Suomi portugalilaisin silmin - Sofia Palma
Nimeni on Sofia Palma. Kiinnostus englannin kieleen vei minut Bostoniin Yhdysvaltoihin. Palasin sieltä Portugaliin ja päädyin sen jälkeen Viroon, mistä työ toi minut lopulta Suomeen asti. Siitä on jo neljä vuotta. Muistan vielä ensimmäiset päivät, kun kävelin Helsingissä.
Kielen soinnikkuus muistutti viroa, sillä ovathan nämä molemmat suomalais-ugrilaisia kieliä eli ne kuuluvat samaan sukuun. Hiljaisuus julkisissa liikennevälineissä oli jotain kallisarvoista minulle. Näin matkustaessani maisemia ja suomalaista luontoa, paljon erilaisia vesistöjä, siis järviä ja merta. Portugalilaisena meri on aina ollut osa minua ja sen katseleminen, kuten Suomen ihanat auringonlaskut sekä Helsingin kahvilakulttuuriin, toivat minulle paljon rauhaa.
Portugalin ja Suomen kulttuurit ovat erilaisia, mutta niissä on paljon myös yhteisiä piirteitä. Näiden vuosien aikana luennoidessani portugalia suomalaisille tajusin, että Suomi on varautuneempi maa kuin Pohjoismaiset naapurinsa samoin kuin Portugali on varautuneempi kuin välimerelliset naapurinsa. Meitä yhdistää myös kiinnostus erikoiseen musiikkiin - "heavy metaliin" ja siksi suomalaiset bändit, muun muassa Nightwish, Apocalyptica, Rasmus ja HIM menestyvät aina hyvin Portugalissa. Tämä saa minut uskomaan, että alakuloisuus on jaettua, vaikkakin erilailla. Hymyilin kun havaitsin myös suomalaisten vastaanottavan hyvin fadon ja arvostavan lahjakkaita portugalilaisia laulajia kuten Marizaa, Ana Mouraa ja Cristina Brancoa.
Oppilaideni välityksellä "matkustin" vähän kaikkialla Suomessa. Minulla oli oppilaita, jotka olivat lähtöisin Lapista, Itä-Suomesta sekä Länsi-Suomesta. Aion vielä tutustua joulupukin maahan ja nähdä revontulet kaikessa komeudessaan. Suomesta olisi paljon sanottavaa. Ruoka: makeiset ovat yksinkertaisesti herkullisia eivätkä ne ole niin makeita kuin portugalilaiset. Siksi tyypillinen suomalainen leivos joulutorttu ja joulun erikoisjuoma glögi (eräänlainen lämmin viini) ovat herkullisia ja tunnustan yleisesti ottaen pitäväni enemmän suomalaisista leivoksista kuin portugalilaisista. Portugalin ruokakulttuuri on myös fantastinen ja eniten Suomessa ollessani kaipaankin tuoreita kaloja. Suomalaiset voivat olla jossain määrin sulkeutuneita, mutta hyvin kohteliaita ja ei ole harvinaista nähdä kadulla suomalaisen auttavan turisteja tulkitsemaan karttaa. Suomalaisten ystävällisyys on välillä hyvin viatonta ja arvostan tätä suuresti, sillä säännöt on tehty noudatettaviksi ja ihmiset työskentelevät yhteisen hyvän puolesta eivät omahyväisesti. Jos yritämme tutustua paremmin suomalaiseen kulttuuri, tämä voi osoittautua kiehtovaksi, on vain annettava mahdollisuus.
On jotain mikä hyvin voimakkaasti yhdistää näitä kahta Euroopan vastakkaisilla laidoilla olevaa maata. Kaksi erittäin merkityksellistä sanaa, mutta joita on hyvin vaikea selittää: Suomessa on sisu, joka toisin sanoen tarkoittaa sinnikkyyttä, kykyä nähdä vaivaa ja olla luovuttamatta ja se on jotain hyvin suomalaista ja asia mistä suomalaiset ovat hyvin ylpeitä. Portugalissa on sana saudade (kaipuu), joka ylitti monet meret ja mikä vieläkin saa silmämme täyttymään kyynelistä ja hymyilyttää, toisin sanoen ikävä johonkin paikkaan tai ihmistä tekee meidät surullisiksi, mutta saa meidät myös hymyilemään muistellessamme kaikkia menneitä hetkiä kyseisessä paikassa tai kyseisen ihmisen kanssa. Sana, jolla on perinne.
Suomessa ollessani löysin rakkauden luontoon ja mitä se merkitsee katsellessani katja ylittäviä jäniksiä maan pääkaupungissa. Jotain, mihin ei ehkä törmäisi muissa pääkaupungeissa. Luonnon tärkeys suomalaisten jokapäiväisessä elämässä on jotain suurenmoista ja on nykyään myös osa omaa elämääni. Suomi on myös tunnettu saunaperinteestä, mikä on kansallinen ylpeyden aihe ja mitä myöskään ulkomaalaiset eivät voi vastustaa.
Jos teillä on mahdollisuus asua tai vierailla Suomessa, se olisi hyvin erilainen kokemus. Oppisitte lisää itsestänne, mutta myös kulttuurista, johon ei kuulu voimakas verbaalinen tunteiden ilmaisu, joita näytetään tekojen kautta. Minä päädyin luomaan portugalilais-suomalaisen "ammatillisen perheen", mistä olen ylpeä. Onneksi he ilmaisevat itseään hyvin, mutta opin paljon uusia puolia joka viikko.
Yhtenä ongelmana pidän suomen kieltä, minkä oppiminen on minulle suuri haaste, mutta tämä olisi toinen tarina. Sillä välin nautin aina kun mahdollista Oeirasin ja Estorilin välisestä rantakadusta Portugalissa ja Suomen luonnon kauneudesta. Elän Euroopan kummallakin laidalla ja opin koko ajan paremmin tuntemaan maan, jossa minut on vastaanotettu hyvin ja joka on hyvin erilainen.