Kirkkoniemen konferenssi 4.-5.2.2014

Miten Suomi aikoo toimia Barentsin euroarktisen neuvoston puheenjohtajana

Arvoisa ministeri, hyvät pohjoisen yhteistyön ystävät,

Aivan ensiksi haluan kiittää konferenssin järjestäjiä kutsusta saapua tänne talviseen Kirkkoniemeen puhumaan yhteistyöstä pohjoisilla alueilla. Toivon, että suomenruotsini on ymmärrettävää – Pohjoismaassa sekä useiden norjalaisten ja maanmiesteni paikalla ollessa tuntuu luonnolliselta puhua äidinkielelläni ja toisella kotimaisella kielellämme.

Aion keskittyä kolmeen teemaan. Ensinnäkin esittelen Suomen puheenjohtajuuden Barentsin euroarktisessa neuvostossa. Toiseksi liitän Barentsin yhteistyön laajempaan viitekehykseen eli pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan. Kolmanneksi esitän Suomen ajatuksia norjalais-suomalaisesta arktisesta kumppanuudesta. Täällä Norjassa puhuttaisiin norjalais-suomalaisesta pohjoisten alueiden kumppanuudesta.

Suomesta tuli Barents-neuvoston puheenjohtaja viime syksynä, kun Norjan kaksivuotinen puheenjohtajakausi päättyi ulkoministerien kokouksessa Tromssassa. Syksyllä 2015 Suomea seuraa Venäjä. Barents-neuvoston jäsenvaltiot ovat Norja, Ruotsi, Venäjä, Suomi, Tanska ja Islanti. Barents-yhteistyö keskittyy vuorovaikutukseen maa-alueella, joka käsittää Pohjoiskalotin ja Luoteis-Venäjän. Sen vahvuutena on alueellinen ja käytännönläheinen yhteistyö. Arktinen neuvosto on vuorostaan globaali ja keskittyy enemmän politiikka-kysymyksiin ja aivan erityisesti ympäristöön kohdistuviin asioihin, kattaen sirkumpolaarisen alueen sekä merellä että maalla.  

Yleisenä tavoitteena Suomen Barents-puheenjohtajuudelle on dynaaminen, osallistava ja kestävä kehitys Barentsin alueella. «Dynamic, inclusive and sustainable development in the Barents region.»

Keskitymme neljään temaattiseen painopistealueeseen. Haluamme edistää taloudellista yhteistyötä ja yhteyksiä elinkeinonharjoittajien välillä. Suomen kannalta on luontevaa keskittyä mineraaliteollisuuteen ja niin kutsuttuun vihreään cleantech -teknologiaan. Cleantech -teollisuus kasvoi Suomessa viime vuonna 13 %. Sijoituksia tehdään Pohjois-Norjassa erityisesti energiasektorille, kaivannaisteollisuuteen, kuljetukseen ja logistiikkaan sekä infrastruktuuriin niin maalla kuin merellä. Samaan aikaan kaikki tulee tehdä ekologisesti kestävin ratkaisuin. Tämä luo tarpeen tietoon ja teknologiaan, joiden avulla parannetaan jätehuoltoa ja energiatehokkuutta, edistetään veden käsittelyä ja vähennetään päästöjä. Juuri näissä asioissa Suomella on vahvaa osaamista. Esimerkiksi Norjassa on tarpeita ja Suomessa asiantuntemusta ja valmiuksia. Tämä esimerkki osoittaa, että meidän tulee työskennellä yli rajojen, sillä täydennämme toisiamme.

Toinen painopistealue on kuljetus ja logistiikka. Teollisuuden kehitys niin maalla kuin merellä edellyttää hyviä liikenneratkaisuja. Samanaikaisesti kasvaa myös turismi, ei vähiten talvimatkailu, mikä edistää aluettamme. Suomi tulee jatkamaan työtä Barents-alueen yhteisen liikennesuunnitelman parissa, minkä Norja saattoi ansioituneesti sekä alkuun että päätökseen viime vuonna. Tästä kuulemme lisää huomenna.  

Kolmantena painopisteenä on ympäristö ja ilmastonmuutos. Meidän täytyy vaihtaa kokemuksia keskenämme ja oppia toisiltamme, jotta voimme luoda parhaita standardeja ja yleisiä käytäntöjä esimerkiksi mineraaliteollisuuden alalla. Meidän on jatkettava työtä myös ns. hot spots- kohteiden kanssa. Meidän on suojeltava haavoittuvia metsäalueita Barentsin alueella. Viimeisenä mutta lopulta kaikkein tärkeimpänä: me jatkamme Barentsin alueen ilmastonmuutoksen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa. (Action Plan on Climate Change for the Barents Cooperation)

Neljäs ja viimeinen temaattinen painopistealue kohdistuu nuoriin ja erityisesti nuorten sisällyttämiseen osaksi yhteiskuntaa. Tässä teemme yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa, ja pyrimme eri tavoin edistämään nuorten liikkuvuutta. Tässä yhteydessä haluan mainita Suomi-talon Tromssassa, jonka ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja avasi Arctic Frontiersin yhteydessä. Suomi-talon tehtävänä on olla tukikohta suomalaisille yrityksille, jotka pyrkivät Norjan markkinoille. Talo voi toimia myös ankkuripaikkana nuorille suomalaisille opiskelijoille ja harjoittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita työskentelemään tai opiskelemaan Norjassa.

