Isosta nopeaksi – lopputuloksena fiksuus?

Iso tietomäärä, Big Data, on ollut pitkään sekä yritysten että julkisen sektorin toimijoiden huulilla. Tämä suuren datan hyödyntäminen voi tarkoittaa eri tahojen näkökulmasta eri asioita: esimerkiksi valtavien tietomäärien avaamista kansalaisten hyödynnettäväksi, giganttisten tietomäärien keräämistä asiakkailta palvelun kehittämiseksi tai supersuurien tietomäärien keräämistä yhteen tilastotietokantaan fiksujen politiikkatoimien suunnittelemiseksi.

Iso tietomäärä, joka on mahdollisesti muokattavissa käyttötarpeen mukaan, on suuri mahdollisuus sekä julkiselle että yksityiselle sektorille. Sen avulla voidaan tuottaa parempia analyysejä ja palveluita, sekä tehdä kaikkien elämästä helpompaa.

OECD-pöydissä kuulee hyvin usein ylistystä järjestön keräämää tilastoaineistoa kohtaan. Tämän tyyppiset puheenvuorot ovat epäsuoria kiitoksia puhujan omalle kotimaalle ja muille jäsenmaille, koska juuri mitään tietoa ei ole saatavissa ilman jäsenmaiden panosta. OECD:n tilastotietokannat ovat tunnettuja suuruudestaan, ja hyvin usein niitä voi muokata kätevästi omien tarpeiden mukaan, huomioiden esimerkiksi vain osan indikaattoreista tai osan maista. Sitten ei muuta kuin käppyröiden seurailuun tai piirtelyyn, esimerkiksi sen perusteella mitä löydät osoitteesta http://data.oecd.org(Linkki toiselle web-sivustolle.).

Tietoa silmänräpäyksessä

Koska termitrendit tulevat Pariisissa tutuksi, nostan tähän yhden silloin tällöin kuullun. Se on Fast Data. Fast Data tarttuu Big Datan haasteeseen, kuinka suuresta saa hyödyllistä. Eli kuinka lopputuloksena on Smart Data. Fiksuun tietoon on sinänsä monta polkua, mutta nopeasti muuttuvassa maailmassa fiksusti esiin tuodun tiedon saannin nopeus on joskus jopa tärkeämpää kuin tiedon laajuus ja moniulotteisuus. Reaaliaikaisuus ennen kaikkea.

Miten tähän päästään yhteiskunnallisessa tilastoinnissa? Fast Data määritellään monesti myös sensorin mittaamaksi tiedoksi, joka välitetään nopeasti sitä käyttävälle operaattorille. Pitäisi siis kehittää yhteiskunnallisia sensoreita, jotka välittävät muutokset jäsenmaissa silmänräpäyksessä eri maiden omille tilastonikkareille, virkamiehille, OECD-sihteeristölle ja ehkäpä jopa kansalaisille analyysiin. Silmänräpäyksen pituus voisi olla vuoden tai kvartaalin sijaan vaikka tunti tai työpäivä.

Missä yhteiskunnallisessa työssä Fast Data olisi ensimmäisenä realismia? Varmaankin siellä missä digitaalisuus on pisimmällä, sensorit valmiina ja tieto eksaktia tulkinnallisuuden sijaan. Suomessa rahoitus- ja sähköenergialiiketoiminnot ovat esimerkkejä pitkälle edenneestä digitalisaatiosta.

Jään siis odottelemaan reaaliaikaisia rahan ja energian määriin perustuvien indikaattorien seurantatietoja OECD-alueella.

Juho Korteniemi

OECD