Henkilö nimen takana – suurlähetystön viestintä- ja kulttuurivastaava Auli Snikkers
Auli Snikkersin nimi lienee Alankomaiden suomalaisyhteisössä monelle tuttu, ja useat tuntevat Aulin myös henkilökohtaisesti. Auli on työskennellyt Suomen suurlähetystön palveluksessa Haagissa yli kolmekymmentä vuotta, minä aikana hän on ehtinyt työskennellä neljässä eri toimitilassa kymmenen suurlähettilään ja kymmenien vaihtuvien kollegoiden kanssa. Vuosiin mahtuu paljon muistoja, sattumuksia ja onpa tekniikka ja työtavatkin kehittyneet kolmessakymmenessä vuodessa.
Kerrotko ensin, kuka olet ja mitä teet Haagin suurlähetystössä
Olen Auli Snikkers ja olen kotoisin Vieremältä. Muutin Alankomaihin 37 vuotta sitten. Hoidan viestintä- ja kulttuuriasioita. Avustan virkamiehiämme mediaseurannassa, hoidan kulttuuriin liittyviä toimeksiantoja, päivitän suurlähetystön verkkosivuja ja sosiaalista mediaa, vastaan erilaisiin tiedusteluihin, toimin kontaktihenkilönä ystävyysyhdistyksiin ja suomalaisyhteisöön, sijaistan hallinnollista avustajaamme ja teen paljon muutakin - pienessä edustustossa kun melkein kaikki tekevät melkein kaikkea!
Miten aikanaan päädyit töihin Suomen suurlähetystöön?
Olin asunut Alankomaissa kuusi vuotta, kun huomasin Alankomaat - Suomi -yhdistyksen uutiskirjeessä ilmoituksen suurlähetystössä vapautuvasta sihteerin/kielenkääntäjän paikasta. Hain paikkaa, sain kutsun kokeisiin ja haastatteluun, ja oikeastaan yllätyksekseni pääsin töihin!
Millä tavalla oma työsi ja työn painopisteet edustustossa ovat vuosien varrella muuttuneet?
Tulin taloon sihteeriksi aikana, jolloin käytettiin telexiä ja telefaxia. Asiakirjat kirjoitettiin sähkökirjoituskoneella kolmena kappaleena. Yhdellä päälliköistäni oli tapana sanella kaikki tekstit – ja mieluiten vielä työpäivän päätteeksi – muilta tuli käsinkirjoitettuja tekstejä puhtaaksi kirjoitettavaksi.
1990-luvun alussa tulivat tietokoneet, ja kun virkamiehet alkoivat itse kirjoittaa raporttejaan, ei talossa tarvittu enää kaikille omaa sihteeriä. Minulle siirrettiin kulttuuri- ja media-asiat. Vuonna 2002 suurlähetystömme otti käyttöön verkkosivut ja myös niiden hoito tuli minulle, samoin myöhemmin sosiaalisen median ylläpito. Hollanninkielentaitoisena saan myös usein käännettäväksi mitä erilaisimpia tekstejä konsuliasioista parlamenttikirjeisiin.
Suomen EU-jäsenyys vuodesta 1995 ja monien kansainvälisten järjestöjen sijainti Haagissa ovat muuttaneet suurlähetystön töiden painopisteitä. Seuraamme hyvin tarkkaan Alankomaiden kantoja. Team Finland –työn myötä talousasiat ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Omassa työssäni painopiste on siirtynyt kulttuurista viestintään.
Entä ulkoministeriö, miten se on vuosien varrella muuttunut?
Ulkoministeriö oli ennen vähän etäinen – hyvä, kun sinne uskalsi olla yhteydessä! Nykyään ministeriö on avoin, ulospäin suuntautunut ja väki on hyvin aloitteellista ja innovatiivista – tästä vaikkapa Suomi-emojit ovat hyvä esimerkki.
Olet työskennellyt yhteensä kymmenen suurlähettilään alaisuudessa ja syksyllä tulee yhdestoista. Olet nähnyt vuosien varrella myös monien muiden kollegoiden tulevan ja menevän. Miten kollegoiden vaihtumiseen tottuu, vai tottuuko siihen?
Kyllä siihen tottuu, jäähyväiset eivät nykyään ole niin vaikeita kuin alkuaikoina. Kun aloitin täällä, olin joidenkin kollegoiden kanssa aika paljon tekemisissä myös työajan ulkopuolella. Se oli aikaa ennen EU:ta kun ihmisillä oli enemmän aikaa - nykyään työ tuntuu vievän enemmän aikaa ja energiaa.
Yli kolmeenkymmeneen työvuoteen sisältyy varmasti paljon muistoja. Mitkä ovat sellaisia tapahtumia tai sattumuksia, jotka erityisesti ovat jääneet mieleen?
Suurin osa muistoista on kauniita, mutta onhan täällä ollut myös vähemmän hauskoja päiviä ja suruakin. Kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu yhden suurlähettilään ja kahden kollegan poisnukkuminen, ja sen aikaisia kollegoita ei voi unohtaa. Kahlil Gibranin sanoin "Saatat unohtaa sen, jonka kanssa olet nauranut, mutta et koskaan sitä, jonka kanssa olet itkenyt".
