Suomi portugalilaisin silmin - Luís Freitas

Olen Luís Freitas, 21-vuotias viimeisen vuoden taidehistorian opiskelija Lissabonin Nova-yliopistosta.Olin noin kolme vuotta sitten (maaliskuussa 2013) Suomessa Comenius-ohjelman kautta viikon kestäneessä vaihdossa, johon osallistui oppilaita Portugalista, Ranskasta, Turkista, Italiasta ja Suomesta.

Viikko, jonka vietin Suomessa osoittautui kehittäväksi ja erityisen tärkeäksi koulutukseksi paitsi opiskelijana, myös ennen kaikkea ihmisenä. Tapasin Helsingin kuvataidelukion oppilaita ja opettajia, sain vierailla Helsingin tärkeimmissä turistikohteissa ja elää viikon suomalaisessa ilmapiirissä.

Sain mahdollisuuden kokeilla liikkua ilmatyynyaluksella, joka on epätavallista Portugalissa, sekä käyttää metroa, junia, busseja ja raitiovaunuja, jotka tarjosivat mahdollisuuden verrata kahta pääkaupunkia keskenään. Tajusin, että olemme Lissabonissa hyvin kaukana siitä edistyksestä, jota Helsinki tarjoaa.

Yksi asia, josta itse henkilökohtaisesti pidin eniten, oli mahdollisuus saunomiseen, joka lumosi minut täysin ja, jota yritin päästä tekemään myös Portugalissa.

Tutustuin kaikkeen aina monipuolisesta ja herkullisesta ruokakulttuurista paikallisiin makeisiin ja musiikkiin – olen Suomessa tuotettujen eri musiikkityylien suuri fani ja pidän paljon Nightwishista, sekä ihmisiin ja ajattelutapaan.

Voimme toki myöntää, että suomalaisilla on tarve "omalle tilalle", eikä ensivaikutelma heistä ole ystävällinen ja puhelias, mutta ihmisten huomaavaisuus ja auttavaisuus teki minut melkoisen iloiseksi.

Kulttuuri itsessään jätti minut hämmästyneeksi. Suomalaisten ajattelutapa, yhteiskunnan rakentumistapa ja tyyli, jolla he vastaavat jokapäiväisen elämänsä tilanteisiin, oli meille, oman sukupolveni portugalilaisille lähes mahdotonta kuvitella. Suomessa myös ihan joka ikinen puhuu englantia edes pikkuisen.

Kokemukseni Suomesta osoittautui uskomattoman tärkeäksi oman kasvuni ja ajattelutapani kehityksen kannalta. Se kannusti minua toimimaan ja tekemään asioita, jotka kehittävät itseäni, ajattelemaan tulevaisuutta, hakemaan mahdollisuuksia, oppimaan enemmän ja paremmin – haluaisin myös opetella suomen kieltä – ja taistelemaan omani ja ympärilläni olevien ihmisten tulevaisuuden vuoksi. Tämä kokemus teki minusta paremman ihmisen.

Teksti ja kuvat: Luís Freitas