Edustusto sosiaalisessa mediassa

Iso D – Mitä pelote merkitsee Natolle nykypäivänä?

Iso D – Mitä pelote merkitsee Natolle nykypäivänä?

Naton pelotteen ja puolustuksen (deterrence and defence) kehittäminen on fraasi, jonka sisään voi niputtaa valtavan määrän poliittisia tavoitteita ja käytännön toimenpiteitä. Vuoden 2014 Krimin valtaamisen aiheuttaman herätyksen jälkeen lausuma on saanut yhä enemmän todellista sisältöä, jonka merkitys voi kuitenkin jäädä asiaan vihkiytymättömälle varsin ontoksi. Erityisesti pelotteen merkitys jää helposti vaille ansaitsemaansa huomiota, ja onkin paikallaan analysoida, mitä kaikkea se pitää sisällään.

Naton jäsenmaiden liput liittokunnan päämajan edessä.

Puolustusliittona Naton pääasiallinen funktio on pelotteen ja puolustuksen ylläpitäminen. Tämä tekee liittokunnasta omintakeisen toimijan, jolla on muista turvallisuustoimijoista poiketen ainoana yhteinen sotilaallinen suunnittelu-, johtamis- ja komentojärjestelmä, ja ennen kaikkea ennaltaehkäisykyky, deterrenssi, jolla pyritään varmistamaan se, ettei sotilaalliseen konfliktiin ylipäänsä jouduttaisi.

Pelote on toiminut moitteettomasti – yhteenkään Nato-maahan ei ole hyökätty sotilaallisesti. Naton perustamissopimuksen artikla 5. (jäsenvaltioiden velvoite puolustaa muita jäsenmaita) on aktivoitu historiassa vain yhden kerran syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen.

Kolikolla on kaksi puolta - pelote ja puolustus ovat yhteen liittyviä. Pelote ei toimi ilman uskottavaa kollektiivista puolustuskykyä (-ja halua!), puolustus taas seuraa ajallisesti vasta, jos pelote ei toimi, eli se epäonnistuu. Uskottava pelote vaatii tuekseen todellisia, olemassa olevia suorituskykyjä, riittäviä taloudellisia resursseja kykyjen ylläpitämiseen, sekä ennen kaikkea poliittista tahtoa näiden käyttämiseksi. Nato puolustaa omaa aluettaan ja kansalaisiaan, n. miljardia ihmistä, siinä tapauksessa, että siihen kohdistuvaa uhkaa ei pystytä enää ennaltaehkäisemään. Nato-sateenvarjo on siis varsin kattava.

Naton pelote muodostuu Naton omissa julkilausumissa yhdistelmästä tavanomaisia (konventionaalisia) aseita, puolustuksellista ohjuspuolustuskyvystä ja viime sijassa ydinaseista. Vastustajan tulee ottaa strategisissa laskelmissaan huomioon, että sillä on potentiaalisesti vastassaan 30 jäsenmaan konventionaalinen voima ja tarvittaessa liittokunnan ydinaseet. Kuitenkin skenaario, jossa liittokunta käyttäisi ydinaseita, nähdään äärimmäisen kaukaisena. Samanaikaisesti korostetaan liittokunnan puolustuksellisuutta, asevalvontaa, aseiden riisuntaa ja niiden leviämisen (proliferaation) estämistä. Ylläpitämällä riittävän tehokasta pelotetta vähennetään vastustajan halua tämän testaamiseen. Pelote on todellisuudessa kuitenkin tätä määritelmää moniulotteisempi kokonaisuus.

Pelotteen uusi aika

Pelotteesta on puhuttu jo vuosikymmeniä, mutta uuden nosteen se sai Ukrainan kriisin myötä. Vielä Naton Walesin huippukokouksen yhteisessä julkilausumassa sana pelote esiintyi 8 kertaa, kun vuoden 2016 Varsovan ja vuoden 2018 Brysselin huippukokouksen julkilausumissa se mainitaan lähes 30 kertaa.

Nato on kehittänyt pelotetta ja puolustustaan hengästyttävällä vauhdilla vuoden 2014 jälkeen. Kuluneiden vuosien aikana on siirretty painopiste takaisin oman euroatlanttisen alueen puolustamiseen. Vanha sanonta ”jos haluat rauhaa, varaudu sotaan” ohjaa liittokunnan suunnittelua – jos pelote ei toimi, on myös kyettävä puolustautumaan.

Nato näkee nyt oman operaatioalueensa näyttämönlaajuisena kokonaisuutena, jossa uhkia on torjuttava kaikista strategisista ilmasuunnista ja kaikissa toimintaulottuvuuksissa entistä nopeammin, lyhyen ennakkovaroituksen jälkeen, tai ilman ennakkovaroitusta. Oman sodankäyntikyvyn kehittäminen on noussut uudelleen keskiöön kriisinhallintapainotteisten vuosien jälkeen, mutta se ei ole kopio kylmän sodan aikaisesta mallista. Baltian maihin ja Puolaan on tuotu nimenomaan ennaltaehkäisevää vaikutusta vahvistavat eteentyönnetyn läsnäolon joukot, sotilaallista liikkuvuutta on kehitetty ja harjoitettu, hybridiuhkiin varaudutaan. Kyberpuolustus ja siviilivalmius ovat osa pelotetta ja integroidun ilma-ja ohjuspuolustuksen kehittäminen korostuu entisestään. Kaukovaikutteiset asejärjestelmät, ohjusuhkat, miehittämättömät järjestelmät ja korkean teknologian haasteet (hypersoniset aseet, satelliitit ja anti-satelliitit, kyberkyvyt, tekoäly, kvanttitekniikka) ohjaavat osaltaan liittokunnan kehittämistä – toisaalta pyritään myös teknologian hyödyntämiseen omassa toiminnassa. Merellistä kykyä vahvistetaan ja merialueet nähdään yhä yhtenäisempänä puolustettavana kokonaisuutena.

