Nato panostaa naapurustonsa vakauteen

Nato panostaa naapurustonsa vakauteen

Jäsenmaiden liput Naton päämajan edessä. Kuva: Nato
Kuva: Nato

Muuttunut turvallisuusympäristö on palauttanut Naton peruskysymystensä äärelle. Puolustusliitto pyrkii vastaamaan monelta ilmansuunnalta tuleviin uhkiin nyt uusin ajattelutavoin ja työkaluin.

Vielä alkuvuodesta 2014 Naton Walesin huippukokouksessa valmistauduttiin pohtimaan puolustusliiton roolia tulevaisuudessa, kun laajamittainen kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa aikanaan päättyy. Venäjän annektoitua Krimin kokouksen asialista meni kuitenkin uusiksi. Hyökkäys pitkäaikaiseen kumppanimaahan liittokunnan jäsenmaiden välittömässä läheisyydessä paljasti Euroopan voimapoliittisen todellisuuden ja palautti Naton hetkessä takaisin peruskysymystensä äärelle. Kun vielä terroristijärjestö ISIL ilmestyi samanaikaisesti liittokunnan eteläiseen naapurustoon, oli Natolla edessään mittakaavaltaan ennennäkemätön ei-valtiollinen uhkatekijä.

Kaksi vuosikymmentä kestäneen kriisinhallintaan keskittyneen kauden jälkeen liittokunta löysi itsensä tilanteesta, jossa siltä odotettiin sekä välitöntä kykyä yhteiseen puolustukseen ja uskottavaan pelotteeseen että tukitoimia muuttoliikkeen, ääriliikkeiden ja epävakaiden valtioiden aiheuttamiin haasteisiin.

Toiminnan sopeuttaminen muuttuneeseen turvallisuusympäristöön

Naton sopeuttaminen muuttuneeseen turvallisuusympäristöön käynnistyi Walesin huippukokouksessa. Kuva: Nato
Naton sopeuttaminen muuttuneeseen turvallisuusympäristöön käynnistyi Walesin huippukokouksessa. Kuva: Nato

Turvallisuusympäristössä tapahtunut äkillinen muutos sysäsi Naton tarpeellisuutensa pohdinnan sijaan paradigmansa ja toimintatapojensa tarkasteluun. Walesin huippukokouksesta muodostui historiallinen käännekohta, joka käynnisti Naton sopeuttamisen muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Nato asetti tehtäväkseen yhteisen puolustuksen ja pelotteen kehittämisen, mikä konkretisoitui ensimmäisenä Naton valmiussuunnitelmassa (Readiness Action Plan, RAP). Valmiussuunnitelman toimeenpanon myötä Nato paransi omaa kykyään vastata idästä ja etelästä nouseviin uhkiin.

Reagoidessaan turvallisuusympäristön muutokseen Nato omaksui niin sanotun 360 asteen lähestymistavan, jossa monimuotoisiin uhkiin varaudutaan kaikista ilmansuunnista. Liittokunnan oman puolustuksen ja pelotteen vahvistamiseen tähtäävien toimien ohella Nato onkin ryhtynyt panostamaan myös lähialueidensa vakauteen.

Vakautta naapurustoon 360 asteen laajuudella

Vakaustoimien asettaminen Naton toiminnan keskiöön puolustuksen ja pelotteen rinnalle virallistui heinäkuussa 2016 pidetyssä Varsovan huippukokouksessa. Tällöin lanseerattiin vakauden edistämiseen tähtäävän Projecting Stability -politiikan pääteesit, ja osana uuden viitekehyksen toimeenpanoa vahvistettiin tarve kehittää Naton kykyä tukea kumppaneiden puolustuskapasiteettia kestävällä tavalla ja aiempaa järjestelmällisemmin.

Naton vakauden edistämisen politiikka pohjautuu näkemykseen, että RAP-valmiusohjelman mukaiset toimet Naton puolustuksen ja pelotteen vahvistamiseksi eivät yksinään riitä varmistamaan liittokunnan jäsenten turvallisuutta. Turvallisuuden varmistamiseksi tarvitaan myös vakaita oloja Nato-maiden naapurustossa.