Suomen puheenjohtajuutta Barentsin alueella ohjaa näiden neljän temaattisen painopistealueen lisäksi kolme perusperiaatetta. Ensimmäinen periaate on jatkuvuus. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennamme työmme Norjan puheenjohtajakauden hyvän työn pohjalta, ja teemme tiiviisti yhteistyötä Venäjän kanssa, jotta työn jatkuvuus tulisi turvatuksi.

Toinen periaate on yhteistyö. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteistyötä alkuperäiskansojen, alueellisten toimijoiden ja Barentsin alueneuvostojen kanssa. Pyrimme myös edistämään yhteistyötä neuvoston eri työryhmien välillä. Työryhmiä on noin viisitoista eri aloja varten. Näitä ovat muun muassa talous, energia, logistiikka, nuoriso, kulttuuri, terveys ja matkailu. Testi, joka vaatii äärimmäisen hyvää yhteistyötä eri toimijoiden välillä, on laaja Barentsin pelastusharjoitus, joka järjestetään Suomessa 2015.

Kolmas periaate on yhteistyön johdonmukaisuus ja kokonaisvaltainen toimintatapa. Tarvitsemme parempaa yhteistyötä pohjoisen alueellisten neuvostojen välillä. Tähän liittyen Suomi seuraa perinnettä ja aikoo kutsua koolle varapuheenjohtajien ministerikokouksen alueellisista neuvostoista: Barents-neuvostosta, Arktisesta neuvostosta, Itämeren valtioiden neuvostosta, Pohjoismaisesta ministerineuvostosta – sekä pohjoisen ulottuvuuden politiikan piiristä. Tämä kokous on määrä pitää Helsingissä myöhemmin keväällä.

Tämä oli esittely työstämme Barentsin puheenjohtajakaudella. Nyt toiseen teemaani, joka kytkee Barents-yhteistyön laajempaan yhteyteen eli pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan. Tämä politiikka yhdistää EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin saman pöydän ääreen. Olemme kaikki tietoisia siitä, että Venäjän ja Euroopan Unionin tämänhetkinen suhde kehittyy varsin hitaasti, vaikka nopeampi eteneminen hyödyttäisi molempia osapuolia. Eräällä alueella olemme kuitenkin kokeneet myönteistä kehitystä: pohjoisen ulottuvuuden politiikka on käynnistänyt miljardiluokan hankkeita etenkin ympäristöalalla.

EU:n mukaan saaminen yhteistyöhön pohjoisessa on myönteinen asia, koska siten avautuvat ovet EU-rahoitteisiin tukiin tutkimus- ja koulutusohjelmissa. Tämä on tärkeä syy sille, miksi Suomi ja Norja tukivat EU:ta Arktisen neuvoston pysyväksi tarkkailijaksi. Samaten tulisi meidän kaikkien Barents-yhteistyössä toimivien maiden ymmärtää EU:n osallistamisen merkitys myös muilla aloilla, kuten liikenteessä ja logistiikassa. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka avaa tälle mahdollisuuksia. Välineenä toimii pohjoisen ulottuvuuden politiikan liikenne- ja logistiikkakumppanuus, NDPTL (Northern Dimension Transport and Logistics Partnership). Barentsin alue tarvitsee uusia ja paranneltuja kuljetusreittejä. NDPTL:llä osaltaan on nyt rakenteet kunnossa. Nyt on aika nousta seuraavalle tasolle hankkeiden esiselvityksistä ja suunnitelmista konkreettisiin projekteihin. Arktinen alue tarvitsee paremmat liikenneyhteydet, NDPTL tarvitsee lippulaivahankkeita ja EU-Venäjä -yhteistyö kaipaa myönteisiä sysäyksiä eteenpäin. Erinomainen win-win -tilanne siis. Ensimmäinen askel vaatii, että sekä EU että Venäjä sijoittavat enemmän siemenrahaa kumppanuuteen.

Otan esiin ilmeisen esimerkin Suomen puolelta. Meillä Suomessa on käynnissä vilkas keskustelu siitä, tarvitaanko Jäämeren rannikolle ulottuva rautatie. Etenkin pohjoisen toimijat, mutta myös muut, jotka näkevät tarpeen liikennekäytävälle etelään, Helsingin ja Tallinnan kautta Keski-Eurooppaan, näkevät rautatien hyvänä pitkän ajan tavoitteena. Taloudellisen tilanteen huomioonottaen Suomen hallitus ei tällä hetkellä näe mahdollisuutta ajaa asiaa aktiivisesti eteenpäin. Tämä kanta ei ole kuitenkaan arkkuun naulattu ja keskustelu on vilkastumassa. Mikäli Suomi ja Norja jonain päivänä ovat yksimielisiä siitä, että seuraava askel olisi tehdä tästä EU-projekti, NPDTL tarjoaa siihen valmiin välineen.

