Tähtäimessä YK-ura: nuoret asiantuntijat kartuttavat kokemustaan  

Vuosittain noin sata nuorta asiantuntijaa lähtee ulkoministeriön rahoittamina Suomesta kansainvälisiin tehtäviin YK:n apulaisasiantuntija- ja vapaaehtoisohjelman kautta. Maanantaina kolmekymmentä heistä kokoontui Helsinkiin kuulemaan kehityspolitiikan uusimmista tuulista ja vaihtamaan kokemuksiaan YK:ssa työskentelystä.

Suomi panostaa vahvasti YK:n apulaisasiantuntija- (JPO) ja vapaaehtoisohjelmiin (UNV). Se on niiden tärkeimpiä rahoittajamaita noin yhdeksällä miljoonalla eurolla vuosittain.

Kolmekymmentä YK:n apulaisasiantuntijaa ja vapaaehtoista vertasi kokemuksiaan ja pohti tulevaisuuden mahdollisuuksia ulkoministeriön seminaarissa. Kuvat: Ilkka Tiensuu

Yhdistyneet kansakunnat on perinteisesti ollut Suomelle tärkeä ulkopolitiikan toimintakanava.”YK on monenkeskisen järjestelmän kivijalka. Sillä on vahva legitimiteetti, ja haluamme olla mukana vahvistamassa sitä”, kehityspoliittisen osaston päällikkö Jorma Julin kuvaili järjestön tärkeyttä.

Nuorten asiantuntijoiden ohjelmat ovat väylä kokemusten jakamiseen ja oppimiseen puolin ja toisin. ”Yhteistyö teidän kanssanne on pitkän tähtäimen investointi, joka toivottavasti poikii tuloksia paitsi teille, myös ulkoministeriölle”, Julin sanoi.

Liisamaria Keates vastasi olevansa iloinen mahdollisuudesta päästä ainutlaatuiselle näköalapaikalle. Keates on työskennellyt apulaisasiantuntijana YK:n kehitysohjelmassa (UNDP) Afganistanissa. ”Se määrä, mitä tässä työssä oppii kansainvälisestä politiikasta ja yhteistyöstä, on huima”, hän summasi kokemuksiaan.

Elina Kaartinen palasi Suomeen toimittuaan kaksi vuotta YK:n apulaisasiantuntijana Hondurasissa.

Juuri parivuotisen rupeamansa YK-vapaaehtoisohjelmassa päättänyt Elina Kaartinen oli samoilla linjoilla. ”Kokemus oli hyödyllinen. Meillä kaikki YK-vapaaehtoiset saivat tehdä oikeita töitä, ja itse tein yhteistyötä muun muassa paikallishallinnon kanssa.”

Kaartinen työskenteli UNDP:n Hondurasin toimistossa biodiversiteetti-hankkeiden parissa. ”Tämä kokemus avasi silmiäni siitä, mitä on työskentely maatasolla ja opin, millaisia käytännön ongelmia hankkeissa voi olla. Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä tarvitaan mielestäni YK-työhön lisää.”

Millaiset hakijat pääsevät mukaan?

Suomessa JPO-ohjelman rekrytointia koordinoi kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. ”Suomesta tulee paljon hyviä hakijoita. Monilla on jo paljon kansainvälistä kokemusta”, projektikoordinaattori Tarja Nousiainen kertoo.

Miten YK-uralle haluava voi sitten erottua osaavasta ja kokeneesta joukosta? Minkälaisia hakijoita YK-järjestöt etsivät?

”Kansainvälinen kokemus ei sinänsä takaa valintaa, mutta se on avuksi”, Nousiainen sanoo. Tärkeää on tietysti, että täyttää perusvaatimukset, ja että työkokemus on tehtävään sopivaa.

”Vastavalmistunut ei todennäköisesti tule valituksi”, hän huomauttaa. ”Keskimääräisesti valituilla on 3-4 vuotta työkokemusta, mutta sekin riippuu tehtävästä. Niin sanotuilla miehisillä aloilla hakijoita on vähemmän.”