Unohtumattomina huippuhetkinä mieleen tulee presidentti Koiviston vierailu vuonna 1990, jossa sain olla mukana taustajoukoissa myös Rijksmuseumissa järjestetyllä juhlaillallisella. Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhla oli unohtumaton konsertteineen ja illallisineen Haagissa. Amsterdamin historiallisen huippukokouksen aikaan päivystin yhden kollegan kanssa Okura-hotellissa muutaman päivän ajan.
Mieleen tulee myös yksi perjantai helatorstain jälkeen, kun suurlähetystössä ei ollut juuri ketään paikalla ja saimme tiedon, että presidentti Ahtisaari tulisi illalla Alankomaihin tapaamaan pääsihteeri Kofi Annanin ja pääministeri Wim Kokin. Kaikki piti järjestää nopeasti vähin voimin, mutta jotenkin onnistuimme! Tietenkin myös viime vuoden Suomi 100 –tapahtumat jäävät muistojen kirjaan ikimuistoisina.
Millaista on ollut asua suomalaisena Alankomaissa?
Helppoa. Maamme eivät loppujen lopuksi ole kovin erilaisia. Kun muutin tänne, sain oleskeluluvan helposti. Tuohon aikaan yksi suomalainen pienen kaupungin poliisilaitoksen odotushuoneessa kymmenien eksoottisempien maiden kansalaisten joukossa erottui ja sai jostain syystä hoidettua paperiasiansa hyvin nopeasti! Kielen opin melko pian ja se helpotti tietenkin elämää valtavasti.
Mitkä ovat mielestäsi suurimmat erot suomalaisten ja alankomaalaisten välillä? Kumpaan kulttuuriin tunnet itse kuuluvasi enemmän?
Alankomaalaiset ovat avoimempia, suorapuheisempia, eivät epäröi, niin kuin monet suomalaiset vaan toimivat heti. Itse tunnen olevani kahden maan kansalainen, mutta ne syvimmät juuret ovat Suomessa. Suurlähetystössä se suomalainen minä on luonnollisesti vahvempi. Joskus vähän liiallisenkin suorapuheisuuden olen oppinut hollantilaisilta.
Entä mitä alankomaalaiset tietävät Suomesta, mitä mielikuvia Suomeen liitetään?
Suomessa on kylmä ja hyttysiä, siellä saunotaan ja kannetaan eukkoa. Suomen luonto on kaunis ja hiljaisuus joskus liiankin hiljaista. Suomessa on paljon metsiä ja järviä. Suomessa on maailman paras koulutus. Joulupukki tulee Suomesta ja Jari Litmasta ei varmaan unohdeta koskaan!
Klassinen musiikki on lähellä sydäntäsi. Mikä on se suomalainen klassisen musiikin kappale, jonka haluaisit kaikkien hollantilaisten tuntevan, ja päinvastoin – mitä meidän suomalaisten tulisi tietää hollantilaisesta klassisesta musiikista?
Luultavasti jokaisen ulkosuomalaisen suosikki on Finlandia, jota ei ulkomailla voi kuivin silmin kuunnella. Mutta täällä se alkaa olla jo hyvin tunnettu – varsinkin Alankomaissa toteutetun juhlavuoden kampanjan "Finlandia 50 parhaan klassisen sävellyksen listalle" jälkeen Finlandian ja Sibeliuksen tuntee nyt hyvin moni. Sibeliuksen jälkeen suosikkini on Oskar Merikanto. Valse Lente voisi jäädä hollantilaisten mieleen.
Alankomaissa ei ole Sibeliukseen verrattavaa säveltäjää, jonka kaikki tuntisivat. Louis Andriessen ja Jan Pieterszoon Sweelinck ovat ehkä tunnetuimpia. Klassisista kappaleista suosikkini on vähemmän tunnetun haagilaisen Alexander Voormolenin konsertto kahdelle oboelle ja orkesterille (Concert voor twee hobo's en orkest).
Mitä sinulle henkilökohtaisesti merkitsee pitkä ura suurlähetystön palveluksessa?
Olen saanut ilolla tehdä mielenkiintoista, vaihtelevaa työtä hyvin monenlaisten kollegojen kanssa. Työn kautta yhteys Suomeen on säilynyt paremmin kuin jos olisin täysin hollantilaisessa ympäristössä. Ja äidinkielelle nämä vuodet ovat tehneet pelkästään hyvää.
Millaisen tervehdyksen haluat lähettää Alankomaiden suomalaisyhteisölle?
Me kaikki suomalaiset ajamme täällä samaa asiaa ja olemme omalla tavallamme Suomen lähettiläitä. On kiva huomata, että yhteistyö tärkeimpien suomalaisjärjestöjen kesken sujuu luontevasti ja hyvin. Mutta tiedon jakoa tarvitaan näiden järjestöjen ulkopuolellakin, sillä täällä on varmaan paljon suomalaisia, joita verkostomme ei tavoita. Jaetaan kaikenlaista Suomi-tietoa puolin ja toisin! Meitä kiinnostavat mm. erilaiset Suomi-tapahtumat ja suomalaisten artististien ja taiteilijoiden vierailut Alankomaihin. Olkaa rohkeasti yhteydessä, jos tietoonne tulee sellaisia. Joko kaikki tämän lukeneet muuten tykkäävät meistä Facebookissa ja/tai seuraavat meitä Twitterissä?