Suomalainen koulujohtajuus ja arviointiosaaminen kiinnostavat Unescossa

Unescossa kuultiin tammikuussa suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiä koulutuksesta, kun Kansainvälisen rehtoriliiton puheenjohtaja Ari Pokka ja Suomen kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen johtaja Harri Peltoniemi vierailivat puhumassa kansainvälisessä koulutuskonferenssissa. 18.–20. tammikuuta järjestetyssä konferenssissa pohdittiin koulutukseen liittyviä kysymyksiä YK:n uuden viisitoistavuotisen kestävän kehityksen agendan valossa. Unescolla on YK-järjestelmässä vetovastuu kestävän kehityksen agendan koulutustavoitteesta ja sen pohjalta rakennetusta Koulutus 2030 –agendasta. Tarkoituksena on taata laadukas koulutus kaikille vuoteen 2030 mennessä.

Ari Pokka esitteli kirjaansa suomalaisesta koulujohtamisesta

Rehtori Ari Pokka oli konferenssissa keskustelemassa koulujohtajuudesta. Hänellä on vankka aiheeseen liittyvä ammattitaito, sillä rehtorinuraa on takana jo reilut parikymmentä vuotta. Rehtoreiden välisestä järjestötoiminnasta hän kiinnostui jo varhain urallaan, ja päätyi Suomen rehtoreiden puheenjohtajuuden jälkeen Kansainvälisen rehtoriliiton ICP:n puheenjohtajaksi.

Pokan mukaan Suomen vahvuus koulujohtajuudessa on nyt kansainvälisessä nosteessa oleva jaetun johtajuuden malli, josta meillä on jo kokemusta. Jaettu johtajuus heijastelee suomalaisessa yhteiskunnassa tärkeitä arvoja, kuten tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Lisäksi Suomi näyttää esimerkkiä koulujohtajien koulutuksessa: kaikki opettajat ovat suorittaneet maisterintutkinnon, minkä lisäksi rehtorit saavat vielä erityisen, koulun johtamiseen valmentavan koulutuksen. Tällainen on vielä harvinaista maailmassa.

Suomen koulujohtajuuden sanomaa Pokka levittää myös vuonna 2014 suomeksi julkaistussa ja 2015 englanniksi käännetyssä kirjassaan "Huippuluokka: miten suomalaista koulua johdetaan?". Pokka paljastaa, että kirjaa ollaan parhaillaan kääntämässä ukrainaksi ja myös käännöksistä muille kielille on keskusteltu. Kirjassa avataan suomalaista koulujohtamista käytännössä, ennen kaikkea eri toimijoiden välisen yhteistyön ja rehtorin koulutuspoliittisen roolin kautta. Pokan mukaan kaiken koulujohtamisen taustalla on lapsuuden ja nuoruuden auttaminen kohti tulevaa. Kirjan ydinsanoma liittyykin rehtorin työn arvopohjaan.

Koulutuskonferenssin toisena teemana oli koulutuksen arviointi. Koulutusta koskeva kestävän kehityksen tavoite edellyttää kattavan, tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen takaamista kaikille vuoteen 2030 mennessä. Kunnianhimoisen tavoitteen toteuttamista aiotaan seurata tarkkaan, minkä vuoksi kysymys koulutuksen seurannasta ja arvioinnista nousee keskeiseksi.

Harri Peltoniemi (paneelissa äärimmäisenä vasemmalla) kertoi suomalaisesta koulutuksen arvioinnista

Vuonna 2014 toimintansa aloittaneen Suomen kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin johtaja Harri Peltoniemi kertoo, että Suomella on sekä annettavaa että opittavaa koulutuksen arvioinnissa. Peltoniemi korostaa, että kansallisia arvioinnin malleja ei voida suoraan soveltaa muualla. Suomella on pitkät perinteet koulutuksen arvioinnissa, mutta Suomen malli poikkeaa merkittävästi kansainvälisestä valtavirrasta. Suomessa ei ole koulutarkastajia, eikä oppilaita, opettajia tai kouluja laiteta paremmuusjärjestykseen, kuten monissa muissa maissa. Sen sijaan koulutuksen laatua ylläpidetään koulujen ja opettajien kanssa yhdessä tehtävän kehittävän arvioinnin kautta. Poikkeuksellista on myös se, että ylioppilastutkinto on Suomessa ainoa kansallinen koe, ja muu oppimistulosten arviointi tehdään otantamenetelmin.

Konferenssin osallistujat keskustelivat vilkkaasti Unescon roolista uuden koulutusagendan toimeenpanossa. Järjestö on jo aloittanut toimeenpanon valmistelun, mukaan lukien konferenssissa esitellyt koulutuksen hallintaa, arviointia ja koulujohtajuutta maailman eri alueilla käsittelevät raportit. Unescolla on mahdollisuus tehdä laajoja kansainvälisiä vertailututkimuksia ja valvoa agendan toimeenpanoa tilastoinstituuttinsa UIS:n avulla. Se voi myös tarjota tukea etenkin kehittyville maille agendan toimeenpanossa järjestämällä kapasiteettia rakentavaa koulutusta, tarjoamalla teknistä apua ja antamalla politiikkasuosituksia. Toisaalta Unesco on myös areena, jossa koulutussektorin eri toimijat aina ministeriöiden virkamiehistä rehtoreihin ja opettajiin voivat kohdata ja jakaa kokemuksia käytännön haasteista ja hyviksi havaituista toimintatavoista.

Ari Pokka kannustaakin rehtoreita verkostoitumaan ja toimimaan yhdessä: - Rehtorijärjestössä toimiminen tuo lisää ulottuvuuksia omaan ammattiin, ja kollegoilta voi oppia paljon esimerkiksi arkityön juoksuttamisesta.

Salla-Riina Hokkanen

UNESCO