Ikimuistoinen harjoittelu kokoaan suuremmassa Singaporessa

Ammattikorkeakouluharjoittelija Emmi Korhonen vietti kuusi kuukautta tammikuusta heinäkuuhun työharjoittelun parissa Suomen suurlähetystössä Singaporessa. Emmi kertoo kokemuksistaan harjoittelussa, ja siitä kuinka Singapore on tarjonnut ainutlaatuisen ja arvokkaan oppitunnin sekä työelämässä, että henkilökohtaisen kehityksen saralla.

Onnistuneet Paulan yllätysläksiäiset HUONEella. Kuva: HUONE Singapore

Olin miettinyt jo noin vuoden ajan ennen Singaporeen hakemista haluavani tehdä harjoittelun suurlähetystössä, mutta mitään varsinaista paikkaa en ollut ehtinyt miettimään, ennen kuin ilmoitus Singaporessa olevasta paikasta tuli vastaan. En oikeastaan tiennyt Singaporesta juuri mitään, vain sen mitä sisareni oli vuotta aiemmin kertonut parin päivän reissustaan, mutta lähes ainoa kriteerini eli harjoittelu ulkomailla, täyttyi ja kirsikkana kakun päälle Singapore on ruokaa rakastavalle loistava kohde.

Kuumaan ja kosteaan Singaporeen lähdin tammikuun alussa -26 asteisesta Suomesta, mutta sopeutuminen olikin yllättäen todella helppoa, vaikka Aasia olikin itselleni vielä aivan uusi kokemuksena. Ilmasto osoittautui nopeasti vaikeimmaksi asiaksi tottua ja näin loppua kohden Suomen raikasta ilmaa on alkanut kaivata loputtoman kosteuden sijaan, joskin kylmyyttä on sisätiloissa riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Yritän usein valehdella itselleni tottuneeni Singaporen säähän, mutta aina välillä ulkona liikkuessa sitä miettii, että voiko suomalainen ikinä tottua tähän täysin.

Ruokaintoilijan Singapore

Olen jo vuosia itseäni kuvatessa käyttänyt termiä ”foodie”, eli vapaasti käännettynä ruokaintoilija, joka kohdallani tarkoittaa lähinnä ruoanlaittoa ja uusien ruokien kokeilua. Singaporessa en olekaan ollut yhtä poikkeava harrastukseni kanssa kuin Suomessa, suunnitellessani aikatauluni ruoan ympärille ja keskustellessani ruoasta enemmän kuin tarpeeksi. Shoppailun ohella singaporelaisten suosikkiharrastus on ehdottomasti syöminen, mikä on johtanut pienessä saarivaltiossa loputtomaan ruokavalikoimaan ja jatkuvaan valinnanvaikeuteen. Tämä on osoittautunut itselleni haasteelliseksi, sillä uusien ruokien testaaminen ja vaihtoehtojen tutkiminen on minulle lähes yhtä mieluisaa kuin kiasu-kulttuurin, eli paitsi jäämisen pelon, omaaville singaporelaisille, jotka jonottavat uuden ravintolan ulkopuolella jopa innokkaammin kuin suomalaiset ämpäreitä.

Singaporessa ruoanlaitto kotona ei ole kovin yleistä, vaan iltaisin lähdetään koko porukalla läheiseen hawker centeriin, kansan olohuoneeseen(Linkki toiselle web-sivustolle.), syömään paikallista ruokaa kymmenistä tai jopa sadoista pienistä ruokakojuista myytynä. Hawker centereitä löytyy lähes kaikista ostoskeskuksista, naapurustoista ja pienemmässä koossa myös valtion tukemien HDB-asuinrakennusten katutason yleisistä tiloista eli void deckeistä. Pisin jono osoittaa yleensä suosituimmat paikat, ja tyhjänoloisilla pöydillä on odottamassa lukuisia värikkäitä nenäliinapaketteja, joilla varataan, eli chope, seurueelle oma pöytä jonotuksen ajaksi, joita ei missään nimessä tule mennä siirtämään. Näitä nenäliinoja tarvitaan muutenkin, sillä serviettejä ei useinkaan ole tarjolla ja lukuisat kastikkeet ja nuudeliannokset takaavat roiskeen, jos toisenkin, vaikka meluisasti ja autuudella ryystäen syöminen ei olekaan etiketin vastaista. Kaikki ruokakojut tarkistetaan vuosittain, ja isoilla A, B, C,… kirjaimilla on osoitettava kojun hygieniataso, eli tämä katuruoka ei lopulta poikkea ravintoloiden ruuista laadussa paljoakaan.

