suomesta kiinnostunut pääsee muutamalla hiiren klikkauksella käsiksi uutisiin Suomesta. Suomalaiset ja serbialaiset voivat helposti tutustua toisiinsa ja vaihtaa mielipiteitä internetin keskustelualustoilla – koronarajoituksistakin huolimatta. Virallisemman brändäystyön lisäksi tavalliset suomalaiset brändäävät ja markkinoivat maataan niin internetissä kuin sen ulkopuolellakin kohdatessaan muiden maiden kansalaisia. Tällaiset ruohonjuuritason kohtaamiset tarjoavat kenties mahdollisuuden monimuotoisempaan maakuvaan.
Jani Korhonen