Näköalapaikka Euroopan turvallisuuden ydinkysymyksiin

Kun Piritta Asunmaa saapui Brysseliin vuonna 2005, oli sekä kaupunki mutta erityisesti Euroopan turvallisuustilanne hyvin toisenlainen kuin nykyään. Vuosia Brysselissä on ehtinyt kertyä yhteensä kaksitoista, joiden aikana Asunmaa on edustanut Suomea suurlähettiläänä niin EU:n turvallisuus- ja puolustusasiain komiteassa kuin Natossa. Lisäksi hän on toiminut Suomen Nato-edustustossa myös suurlähettilään sijaisena.

Suomen juuri väistynyt Nato-suurlähettiläs Piritta Asunmaa, tai Pirre, kuten hänet paremmin tunnetaan, tuli Brysseliin ensimmäisen kerran postille 14 vuotta sitten. Silloin kaupungissa oli aistittavissa vahva tulevaisuudenusko, sillä Eurooppa oli pääsemässä vanhoista jakolinjoistaan EU:n ja Naton juuri päätettyä merkittävät laajentumiskierroksensa Keski- ja Itä-Euroopassa. Myös maanosan turvallisuustilanne oli toisenlainen, ja ulkoiset uhkat tuntuivat kaukaisilta. Nyt lähes viisitoista vuotta myöhemmin Eurooppa on käynyt läpi voimakkaat talous- ja turvapaikkakriisit, Krimin valtauksen, Brexit-kansanäänestyksen ja muutaman Yhdysvaltain hallinnon vaihtumisen. Lisäksi terrorismin uhkasta on tullut osa arkitodellisuutta useassa maassa, niin myös Belgiassa. Asunmaa on seurannut näitä asioita tiiviisti Euroopan unionin pääkaupungista käsin. 

Etenkin Krimin valtaus ja Ukrainan kriisi ovat vaikuttaneet merkittävästi Naton toimintaan. Kylmän sodan jälkeen Nato keskittyi lähes neljännesvuosisadan kriisinhallintaan. Turvallisuustilanteen muutoksen seurauksena Nato on palannut ennen kaikkea jäsenmaidensa yhteisen puolustuksen toimeenpanijaksi. Kykyä aluepuolustukseen rakennetaan nyt uudestaan, mutta samalla varaudutaan myös uusiin uhkiin. 

-Yhteinen puolustus ja pelote ovat nyt keskiössä. Sen sijaan Naton jäsenmaiden keskuudessa ei ole tällä hetkellä juurikaan valmiutta panostaa merkittävästi kriisinhallintaan, Asunmaa toteaa. 

Liittokunnan suhteet Venäjään ovat heikentyneet, mutta poliittista vuoropuhelua halutaan silti pitää yllä. Krimin valtauksen jälkeen Nato jäädytti kaiken käytännön yhteistyön Venäjän kanssa. Poliittista dialogia on kuitenkin käyty jälleen vuodesta 2016 alkaen. Nato-Venäjä-neuvosto on kokoontunut joitain kertoja. Lisäksi Naton pääsihteeri ja ylin sotilasjohto pitävät yhteyttä venäläisiin vastinpareihinsa. 

Maantiede ja historia vaikuttavat siihen, miten Naton eri jäsenmaat ovat kokeneet Euroopan turvallisuustilanteen muutoksen. Tästä syystä täydellistä yksimielisyyttä edes yhtenäiseltä vaikuttavan ulkokuoren alta ei aina löydy. Idän lisäksi painitaan Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta tulevien uhkien kanssa, jotka painavat varsinkin liittokunnan eteläisiä jäsenvaltioita. 

