Suomi siirtyy valvottuun raakatimanttikauppaan
Euroopan unioni on helmikuussa ottanut käyttöön nk. Kimberleyn prosessin mukaisen raakatimanttien tuonnin ja viennin lupamenettelyn, mikä velvoittaa myös Suomea valvomaan raakatimanttien käyttöä ja kauttakulkua. Tarkoituksena on estää raakatimanttien myynnillä saatavien tulojen käyttäminen väkivaltaisten konfliktien rahoittamiseen esimerkiksi Sierra Leonessa, Angolassa ja Liberiassa sekä suojata raakatimantteja tuottavien kehitysmaiden talouksia, joihin kuuluu muun muassa Namibia ja Botswana.
Raakatimanttien kauppa on nyt mahdollista vain järjestelyn piiriin kuuluvien maiden välillä. Euroopan unionin ohella mukana on tällä hetkellä 61 maata ja erillistullialuetta, mutta luetteloa päivitetään vielä kesän aikana ja se vahvistetaan 31. heinäkuuta.
Euroopan unionissa järjestelyllä on eniten merkitystä Belgialle ja Isolle-Britannialle, koska raakatimanttien kauppakeskukset sijaitsevat Antwerpenissa ja Lontoossa. EU:n jäsenmaana Suomen on omalta osaltaan estettävä konfliktitimanttien kauttakulku ja lisäksi otettava huomioon, että Suomella on ainoana EU:n alueella omaa pienimuotoista timanttituotantoa. Suomessa kansallisena viranomaisena toimii tuonnin osalta tullihallitus ja viennin osalta ulkoasiainministeriö. Tullauspaikkoina voidaan käyttää Lentotullia Vantaalla sekä tullin toimipaikkoja Helsingissä.
Kimberleyn prosessilla tuetaan YK:n turvallisuusneuvoston vuodesta1998 lähtien asettamia pakotteita Sierra Leonessa ja Angolassa toimivia kapinaliikkeitä sekä Sierra Leonen kapinallisia tukevaa Liberian hallitusta vastaan. Taustalla on Etelä-Afrikan puheenjohdolla toukokuussa 2000 käynnistynyt raakatimantteja tuottavien ja timanttikauppaa käyvien maiden sekä teollisuuden ja kansalaisjärjestöjen aloite.
Käytännössä yksittäisten raakatimanttien alkuperää ei pystytä määrittämään, joten ainoa valvontakeino on sertifiointijärjestelmä, jossa tuottajamaat valvovat raakatimanttien tuotantoa ja kuljetusta kaivokselta vientipaikkaan. Raakatimanttilähetykset sinetöidään varmoihin säiliöihin, ja kutakin lähetystä varten on annettava Kimberleyn prosessin sertifikaatti. Jälleenvievät maat huolehtivat siitä, että ainoastaan Kimberleyn prosessin sertifikaatilla varustettuna viedyt ja tuodut raakatimantit pääsevät tuonnista vientiin johtavaan liiketoimien ketjuun. Tuojamaat tarkastavat sinetin ja sertifikaatin tuonnin yhteydessä. Jos raakatimantteihin ei liity Kimberleyn prosessin osanottajan antamaa sertifikaattia, niiden tuonti ei ole sallittua, kuten ei myös niiden vienti osanottajien ulkopuoliselle alueelle.
Tällä hetkellä osallistujaluettelossa on mukana Euroopan unionin ohella seuraavat 61 maata ja erillistullialuetta: Algeria, Angola, Arabiemiraattien liitto, Armenia, Australia, Botswana, Brasilia, Burkina Faso, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Euroopan yhteisö, Filippiinit, Gabon, Ghana, Guinea, Guyana, Hongkong, Intia, Israel, Japani, Kamerun, Kanada, Keski-Afrikka, Kiina, Kongon demokraattinen tasavalta (ent. Zaire), Kongon tasavalta, Kypros, Lesotho, Libanon, Malesia, Mali, Malta, Mauritius, Meksiko, Namibia, Norja, Norsunluurannikko, Pohjois-Korea, Puola, Sierra Leone, Slovenia, Sri Lanka, Sveitsi, Swazimaa, Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillistullialueet, Tansania, Thaimaa, Togo, Tshekki, Tunisia, Turkki, Ukraina, Unkari, Valko-Venäjä, Venezuela, Venäjä, Vietnam, Yhdysvallat ja Zimbabwe.
Lisätietoja: tuonnin osalta tullisihteeri Henrik Lindström, puh. 020 4922 224, ja tullisihteeri Pirjo Nykänen, puh. 020 4922 632, viennin osalta kauppa- ja teollisuusministeriön vientivalvonta, puh. 09 160 01, ja ulkoasiainsihteeri Helena Silvonen, Euroopan yhteisön yhteisen kauppapolitiikan yksikkö, ulkoasiainministeriö, puh. 09 1605 5596.