Portugalissa työskentely suomalaisin silmin
Suomi - 100 juhlavuoden aikana suurlähetystö haastoi portugalilaiset kertomaan kokemuksistaan Suomessa. Nyt vuorostaan Suomalainen Mikko Murphy valoittaa jutussaan omia kokemuksiaan Portugalissa työskentelystä ja kahden maan eroavaiksuuksista eri toimintakulttuureissa.
Kahdeksan kuukautta sitten astuin ensimmäistä kertaa Portugalin hedelmälliselle maaperälle. Vastassa minua odotti paahtava aurinko, joka oli ollut Suomessa kadoksissa lähes koko kesän. Saavuin Lissaboniin töiden perässä, jotka ovat nyt jatkuneet jo kahdeksan kuukautta. Työskentelen täällä rahoitustuotteiden vertailusivusto VertaaEnsin.fi(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan):llä sisällöntuottajana, ja edeltävien kuukausien aikana olen oppinut paljon uutta muun muassa sisällöntuottamisesta sekä hakukoneoptimoinnista. Samalla on tullut tutuksi myös portugalilainen työkulttuuri sekä kansainvälisessä yrityksessä työskenteleminen, joista kerron nyt lisää.
Normaalina työpäivänä herään yleensä kuuden tai seitsemän aikoihin, ja koska olen valinnut asuntoni työpaikan läheltä, kävely töihin ei kestä kymmentä minuuttia kauemmin. Saavunkin yleensä töihin jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, mikä on täkäläisittäin hyvin aikaisin, sillä usein ensimmäiset portugalilaiset alkavat saapua töihin vasta yhdeksän pintaan. Vaikka työskentelemme myös tanskalaisen ja belgialaisen markkinointitiimin kanssa, niin suomalaisten tiimi on yleensä kaikkein ensimmäisenä koossa. Minusta töiden aloittaminen aikaisin on erityisen mukavaa, koska avokonttorissa on silloin hiljaista ainakin ensimmäiset pari tuntia, jolloin voin keskittyä työhöni täysillä.
Portugalilaisten töihin tuleminen myöhässä heijastuu myös muuhunkin tekemiseen pitkin päivää. Esimerkiksi lounastauko pidetään vasta 13-15 maissa, eikä esimerkiksi ole ollenkaan epätyypillistä, että itseltäni kysytään toimistolla kello 17 siitä, että syönkö minä myöhäistä lounasta. Arvattavasti töistä myös lähdetään kotiin suhteellisen myöhään, usein 18-20 aikoihin, mikä olisi suomalaisittain ennenkuulumatonta ilman kohtuullista ylityökorvausta. Unohdinko vielä kertoa, että pitkä päivää täällä myös arvostetaan, joten karkeasti ottaen, mitä pidempään olet töissä, sen parempi.
Työpäivän aikataulun lisäksi myös portugalilainen ajantaju poikkeaa suomalaisesta aikalailla. Esimerkiksi Suomessa kaikki ennalta sovittu tapahtuu ajallaan, joten yhdeksältä aamulla sovittu tapaaminen myös alkaa yhdeksältä. Jos Portugalissa sovitaan tapaaminen yhdeksältä, voi se puolestaan tarkoittaa sitä, että vasta silloin ihmiset alkavat tulemaan töihin, ja itse tapaaminen voi alkaa vaikkapa puolen tunnin päästä.
Työpäivän jaksottamisen ja ajantajun lisäksi meidän suomalaisten tiimi erottuu muista myös hierarkian ja vapauden suhteen. Jokaiseen tiimin jäseneen aidosti luotetaan, eikä vastuun jakamista esimerkiksi pelätä. Myöskään kukaan ei ole koko ajan vilkuilemassa oman olkapään yli, sillä jokainen on itse vastuussa omista tuloksistaan. Matala hierarkia siis paistaa työnteosta läpi.
Portugalilaisessa työyhteisössä puolestaan luotetaan enemmän korkeampiin hierarkioihin, jolloin johtajilla ja esimiehillä on enemmän sananvaltaa, ja omalla tittelillään on oikeasti merkitystä päivittäisessä tekemisessä. Tämä tarkoittaa usein esimerkiksi sitä, että esimiehen sanaa totellaan, eikä vastaan sanomista monesti ole.
Positiivista portugalilaisessa työkulttuurissa on ollut se, että kaikki säännöt eivät ole kiveen hakattuja, vaan lähes kaiken kanssa on varaa jonkinlaiseen joustoon. Tämä joustavuus voi helpottaa esimerkiksi töissä innovointia, sillä päivien erilaisuus voi helposti luoda uudenlaisia ajatuksia työstä. Kaikkea ei myöskään oteta turhan vakavasti, vaan aina on tilaa naurulle ja vitseille.