OECD:lta suosituksia Suomen aikuiskoulutusjärjestelmän kehittämiseen

Teknologian kehitys, tekoäly ja digitalisaatio myllertävät työelämää. Jatkuva muutos edellyttää työntekijöiltä osaamisen jatkuvaa päivittämistä, yrityksiltä aktiivista henkilöstön kehittämistä ja koulutusjärjestelmältä nopeampaa reagointia työmarkkinoiden osaamistarpeisiin. Yhteiskunnan ja työelämän kiihtyvässä muutostahdissa ei riitä, että kouluttautuu nuorena ammattiin ja sitten porskuttaa työelämässä seuraavat 40+ vuotta. Koulutuksen pitää antaa eväät ja motivaatio jatkuvaan oppimiseen, ja koulutusjärjestelmän pitää antaa mahdollisuuksia osaamisen ja taitojen päivittämiseen ja täydentämiseen koko työuran ajan.

Teknologian kehitys, tekoäly ja digitalisaatio myllertävät työelämää. Jatkuva muutos edellyttää työntekijöiltä osaamisen jatkuvaa päivittämistä, yrityksiltä aktiivista henkilöstön kehittämistä ja koulutusjärjestelmältä nopeampaa reagointia työmarkkinoiden osaamistarpeisiin. Yhteiskunnan ja työelämän kiihtyvässä muutostahdissa ei riitä, että kouluttautuu nuorena ammattiin ja sitten porskuttaa työelämässä seuraavat 40+ vuotta. Koulutuksen pitää antaa eväät ja motivaatio jatkuvaan oppimiseen, ja koulutusjärjestelmän pitää antaa mahdollisuuksia osaamisen ja taitojen päivittämiseen ja täydentämiseen koko työuran ajan.

Jatkuvan oppimisen kehittäminen onkin yksi Suomen hallituksen keskeisistä tavoitteista. Hallitusohjelmassakin(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)  on tunnistettu erityiseksi hankaluudeksi se, että täydennyskoulutusta kipeimmin tarvitsevat valitettavasti osallistuvat siihen vähiten. Saman havainnon teki myös OECD:n tutkijaryhmä, joka opetusministeriön(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) ja työ- ja elinkeinoministeriön(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) toimeksiannosta selvitti Suomen aikuiskoulutusjärjestelmän ja jatkuvan oppimisen tilannetta.

Tutkijoiden raportti(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) julkistettiin Helsingissä keskiviikkona 19.2. 2020. Raportti sisältää paitsi analyysin järjestelmän nykytilasta, myös lukuisia kehitysehdotuksia ja toimenpidesuosituksia. Suomen järjestelmän keskeisimpänä ongelmana raportti pitää sitä, että vaikka Suomessa tilastojen valossa onkin korkea innokkuus ja osallistumisaste aikuisiällä tapahtuvaan koulutukseen, matalan osaamisen alojen työntekijät sekä työttömät, joilla on alhainen koulutustaso, osallistuvat koulutukseen vain harvoin. Aikuiskoulutusjärjestelmässä siis heikoimmilla ovat ne, joille työpaikan säilyttäminen tai saaminen erityisen kipeästi vaatisi osaamisen päivittämistä tai korottamista.

Suomen pitäisikin monipuolistaa koulutustarjontaansa, ja parantaa koulutuksen työelämävastaavuutta. Tässä tarvitaan ajantasaisempaa ja tarkempaa tietoa työmarkkinoiden osaamistarpeesta. Raportissa ehdotetaan myös TE-keskusten työelämäpalveluiden kehittämistä niin, että työttömille annettava neuvontapalvelu paranee. Kuten muissakin OECD:n tutkimissa maissa, eri viranomaistahojen ja hallinnon eri sektoreiden yhteistyössä olisi parannettavaa, ja jatkuvaa oppimista tulisi kehittää kokonaisuutena.

Raportissa on ehdotuksia myös korkea-asteelle: siinä kehotetaan alakohtaisesti kokeilemaan lyhyitä, entistä opistoastetta vastaavia korkeakoulututkintoja (ns. short-cycle tutkinnot). Yliopistoja on Suomessa jo kannustettukin kehittämään päivitys- ja täydennyskoulutuksia elinikäisille oppijoille, sisällyttämällä aikuiskoulutus yliopistojen rahoitusmalliin. 

OECD:n raportti sai julkistamistilaisuudessa kiinnostuneen vastaanoton, ja se noteerattiin koulutuspiireissä laajasti(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan). Raportti tulee tärkeään saumaan, sillä Suomessa pohditaan paraikaa sekä jatkuvan oppimisen kehittämistä(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan), myös yleisemmin koulutuspolitiikan uusia linjoja, kun valmistelussa on koulutuspoliittinen selonteko(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan), jonka on tarkoitus ohjata koulutusjärjestelmän kehitystä tulevina vuosina. Myös korkeakoulujen kehittämisestä on vastikään valmistunut seuraavan vuosikymmenen visio. Kaikki tämä antaakin hyvän mahdollisuuden ajatella koulutusjärjestelmää uudella tavalla: enemmän osaamisen ja oppimisen, vähemmän tutkintojen kautta. Suomen koulutuspolitiikan lähtökohtana on, että jatkuvan oppimisen peruskivi muurataan jo varhaiskasvatusvaiheessa, ja motivaatio ja innostus oppimiselle on se perusta, jolle elinikäinen oppimispolku sitten rakennetaan. Tämän ajatuksen jalostaminen toimenpiteiksi järjestelmän kaikilla asteilla on iso urakka. Tässä kehityshaasteessa OECD:n tutkimustoiminnalla ja neuvoilla on jatkossakin tärkeä rooli.