Suurlähettiläs Esko Kiuru: Moniarvoisuus ja Euroopan rakentaminen

Suurlähettiläs Esko Kiurun "Pluralismo e a construção da Europa" (Moniarvoisuus ja Euroopan rakentaminen) 27. toukokuuta Diário Económico -lehdessä.


Moniarvoisuus ja Euroopan rakentaminen

Euroopan Unioni pyrkii yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Ulkosuhteissaan se on todennut, että monet, elleivät kaikki kansainvälisen toiminnan osa-alueet ovat osa sen ulkopolitiikkaa. Yksi suuri haaste EU:lle onkin se, millä tavalla tällaiset kysymykset, jotka samanaikaisesti ovat osa EU:n sisäisiä toimia -esim. ympäristön suojelemiseksi- ja sen ulkosuhteita, pystytään johdonmukaisella tavalla käsittelemään osana EU:n ulkosuhteita, horisontaalisesti.

Ihmisoikeudet ja sen kautta moniarvoisuuden kunnioittaminen ovat myös tulleet yhdeksi ulkopolitiikan osatekijöistä. II maailmansodan jälkeen ihmisoikeuksien kv. normiston luominen ja humanitäärisen oikeuden sääntöjen kodifiointi on luonut pohjan sille, että kyse ei enää ole vain teoriasta vaan eri tasoisten sitovien normistojen noudattamisesta.

Monissa Euroopan Unionin maissa ihmisoikeuksien edistäminen kansainvälisellä tasolla koetaan ulkopolitiikan yhdeksi tasavertaiseksi osaksi siinä missä perinteisestikin käsitetty ulkopolitiikka. Kyse tässä ei ole sellaisesta ylellisyydestä, joka usein nähdään mahdolliseksi vain pieneille maille. Kyse on kehityssuunnasta, joka tulee laajenemaan ja olemaan luonteva osa kansainvälistä kanssakäymistä. Maapallon pienentyminen tekee tämän mahdolliseksi, mutta myös välttämättömäksi.

***

Miten sitten on ymmärrettävä se, että samoissa maissa, jotka ulkosuhteissaan, suhteissa Euroopan Unionin ulkopuolisiin maihin korostavat ihmisoikeuksien universaalisen soveltamisen merkitystä, löytyy pohjaa sellaiselle suvaitsemattomuudelle, josta viime aikoina olemme nähneet lukuisia hätkähdyttäviä esimerkkejä? Mitä meidän omassa yhteiskunnassamme on epäonnistunut, jos erilainen suvaitsemattomuus toisella tavalla ajattelevia kohtaan lisääntyy? Mitä hälyytyskelloja päättäjien, poliitikkojen tulisi alkaa soittaa? Onko demokratia vaarassa?

Vastaukset näihin tällaisiin ajankohtaisiin kysymyksiin eivät ole yksinkertaisia eikä niitä myös tule yksinkertaistaa. Myös vastalääkkeet tähän pahoinvointiin eivät löydy apteekista yhdestä "lääkepurkista". Kyse on ongelmasta, johon kunkin kansakunnan, yhteisön on löydettävä oma vastauksensa - yhdessä toisten kanssa syitä ja seurauksia analysoiden. Vaikka poliitikot on pantu kantamaan päätöksistä vastuuta, kyse ei ole asiasta, joka voidaan sysätä vain poliitikoille. Koko yhteiskunnan, kaikkien sen toimijoiden tulee katsoa peiliin ja omalta osaltaan kantaa vastuuta.


Avoin yhteiskunta - myönteinen voimavara

Moniarvoisuus, kanssaihmisten vakaumuksen kunnioittaminen, on mahdollista avoimessa yhteiskunnassa. Mitä suljetumpaa, salattua tai rajattua päätöksenteko ja sen valmistelu on, sitä enemmän viedään kansalaisilta mahdollisuuksia kokea mukanaolo ja vastuu yhteisten asioiden hoidosta. Avoin yhteiskunta, avoin päätöksenteko on toimivan demokratian perusedellytys. Sen vuoksi ei voikaan riittävästi korostaa tätä kun Euroopan Unionia valmistellaan kohtaamaan muutaman vuoden kuluttua laajentuminen entistä Itä-Eurooppaa koskevaksi. Läheisyysperiaatteen konkretisoituminen vaatii paljon työtä. Unionia on tuotava lähemmäs sen kansalaisia. Kansallisia parlamentteja on aktivoitava.