Suomen ja Ruotsin tiivistynyt kumppanuusyhteistyö Naton kanssa 

Muuttuneessa turvallisuustilanteessa Suomesta ja Ruotsista on tullut strategisesti entistä merkittävämpiä kumppaneita Natolle. Yhteistyö on aina kaksipuolista ja hyödyttää Suomea. Tiivistynyt kumppanuus tarjoaa Suomelle parempia mahdollisuuksia kehittää omaa kansallista puolustusta. Asunmaa kuitenkin painottaa, ettei minkäänlainen edistynytkään kumppanuus ole muuttanut Suomen asemaa sotilaallisesti liittoutumattomana maana. Suomen sijoittumisesta Naton eteiseen tai harmaalle alueelle ei voida puhua. 

-Myös Natolle on tärkeää säilyttää ero kumppanin ja jäsenmaan välillä, Asunmaa summaa. 

 

Työskentely suomalaisena diplomaattina on hyvin erilaista Natossa kuin EU:ssa Natossa päämääränä on varmistaa, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisella johdolla on mahdollisimman tarkka kuva liittokunnan toiminnasta ja vaikutuksista omalle turvallisuudellemme. Oikean tilannekuvan luominen ja ylläpito vaatii jatkuvaa ponnistelua ja hyviä vuorovaikutustaitoja, sillä suurin osa tiedonsaannista perustuu kahdenvälisiin suhteisiin. Yhteydenpito niin jäsenmaiden kollegoihin kuin Naton sihteeristöön ja sotilasviranomaisiin on tässä keskeistä. Samalla on huolehdittava, että Natossa ymmärretään Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiset ratkaisut. 

-EU:ssa istutaan niissä pöydissä, joissa päätökset tehdään. Natossa emme ole mukana päätöksenteossa. 

Naton ja EU:n yhteiset tavoitteet

Kun vielä joitakin vuosia sitten vitsailtiin, että pisin välimatka Brysselissä on Schumanin (EU-kortteli) ja Everen (Naton päämaja) välillä, niin nykyään asetelma on täysin toinen. Molemmat järjestöt ovat ymmärtäneet Euroopan muuttuneen turvallisuustilanteen edellyttävän tiiviimpää yhteistyötä. Asunmaan mukaan varsinkin Natossa on herätty Euroopan unionin tarjoamiin mahdollisuuksiin yhteisen turvallisuuden saralla, kun kyse on 22 yhteisestä jäsenmaasta. 

-Varsinkin kyber- ja hybridiasioissa Nato on ymmärtänyt EU:n merkityksen ja osaamisen. 

Yhdysvaltain sitoutuminen Euroopan turvallisuuteen on noussut merkittäväksi kysymykseksi maan hallinnon vaihduttua. Asunmaan mukaan Yhdysvaltain nykyhallinto korostaa vahvasti transaktionaalisuutta, hyötyajattelua yhteisen arvopohjan sijaan. Yhdysvaltojen päällimmäinen tavoite on tällä hetkellä Naton jäsenmaiden puolustusbudjettien kasvattaminen kahteen prosenttiin vuoteen 2024 mennessä. Tähän kaikki jäsenmaat ovat myös sitoutuneet, mutta helppoa se ei tule olemaan. 

-Tämä saattaa jättää pysyvän jäljen liittokunnan sisälle, sillä kaikki jäsenmaat eivät tule pääsemään kahden prosentin tavoitteeseen vuoteen 2024 mennessä, Asunmaa arvioi. 

Asunmaan mukaan Naton jäsenmaat näkevät, että liittokunnan yhtenäisyydessä on kyse muustakin kuin vain puolustusbudjeteista, esimerkiksi suorituskykyihin ja operaatioihin panostamisesta. 

Haikeat jäähyväiset

Kaksitoista vuotta vuotta Brysselissä on tarjonnut ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata Euroopan turvallisuustilanteen suurta muutosta sekä EU:n ja Naton kykyä vastata jäsenmaidensa ja niiden kansalaisten turvallisuushuoliin. 

-Tämä on ollut näköalapaikka Euroopan turvallisuuden ydinkysymyksiin, Asunmaa päättää.