Suomi portugalilaisin silmin - Pedro Inácio
Ensimmäisen kerran vierailin Suomessa vuonna 2014. Olin tullut hyväksytyksi tohtoriopiskelijaksi Helsingin yliopistoon ja kävin tutustumassa kaupunkiin, josta mahdollisesti tulisi seuraava asuinpaikkani seuraaviksi vuosiksi. Elämä kuitenkin on yllätyksiä täynnä, ja vieläkään en asu pysyvästi Helsingissä. Silti…
Olen aina pitänyt historiasta ja maantiedosta ja kiinnostunut Nokia-puhelimien maasta, sekä sen kiehtovasta kielestä. Sanon silti aina, että oikeastaan Suomi valitsi minut, sillä mieleeni ei ollut ikinä juolahtanutkaan, että muodostaisin suhteen maahan.
Saapuessani Helsinkiin heinäkuussa 2014, satoi kaatamalla. Kolmeen päivään en tiennyt mitä ajatella, mutta heti kun aurinko ilmestyi taivaalle, kaikki muuttui. Heinäkuun valossa aloin tutkimaan Helsinkiä: Kallio, Hakaniemi, Kaisaniemi, Punavuori, Eira… jokainen naapurusto oli uusi löytöretki. Erilainen tämä kaupunki on, mutta mysteerinen ja hurmaava. Aloin olla yhä enemmän lumoutunut uskomattomista jugend-tyylisistä rakennuksista, Esplanadin eleganssista ja Kallion suurenmoisen brutaaleista taloista. Ja Kallion kirkko… Vietin aikaa vain katsellen tätä arkkitehtuurista teosta yöllä kymmenen aikaan. "Yöllä", sillä tuona maagisena aikana kesällä aurinko ei laske lainkaan.
Mutta olin mietteissäni: miksi koko kaupunki oli tyhjä heinäkuussa? Noiden päivien aikana aloin kuitenkin ymmärtämään enemmän kaupungista, siellä elävistä ihmisistä ja tavoista ja kulttuurista. Oli myös aika alkaa tutkimaan suomalaisia toisin silmin ja tajuta millaisia ihmisiä he ovat. Ja he ovat mukavia. Suomalainen on utelias, ystävällinen, herkkä, puhelias ja valmis auttamaan vieraita. Ja he puhuvat ihastuttavaa kieltä, joka lumoaa olemalla niin erilainen, mutta niin kiehtova. Voin vain sanoa, että tämä koko sekoitus jätti minuun rakkauden Suomea kohtaan.
Olen kokenut jo lähes kaiken Helsingistä. Voin kertoa, kuinka jännittävää on tulla kaupunkiin yöllä ja lähteä rautatieasemalta: nähdä valaistu kaupunki, Ateneum ja ihmiset kaduilla. Tuntea pohjoisen raikas ilma, jossa on erityistä energiaa. Oli se sitten talvi, kevät, kesä tai syksy. Talvella tunnet kylmän tuulen ja lumen; keväällä huomaat kuinka kaupunki alkaa muuttua jälleen omaksi itsekseen; kesällä kaupunki kuhisee elämää sillä kaikki tietävät, että aika juoksee vauhdilla; ja syksyllä on vuoro nauttia taianomaisista väreistä ja kuumasta kahvikupillisesta.
Mainitsinko juuri kahvin? Espressosta voidaan toki puhua loputtomasti, mutta minun mielestäni ei ole suomalaisen kahvin voittanutta. Suodatinkahvi, mikä nautinto. Kaupungin kahvipaahtimossa paahdetuista pavuista valmistettu kahvi jossain Helsingin upeista kahviloista, ehkä herkullisen korvapuustin kera… Tässä kohtaa voisin alkaa kuvailla kaupungin ruokakulttuuria, sillä Helsinki on täynnä uskomattomia ravintoloita. Ja elämäntyyli: ei ole mitään parempaa kuin mennä kuuntelemaan konserttia Musiikkitalon täyteen ahdettuun saliin, ja jatkaa iltaa ulkona kaupungilla juhlien. Tai kaikki ne lukemattomat festivaalit ja taide, jotka kansoittavat Helsingin kuukausiksi.
Suomesta puhuminen saa hymyn kasvoilleni. Minulla on valtava onni omistaa ystäviä ja osallistua suomalaiseen elämään – ja opiskella yhdessä maailman parhaimmista yliopistoista! Toivon, että pääsen juhlistamaan tämä uskomattoman maan satavuotista historiaa vuonna 2017!