WebExin, lockdownin ja auringonlaskujen siivittämä arki kansainvälisen oikeuden pääkaupungissa

Haagin EDUFI-harjoittelija Jasmine Grönblad kertaa kuluneen puolen vuoden tapahtumia Haagista ja miten harjoittelijan arki sujui lockdownin keskellä.

Hain Haagiin opetushallituksen EDUFI-haussa helmikuussa 2020 – tuolloin korona oli ainakin Brysselissä vielä suhteellisen tuntematon ja ainoa varotoimenpide oli käsihygienian tehostaminen. Kuukautta myöhemmin palasinkin jo takaisin Suomeen, sillä Belgiassa alkoi lockdown – käsite josta en oikeastaan ollut aikaisemmin kuullut. Kaikille Euroopassa tai Amerikoissa vuoden 2020 aikana asuneille on varmasti tullut harvinaisen selväksi mitä soft and hard lockdown merkitsee päivittäisen elämän kannalta.

Kesällä tilanne Suomessa oli kuitenkin jo toiveita herättävä ja kun sain tiedon, että olin saanut Haagista kuuden kuukauden harjoittelun otin paikan vastaan sen enempää koronaa miettien. Elokuun lopussa lensin Alankomaihin koirani kanssa ja pääsimmekin nauttimaan vielä muutaman viikon vapaudesta – tässä vaiheessa rajoituksia ei juuri ollut julkisen liikenteen maskipakkoa lukuun ottamatta. Harjoittelun suhteen odotukseni olivat korkeat, koronasta huolimatta, sillä olin ihastunut Haagiin jo vuosia sitten opintomatkalla ja onhan Haagin kaltainen kansainvälisen oikeuden Mekka todella inspiroiva asemakaupunki kansainvälistä oikeutta opiskelleelle.

Pieni koira istuu korissa polkupyörän etuosassa.

Alankomaissa koirat kulkevat pyöräillessä mukana korissa.

Haagin suurlähetystö ja multipuolen toimintakenttä olivat tosiaan minulle jo opiskelijavierailuiden ajalta tuttuja. Silti moni asia tuli täysin uutena tietona, ja syyskuun alussa multipuolen virtuaaliset kokoukset alkoivat rullata sellaista vauhtia, että ei auttanut muu kuin hypätä liikkuvan junan kyytiin. Haagin harjoitteluni oli jo toinen kerta, kun työskentelin Suomen ulkomaanedustustossa, joten raportointi ja Suomen kannat olivat jo jollain tasolla tuttuja. Kynnys kysyä apua suurlähetystön kollegoilta oli onneksi myös matala, ja olenkin kuluneen kuuden kuukauden aikana oppinut todella paljon uutta niin substanssista, kuin myös Suomen ulkopolitiikasta ja diplomatiasta.

Alkusyksystä Kemiallisten aseiden kieltojärjestön OPCW:n agendalla oli budjettineuvotteluiden lisäksi luonnollisesti myös Navalnyin myrkytys ja OPCW:n rooli tapauksen selvittämisessä, loppusyksyn suuret vuosikokoukset ja unohtamatta vakioaihetta eli Syyriaa. Poliittisesti latautuneita puheenvuoroja voi ilmeisesti pitää myös virtuaalisissa kokouksissa mutta samalla myös käynnissä olevien kriisien selvitystä voi edistää virtuaalisen diplomatian keinoin.

Joulua kohti mentäessä kiristyi myös kokouksien tahti Kansainvälisen Rikostuomioistuimen ICC:n puolella eikä agenda sielläkään jättänyt kylmäksi; kyseessä oli todellinen ICC-vaalien huippuvuosi, kun tuomioistuimelle valittiin kuusi uutta tuomaria sekä yhdeksän vuoden jälkeen uusi syyttäjä. Syyttäjänvaalit venyivätkin erinäisistä syistä helmikuun puolelle. Tämän lisäksi tuomioistuimen reformia käsittelevän Independent Expert Review suosituksien täytäntöönpanosta linjaava päätöslauselma oli myös neuvoteltava etäyhteyksien yli juuri ennen joululomille siirtymistä. Vaikka ICC oli instituutiona itselleni jo opintojen puolesta hyvinkin tuttu, tarjosivat syksyn lukuisat fasilitaatiot ja työryhmien kokoukset aivan uuden puolen sopimusvaltioiden ja tuomioistuimen keskinäisestä yhteistyöstä, sekä sopimusvaltioiden arvokkaasta työstä rankaisemattomuuden puolesta.