Johtopäätökseni tähän toiseen teemaan on täten se, että meidän tulee myös Barents-yhteistyön puitteissa nähdä asia suuremmassa mittakaavassa, mukaan lukien koko Eurooppa eli Euroopan unioni ja Venäjä.

Kolmantena teemanani on norjalais-suomalainen kahdenvälinen arktinen yhteistyö. Kun presidentti Sauli Niinistö vieraili Tromssassa lokakuussa 2012 osana Norjan valtiovierailuaan, hän lanseerasi yliopistolla pitämässään puheessa kahdenvälisen norjalais-suomalaisen arktisen kumppanuuden. Suomen hallituksen päätettyä uudesta arktisesta strategiasta viime syksynä, pystyimme aloittamaan pohdinnan tämän kahdenvälisen kumppanuuden sisällöstä. Muutamat alueet kiteytettiin erityisen tärkeinä. Esittelen teille nyt näitä ajatuksia.

Jotta elinkeinotoiminta Norjan ja Suomen välillä – ja Pohjois-Norjan ja Pohjois-Suomen välillä – kehittyisi, tarvitsemme rajat ylittävää koulutus- ja tutkimusyhteistyötä. Tämänhetkisiä lukuja katsottaessa tilanne on valitettava. Vuonna 2012 norjalaisissa korkeakouluissa opiskeli 122 suomalaista opiskelijaa ja Suomessa puolestaan oli vain 34 norjalaista opiskelijaa. Vain 75 suomalaista korkeakouluopiskelijaa vietti Norjassa yli kuukauden niin kutsutussa Nordplus-vaihdossa. Norjasta opiskelijoita oli 14 – 14! – Suomessa Nordplus-vaihdossa. Kielen ei pitäisi olla este. Kaikki suomalaiset ovat opiskelleet ruotsia koulussa. Suomessa puolestaan on osittain ruotsinkielisiä korkeakouluja, minkä lisäksi kaikki korkeakoulut tarjoavat opetusta myös englanniksi. Mielestäni meillä on henkinen kielimuuri maidemme välillä, mistä meidän tulee päästä yli! Meidän on luotava paremmat verkostot opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden välille.

Norjalais-suomalaisen arktisen kumppanuuden pitäisi henkilövaihdon volyymin lisäämisen ohessa keskittyä myös lisäämään aktiivista vuoropuhelua liikenneyhteistyöhön liittyen. Tähän olemme saaneet myönteisiä signaaleja Norjan puolelta uudelta hallitukselta. Meidän täytyy istua alas yhdessä ja luoda katsaus pitkän aikavälin tarpeisiin kuljetusreittien ja logistiikan ratkaisujen saralla.

Myös seuraava painopiste kahdenvälisessä arktisessa kumppanuudessa on tärkeä. Tämä ehdotus on itse asiassa tullut meille Norjan puolelta, täältä Finnmarkista. Ehdotus koskee jatkoa Rajoitta pohjoisessa -yhteistyölle, toisin sanoen toiveena on Rajoitta pohjoisessa 2. Rajoitta pohjoisessa aloitettiin aikanaan kahden silloisen pääministerin Kjell Magne Bondevikin ja Paavo Lipposen toimesta. Projektin rahoitus oli pieni. Ennen kaikkea kyseessä oli pääkaupunkien viesti siitä, että rajat ylittävät yhteydet ovat tärkeitä. Tästä myös uudessa Rajoitta pohjoisessa 2:ssa olisi kysymys: selkeä viesti hallituksilta siitä, että kuntien on tärkeä vierailla toistensa luona ja oppia toistensa kokemuksista. Tämä koskee niin kunnanvaltuustoja ja -hallituksia kuin eri toimialoja: opettajilla, hoitohenkilökunnalla, pelastustoimella jne. olisi oltava säännöllisiä tapaamisia rajan toisella puolella toimivien kollegojensa kanssa. Joskus voi olla tarpeen myös tarjota lisää palveluja yli kunta- ja maarajojen.

Me olemme nyt Suomen puolelta esittäneet ehdotuksen Norjan ulkoministeriölle tästä yhteistyöstä ja ulkoministeriön ensireaktio on ollut hyvin positiivinen. Molemmat maat konsultoivat edustajiaan eri ministeriöissä. Henkilökohtaisesti näen, että tällainen kumppanuus pääasiallisesti toimii lisäsysäyksenä aktiiviseen yhteistyöhön näillä pohjoisen kuntien tärkeimmillä aloilla.

Hyvät ystävät, tämä oli yhteenveto suomalaisista ajatuksista meidän Barents-puheenjohtajakaudellamme, pohjoisen ulottuvuuden laajemmista puitteista, jotka ovat hyödyntämisen arvoisia, sekä lopuksi suomalaisia ajatuksia norjalais-suomalaisesta arktisesta kumppanuudesta. Kiitos huomiostanne!