***

Suomi ja sen elinkeinoelämä ovat hyötyneet 80- ja 90-luvulla maailmanlaajuistumisesta. Sille tuskin on järkeenkäypää vaihtoehtoa näkyvässä olevassa tulevaisuudessa. Samoin kuin kansallisella tasolla myös globaalitasolla tulee huolehtia kielteisten vaikutusten minimoimisesta. Vielä tällä hetkelläkään kaikkien EU-maidenkaan piirissä ei nähdä, että avoimuus ja avautuminen on voimavara myös EU:n sisällä ja sen kehittämisessä.

Avoimuuden toteuttaminen edellyttää olennaista sosiaalisten tasa-arvokysymysten toteuttamista. Avoin yhteiskunta, joka ei huolehdi eri väestöryhmien välisestä tasapainoisesta kehityksestä, ei pysty toimimaan kestävällä pohjalla. Eurooppalainen ja pohjoismainen yhteiskuntamalli perustuu paljolti siihen, että valtion tulee huolehtia riittävästä perustoimeentulosta. Tämä tapahtuu joko täystyöllisyyden turvaavan talouspolitiikan harjoittamisesta tai sitten sellaisen sosiaalisen turvaverkoston ylläpitämisestä, joka kattaa heikoimmat ja haavoittuvimmassa asemassa olevat kansalaiset.

Globalisaation haittavaikutusten torjuminen kansallisesti ja kv. tasolla on välttämätöntä. Pitemmällä tähtäimellä ei liene minkään maan, jättiyrityksen tai muun yhteisön etu, että taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy aiheuttaen näiden epäkohtien purkamispaineita joskus jopa väkivaltaisin keinoin. Yhtä tärkeätä kuin terrorismin vastainen taistelu on sen syiden selvittäminen ja niiden poistaminen.

EU:n laajentaminen hyödyttää ei vain uusia jäsenmaita vaan myös entisiä jäseniä. On lyhytnäköistä tuijottaa vain laajentumisesta aiheutuvaa lisätaakkaa nettomaksaja-asemassa oleville maille. Perspektiivinä tulee olla tällaisen laajentumisen kaikille osapuolille mukanaan tuoma hyöty, ml. taloudellinen hyöty. Tämän vuoksi - kuten Mario Soares Eurooppa-päivän haastattelussan totesi- on tässäkin kysymyksessä, EU:n olemassaolon perustana, tärkeätä pitää mielessä jäsenmaiden tasa-arvoisuus, mutta myös solidaarisuus.

***

Euroopassa on viimeaikoina poliittisessa elämässä totuttu siihen, että vastuunkantaminen ei ole palkitsevaa. Äänestäjäkunta ilmaisee herkästi tyytymättömyytensä. Usein vaikuttaa siltä, että kyse on kuin entisajan gladiaattoritaistelusta: kääntääkö keisari peukalonsa ylös- vai alaspäin; kuka sen tietää. Äärimmäisyysilmiöiden nousun syitä ei varmaankaan ole vielä pohdittu loppuun asti. Tilanne ja syyt vaihtelevat maittain. Reagoiminen tilanteeseen tällä hetkellä edellyttää suurta vastuullisuutta. Kyse ei ole vain siitä, että vastuulliset valtiomiehet, poliitikot tämän tekevät vaan myös siitä, että yksilötasolla nähdään ääri-ilmiöiden vaarat ja nähdään ongelmien pohjimmaiset syyt. Suvaitsevaisuuden ei koskaan tulisi merkitä välinpitämättömyyttä.

***

Portugalin uusi hallitus on haasteellisen tehtävän edessä. Kuuluisista 100 ensimmäisestä päivästä on vasta pieni osa kulunut. Edessä ovat käytännön toimet valtion budjetin tasapainoittamiseksi, julkisen hallinnon menojen hillitsemiseksi, koulutuksen ja terveyden huollon uudistusten läpiviemiseksi, verotuksen uudistamiseksi ja myös työmarkkinalainsäädännön tarkistaminen. Ei ole samantekevää muille EU-maille, millä tavalla tämä toteutetaan. On tärkeää, että kasvu- ja vakaussopimuksen tavoitteet budjettialijäämän nollamisineen toteutetaan. Suomen esimerkki viime vuosikymmenen puolivälissä osoitti, että vaikka talouskasvu oleellisesti auttaa vastaavien toimien toteuttamisessa, se ei yksin riitä. Suomessa on yhä edelleen käynnissä määrätietoinen toiminta valtion velan vähentämiseksi.



































EU