”Ruokakriisit ovat ihmisen luomia ja siksi estettävissä”
Ruokaturva-asiantuntija Shenggen Fanin mielestä G20-maiden kesäkuinen ruokaturvakokous oli hyvä osoitus siitä, että tahtoa globaalin ruokaturvan parantamiseen on. “Seuraava askel on, että lupaukset myös toteutetaan”, UM:n ruokaturvaseminaarissa puhunut Fan lisäsi.
Vuonna 2008 ruuan hinta kävi ennätyslukemissa. Sen jälkeen hinta hieman laski, mutta singahti viime vuonna vieläkin korkeammalle. Esimerkiksi maissin hinta nousi kesäkuun 2010 ja 2011 välillä 91 prosentilla.
Ruokaturva-asiantuntija Shenggen Fan arvioi, että hinnanmuutokset tulevat edelleen lisääntymään ja ongelma sen kuin monimutkaistuu.
International Food Policy Research Institute -ajatushautomon johtajana toimiva Fan puhui maanantaina ulkoministeriön järjestämässä seminaarissa. Hänen mukaansa syynä rajuun hintavaihteluun ovat esimerkiksi äärimmäiset sääilmiöt ja ilmastonmuutos, mutta myös monisyisemmät tekijät, kuten huono kauppapolitiikka sekä ruuan ja öljyn hintojen kietoutuminen yhä tiiviimmin toisiinsa.
Fan kritisoi etenkin lisääntyvää biopolttoaineiden tuotantoa, joka vie maa-alaa ruoanviljelyltä. Öljyn hinnan noustua biopolttoaineista on tullut yhä tuottoisampia, ja biopolttoaineiden tuotannon uskotaankin lähivuosina kasvavan jopa 70–140 prosentilla.
“Biopolttoaineiden tuotanto kasvoi eksponentiaalisesti juuri ennen vuosia 2007 ja 2008. Tällä hetkellä esimerkiksi Yhdysvalloissa maissista lähes 40 prosenttia menee biopolttoaineisiin”, Fan kuvailee.
Toinen tärkeä tekijä hintaheilahteluissa ovat ruuan vientirajoitukset ja hamstraaminen, joihin on monissa maissa ryhdytty juuri hintojen nousun vuoksi, paniikkiratkaisuna.
“Esimerkiksi Vietnam, Kiina ja Intia asettivat vuonna 2008 vientirajoituksia, jotta niiden omat hinnat pysyisivät alhaisina. Se pahensi hintojen nousua”, Fan kritisoi.
Hintojen nousu ei hyödytä köyhää
Äkkiseltään voisi ajatella, että ruuan hinnannousu hyödyttäisi nimenomaan maailman köyhimpiä, jotka usein ovat maanviljelijöitä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Ensinnäkin köyhät tuottajat ovat myös ruuan kuluttajia. Toiseksi ruuan hinnan ollessa korkealla köyhät pienviljelijät eivät pysty lisäämään tuotantoaan, koska heillä ei usein ole varaa tarvittaviin tuotantopanoksiin, kuten polttoaineisiin, lannoitteisiin tai siemeniin.
“Tuotantopanosten hinta voi nousta jopa nopeammin kuin itse tuotteen hinta”, Fan huomauttaa.
Ja vaikka varaa olisikin, järkevien investointien tekeminen on hankalaa, koska hinnat vaihtelevat yllättäen.
Afrikan sarven kriisi on ihmisen virhe
Fanin mukaan hintaheilahtelut ovat yksi tekijä myös Afrikan sarven tämänhetkisessä ruokakriisissä.
Käytännössä ilmiö on monimutkaisempi. Fanin mielestä kaikki kriisit ovat ihmisen luomia ja siten myös estettävissä. Usein selitykseksi tarjottu kuivuuskaan ei riitä nälänhädän selittämiseen.
”Afrikan sarven ongelmat, kuten konfliktit, haavoittuvuus sääilmiöille sekä maatalouden ja maaseudun infrastruktuurin investointien puute, eivät ole uusia”, hän toteaa.
Hidas reaktio kriisiin olikin hänen mukaansa sekä globaalin että kansallisen hallinnon virhe – moni puhui kriisistä, mutta kukaan ei toiminut nopeasti. Vaikka asiantuntijat varoittivat huonosta sadosta jo vuosi sitten, lahjoittajat aktivoituivat vasta alkukesästä, kun katastrofi oli jo käsillä.
Sekä paikallisia että globaaleja toimia tarvitaan
Tulevaisuudessa maapallon on ruokittava yhä suurempi määrä ihmisiä samaan aikaan, kun vesipula, ilmastonmuutos ja maaperän rappeutuminen etenevät. Fan kuitenkin uskoo, että Afrikan sarven kriisin tapaiset tilanteet voidaan ehkäistä.
Erityisen tärkeää on parantaa pienviljelijöiden tuottavuutta ja vahvistaa heidän kykyään reagoida erilaisiin kriisitilanteisiin. Se voidaan tehdä jakamalla heille kuivuutta ja tulvia kestäviä viljalajikkeita sekä takaamalla, että heillä on käytössään tarvittava teknologia, tieto ja pääsy markkinoille.
Fan peräänkuuluttaa myös globaalin ruokapolitiikan uudistusta, kuten alueellisten hätäviljavarastojen perustamista, läpinäkyvää ja avointa kauppaa sekä viljapohjaisten biopolttoaineiden tuotannon vähentämistä.
Hän pitää hyvänä merkkinä G20-maiden kesäkuussa Pariisissa pitämää ruokaturvakokousta, jossa sovittiin yhteistyöstä ruokaturvan parantamiseksi.
“Seuraava askel on, että lupaukset myös toteutetaan”, Fan totesi.
Teija Laakso / maailma.net
Hautala korostaisi ruokaturvaa kehityspolitiikassa
Ruokaturva on tärkeä ottaa huomioon myös tulevassa kehityspoliittisessa ohjelmassa. Haasteena kuitenkin on, miten linkittää ruokaturva muihin kehityshaasteisiin, sanoi kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala (vihr.) ulkoministeriön ruuan hintoja käsittelevässä seminaarissa maanantaina.
“Ruokaturvaan liittyvät esimerkiksi kauppa, ympäristö, tasa-arvo ja hyvä hallinto. Usein kuitenkin ajatellaan vain yhtä ongelmaa kerrallaan”, hän totesi.
Hautalan mukaan tarvitaan kokonaisvaltainen näkemys, johon liitetään myös esimerkiksi pienviljelijöiden ja naisten asema sekä maanomistuskysymykset ja ulkomaiden maan haaliminen kehitysmaista.
Hautala muistutti, että ruokakriisistä kärsivät ensimmäisenä ihmiset, joiden kulutuksesta 60–80 menee prosenttia ruokaan – siis köyhimmät. Suomessa vastaava osuus on 13 prosenttia.