Pelotteen logiikka on teoriassa varsin yksinkertainen – vastustajaa uhataan (uskottavilla) vastatoimilla ja rankaisulla mahdollisen hyökkäyksen uhkan alla (deterrence by punishment) tai vastustaja vakuutetaan siitä, ettei se tulisi saavuttamaan tavoitteitaan ja kiistetään sen toiminta (deterrence by denial) nostamalla hyökkäyksestä saatavia kustannuksia mahdollisia hyötyjä korkeammaksi. Naton pelote on yhdistelmä näitä molempia.

Käytännössä kysymys on monitasoisempi – kyseessä on kykyjen (asejärjestelmät, osaaminen, harjoitukset ja sotapelit) lisäksi myös psykologinen ulottuvuus – millaisiksi vastustaja arvioi olemassa olevat suorituskyvyn ja kyvyn niiden käyttämiseen riittävän nopeasti ja esteettömästi? Miten vastustaja tulkitsee liittokunnan halukkuutta käyttää suorituskykyjään sitä vastaan uhkan mahdollisesti realisoituessa? Kuinka rationaalinen toimija vastustaja loppujen lopuksi on – onko se valmis ottamaan riskejä, jotka voisivat pahimmassa tapauksessa eskaloida yhteenoton liittokunnan kanssa, vai näkeekö se, että pelotekynnyksen alla tapahtuva hivuttaminen on turvallisempaa tavoitteidensa ajamiseksi? Tähän saakka pelote on toiminut, ja pelotetta on tuettu mittavilla toimenpiteillä, jotka eivät ole jääneet pelkästään strategisiksi tavoitteiksi. Naton tavoitteena on, että vuoteen 2024 mennessä jäsenmaat käyttäisivät BKT-osuudestaan 2% puolustukseen. Puolustusmenoja onkin nostettu lähes kaikissa Naton jäsenmaissa useiden maiden saavuttaessa tai ylittäessä tavoitteen, liittokunnan päätöksentekokykyä kehitetään, sotilaallista valmiutta ja vahvistuksia harjoitetaan jatkuvasti.

Nato kehittää pelotetta ns. 360-asteen mukaisesti eri ilmansuunnista tulevia uhkia vastaan huomioiden perinteisten puolustushaarojen (maa-, meri- ja ilmavoimat) lisäksi avaruuden ja kyberympäristön operatiivisena ulottuvuutena. Tehtävä on siis kaikkea muuta kuin helppo – se mikä toimi massamaisena asejärjestelmä – ja joukkomääräpelotteena valtiotoimijaa kohtaan kylmän sodan aikaan, ei välttämättä toimi samalla logiikalla esimerkiksi kansainvälisen terrorismin uhkaan vastatessa.

”Pelote 2.0.” on siis nykypäivänä laajempi kuin pelkkä sotilaallinen kokonaisuus. Se sisältää myös ei-sotilaallisia ja poliittisia elementtejä, käsityksen liittokunnan päätöksentekokyvystä, reagointikyvystä, kriisinsietokyvystä (resilienssi) ja kaiken kaikkiaan laajemmasta kyvystä toimia uhkan realisoituessa. Se pitää sisällään sotilaallisten suorituskykyjen lisäksi myös osaamisen, poliittisen tahdon sekä yhtenäisyyden – solidaarisuus toimii tässä liittokunnan liimana.  Karkeasti yhteen vedettynä pelote on poliittinen ja sotilaallinen kokonaisuus – aivan kuten Natokin poliittis-sotilaallisena liittokuntana. Poliittisen dialogin merkitys kasvaa entisestään.

Pelote nojaa 30 jäsenmaan yhteisen puolustussuunnittelun kautta muodostuviin kykyihin ja vahvaan transatlanttiseen linkkiin - Yhdysvaltojen ja Euroopan yhtenäisyys vahvistaa osaltaan pelotetta. Mahdollisista säröistä huolimatta yksimielisyys on säilytetty liittokunnassa vaikeissakin paikoissa, oli kysymyksessä sitten kemiallisten aseiden käytön tuomitseminen tai vastaaminen keskimatkan ohjusten käytön rikkomuksiin.

Pelotteesta tulee myös viestiä riittävästi ulospäin – liittokunnan suorituskyvyistä kertominen ja niiden näkyvä harjoittaminen avoimuuden hengessä voi osaltaan nostaa kynnystä lähteä testaamaan pelotteen toimivuutta liittokunnan alueella.

 

Tiina Tarvainen

Kirjoittaja työskentelee puolustusasianneuvoksena Suomen Nato-edustustossa. 

 

Suomen erityisedustusto Natossa hoitaa Suomen suhteita Natoon Suomen kumppanuustavoitteiden pohjalta. Edustuston tehtävänä on kumppanuutemme lisäksi Naton kehityksen seuranta ja raportointi. Julkaisemme edustuston nettisivuilla säännöllisesti artikkeleita Naton eri aihealueista sekä kumppanuustoiminnastamme.