Jasmine Kansainvälisen Tuomioistuimen rakennuksen edessä.

Kansainvälinen Rikostuomioistuin

Vaikka olen jo aikaisemmin työskennellyt harjoittelijana Suomen YK-edustustossa New Yorkissa, ja sen jälkeen vielä muutaman vuoden Brysselissä EU-politiikan parissa, ovat kuluneet kuusi kuukautta opettaneet minulle paljon enemmän diplomatiasta, kansainvälisestä oikeudesta ja politiikasta kuin mitä olisin pystynyt kuvittelemaan. Selvää on, että oma kiinnostukseni Suomen edustamiseen ulkomailla ja työskentely meidän arvopohjaisen ulkopolitiikan parissa on entistäkin suurempi – oli se sitten etänä tai paikan päällä kokouksista raportoiden.

Miten sitten harjoittelija vailla sosiaalisia kontakteja saa ajan kulumaan työkokouksien ja raportoinnin jälkeen, etenkin kun puoli maata suljettiin jo lokakuussa? Haag tarjoili syyskuussa vielä kunnon intiaanikesän, ja sen päätteeksi vielä kauniin pitkän syksyn (sateita unohtamatta). Ehdinpä vielä viimeisen viikon aikana kokea kunnon lumisen talven, ja Amsterdamin jäätyneet kanaalit!

Jasmine jäällä yhdellä Amsterdamin kanaaleista.

Amsterdamin kanaalit jäätyivät helmikuussa

Onnekseni asuntoni oli Haagissa sijaitsevan rannan läheisyydessä, ja kotini ulkopuolelta lähti suoraan lenkkipolku dyynien keskelle. Näin ollen iso osa vapaa-ajasta on kulunut koirani kanssa luonnossa liikkuen, joko kävellen tai paikallisten tapaan koira pyöränkoriin ja kohti seuraavaa seikkailua. Rannalla koiran kanssa joka ilta leikkiessä ja toinen toistaan kauniimpia auringonlaskuja ihastellessa saattoi jopa hetkeksi unohtaa sen, että elämme edelleen globaalissa pandemiassa, ja työnkuvaan kuuluu myös sotarikoksista raportoiminen. Ettei rannalla kävely mennyt ihan pelkäksi hattaraksi ja koiran kanssa juttelemiseksi, kuuntelin tuntikaupalla mielenkiintoisia podcasteja, joiden mieltä ylentävänä aiheena tänä syksynä oli pitkälti USA:n vaalit, EU:n koronaelvytys ja konfliktialueiden tilanneraportit.

Auringonlasku Scheveningenin rannalla. Etualalla juoksee pieni koira.

Auringonlasku Scheveningenin rannalla

On ollut ilo työskennellä monipuolisesti eri tehtävien kanssa koko Haagin suurlähetystön porukan sekä Helsingin yksiköiden kanssa kanssa kuluneen kuuden kuukauden ajan, vaikka lockdown ja etätyöskentely onkin rajoittanut paljon työkavereiden kanssa rupattelua kahvikupin äärellä. Vaikka puoli vuotta ulkomailla Euroopan pandemiapiikin aikana ei ehkä ole se ideaali tilanne harjoittelijalle, suosittelen silti lämpimästi rohkeasti hakeutumaan edustusto-harjoitteluun! Normaali oloissa Haag kuhisee kansainvälisiä nuoria ja harjoittelijoita, ja kaupunki onkin täydellinen yhdistelmä mukavia terasseja, luonto ja rantaviivaa ja ennen kaikkea mielenkiintoisia kansainvälisiä järjestöjä ja tuomioistuimia.

Jasmine Grönblad