Tekninen osaaminen ei kuitenkaan välttämättä ole kaikki kaikessa. Myös motivaatio ja arvopohja painottuvat valinnoissa. ”Monissa maissa, kuten Afganistanissa, toimintaympäristö voi olla tosi vaativa. Kannattaa hankkia tarpeeksi tietoa paikasta ja maasta ennen kuin hakee”, kehottaa Tarja Nousiainen.

Vauvan kanssa Kiinaan

Edes perheellisyys ei ole esteenä lähdölle. Tiina Markkinen on 11-kuukautisen pojan äiti ja lähdössä kohta puolisoineen Kiinaan UNICEFin apulaisasiantuntijaksi. ”Lähdön olisi tarkoitus olla elokuussa, mutta kaikki järjestelyt ovat vielä kesken”, hän naurahtaa.

JPO-ohjelma on hyvä tapa saada kokemusta kentältä, sanoo Pekingiin UNICEFin apulaisasiantuntijaksi lähtevä Tiina Markkinen.

Miksi pienen lapsen äiti päättää lähteä kesken äitiyslomansa Kiinaan?

”Olen ollut neljä vuotta lapsijärjestössä töissä Suomessa, ja tämä on hieno mahdollisuus hankkia kokemusta kentältä. Se varmasti avartaa maailmankuvaani ja antaa laajemman perspektiivin myös työhöni Suomessa”, Markkinen selittää.

”Valitsin YK:n, koska se on merkittävä toimija ja JPO on tunnettu ohjelma. Etuna on myös perhetuki, joten sen kautta on helppo lähteä puolison kanssa.”

Markkisen työ tulee olemaan pääasiassa lasten oikeuksiin liittyvää hankehallintoa. Paikan saamisen edellytyksenä ei ollut kiinan kielen taito, mutta hän pohtii, että arjen helpottamiseksi sen opinnot kannattaa varmaan aloittaa mahdollisimman pian perille päästyä.

”Minulla on innostuneet tunnelmat. Luulen, että työ tulee olemaan mielenkiintoista. Ainoastaan minua jännittää vähän, miten puolisoni tulee siellä viihtymään.”

Kilpailu on kovaa

Eniten seminaarin osallistujia keskustelutti kysymys: ”Mitä sitten?”. Suurin osa olisi halukkaita jatkamaan YK-järjestelmässä. YK on kuitenkin haluttu työpaikka, ja uran jatkuminen ohjelmaan osallistumisen jälkeen ei ole itsestään selvää.

Apulaisasiantuntija- ja UNV-ohjelmaa koordinoiva Susanna Kytösaho ja yksikön päällikkö Pirjo Suomela-Chowdhury vastasivat kysymyksiin.

Kaksivuotisen ohjelman jälkeen on mahdollisuus hakea lisärahoitusta kolmannelle vuodelle. Muutama onnekas seminaarista on myös saanut konsulttisopimuksen solmittua jakson päätteeksi.

”Verkostoituminen on hyvin tärkeää tulevan työelämän kannalta”, osastopäällikkö Julin muistutti osallistujia.

Hankala taloustilanne näkyy myös tällä alalla. ”Eteläisestä Euroopasta kohdistuu nyt entistä suurempi paine näitä paikkoja kohtaan, ja kilpailu on kovaa”, Julin kertoi.

YK:n kehityskysymysten osaston päällikkö Pirjo Suomela-Chowdhury rohkaisi osallistujia muistuttamalla, että tätä kokemusta arvostetaan myös muualla. Paitsi YK-järjestöihin, entisiä apulaisasiantuntijoita ja YK-vapaaehtoisia sijoittuu paljon myös valtionhallintoon ja kansalaisjärjestöihin.

Teksti: Satu Ryynänen
Kuvat: Ilkka Tiensuu