Perinteinen hawker center Singaporessa Kuva: Emmi Korhonen

Tätä niin kutsuttua hawker tai food centre kulttuuria Singapore esitti alkuvuodesta suojattavaksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön(Linkki toiselle web-sivustolle.) alaisuuteen, sillä tämä osa ruokakulttuuria koetaan oleelliseksi osaksi Singaporen kulttuuri-identiteettiä ja siitä tulisi pitää huolta, sillä nuorempi väestö ei ole innokas lähtemään ruokakojun vetäjäksi pitkien ja raskaiden työpäivien vuoksi. Hawker-kulttuuri on osoittautunut yhdeksi parhaista keinoista päästä sisälle Singaporen paikalliseen kulttuuriin, joskin se on yhtä moninainen kuin kukin hawker center, ruokakoju tai niiden pitäjä.

Ainutlaatuista työkokemusta tehotiimin osana

Vaalitoimitsijaksi pääsi kevään aikana sekä eduskunta-, että europarlamenttivaalien aikaan. Kuva: Ritva Naumanen

Puoli vuotta Singaporessa kului erittäin nopeasti, sillä ilman eri vuodenaikoja ei ajantaju toimi samoin kuin Suomessa. Tehtäviä töissä riitti laidasta laitaan sosiaalisen median päivityksestä mediaseurantaan, ja raporttien kirjoittamisesta tapahtumien järjestämiseen, eikä yksikään päivä ollut samanlainen. Mielenkiintoisen kevään aikana sain myös olla mukana järjestämässä salaisia yllätysläksiäisiä, EU:n elokuvafestivaaleja ja kouluvierailuja koko EU:n edestä osana ydintiimiä uudessa EU Comes to Your School-projektissa. Harjoittelijana pääsin käyttämään liiketalouden opinnoissa opittuja viestintä- ja projektitaitojani, joiden lisäksi myös asiatekstien luominen oli vahvasti esillä työssä.

Suurlähetystössä työskentely on antanut minulle mahdollisuuden päästä oppimaan ja kehittämään taitojani kansainvälisessä ympäristössä, ja luomaan lukuisia verkostoja toimijoiden kanssa ympäri maailman. Pieni tiimi on taannut paljon tekemistä ja kiireellisiä aikatauluja, joka on opettanut ajanhallintaa ja organisointia. Uskon, ettei työympäristö olisi voinut olla tätä parempi, minut otettiin heti osaksi porukkaa, joka ajan kuluessa tuntui enemmän perheeltä kuin vain työkavereilta. Tämä on aivan ehdottomasti yksi syy miksi Singaporeen sopeutuminen ei tuntunut aivan mahdottomalta, vaikka perhe ja kaveripiirit jäivätkin Suomeen puoleksi vuodeksi yli 9300 kilometrin päähän.

Harjoittelun lopun lähestyessä tuntui, että aika Singaporessa loppuu kesken ja nähtävää, tehtävää ja erityisesti syötävää jää vielä tulevaisuuden reissujen, tai mikäli ei myös asumisen varalle. Singapore on uskomaton oma kuplansa Aasiassa, jonne reissulta palaaminen on tuntunut enenevissä määrin kodilta ja josta jään kaipaamaan ruoan lisäksi asioiden toimivuutta ja elämän vauhdikkuutta ja spontaaniutta, ja tietysti kaikkia tapaamiani ihmisiä! Suosittelen ehdottomasti työharjoittelua suurlähetystössä Singaporessa, sillä missään muualla ei pääse näin aurinkoisen ja energisen tiimin mukaan luomaan positiivista Suomi-kuvaa! Kiitos kaikille, joiden ansiosta harjoittelu oli paras mahdollinen tapa viettää upeat puoli vuotta Singaporessa!

Paulan viimeisen päivän selfie koko tiimin kanssa. Kuva: Paula Parviainen