Tarvetta vakauden edistämiseen kaikissa ilmansuunnissa peräänkuuluttavat erityisesti Naton eteläiset jäsenmaat. Liittokunnan yhtenäisyyden vuoksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että Nato vastaa myös etelän liittolaisten muuttoliikkeestä, romahtaneista valtioista sekä terrorismin ja ääriliikkeiden synnyttämästä epävakaudesta kumpuaviin turvallisuushuoliin.

360-asteen lähestymistavan ja uhkien monimuotoisuuden tunnistamisen lisäksi Naton vakaustoimet perustuvat liittokunnan Afganistanin operaatiosta saamaan oppiin: kriisien ennaltaehkäisy on pitkällä tähtäimellä sotilaallista väliintuloa parempi keino, ja vakauden säilyttämiseksi on panostettava paikallisten toimijoiden kykyyn kantaa vastuu oman maansa turvallisuustilanteesta.

Uusia ajattelutapoja ja työkaluja

Nato huomioi siis eteläiset uhat yhteisen puolustuksen kehittämisessä. Uhkiin vastaamisessa sotilaallisia toimia keskeisemmällä sijalla ovat kuitenkin Naton harjoittama kumppanuusyhteistyö ja kriisinhallinta sekä etenkin niiden toisiaan täydentävä yhdistäminen. Tämä on edellyttänyt uudistuksia Naton tavoissa käsitteellistää, organisoitua, toimia ja rahoittaa. Parhaillaan Natossa on käynnissä työ, joka tähtää Projecting Stability -viitekehyksen täsmentämiseen ja tarvittaviin operatiivisiin johtopäätöksiin. Tällä pyritään luomaan toiminnallinen yhteys kriisinhallinnan ja yhteistyövaraisen turvallisuuden välillä siten, että vakauden edistämiseen tähtäävät toimet ja työkalut mahdollistavat Natolle kokonaisvaltaisemman tavan tukea kumppaneitaan ja vahvistaa niiden kykyä vastata ulkoisiin uhkiin sekä kasvattaa kriisiensietokykyä.

Naton vakauspolitiikka. Kuva: Juha Mustonen

Käytännön esimerkkejä Naton uudesta vakausajattelusta, jossa yhdistyvät sekä kriisinhallinta että kumppanuusyhteistyö, ovat 2015 alkanut neuvonanto-, koulutus-, ja tukioperaatio Resolute Support Afganistanissa sekä 2016 käynnistyneet Naton tukitoimet Irakin puolustuskapasiteetin parantamiseksi. Nämä kaksi poikkeavat kuitenkin keskenään toisistaan, sillä Irakissa ei ole ollut ISAF- ja myöhemmin RS-operaation kaltaista mittavampaa kriisinhallintaoperaatiota, mikä läsnäolollaan suojaisi paikallisille toimijoille annettavaa koulutusta. Juuri Irakin kaltaisessa ei-sallivassa toimintaympäristössä toteuttavat sotilas- ja siviiliasiantuntijoiden koulutus- ja neuvonantotoimet edellyttävät Natolta nyt uutta ajattelua ja menettelytapoja.

Yhdeksi Naton keskeisimmistä työkaluista eteläisten ja itäisten kumppanimaiden puolustuskapasiteetin kehittämisessä on muodostumassa Walesin huippukokouksessa lanseerattu Defence and Related Security Capacity Building (DCB) -aloite, jossa kohdemaiden tarpeisiin räätälöidyillä tukipaketeilla pyritään koulutuksen ja neuvoannon keinoin tukemaan vakautta lähialueilla.  Eteläisten kumppanimaiden, kuten Irakin ja Jordanian kanssa, DCB-toimien painopiste on maiden operatiivisen toimintakyvyn parantamisessa. Georgian ja Moldovan kaltaisten itäisten kumppanimaiden kohdalla keskitytään maiden turvallisuussektorin reformiin ja puolustusvoimien koulutusjärjestelmien kehittämiseen.

Suorien tukitoimien ohella Nato kehittää valmiuksiaan tehdä yhteistyötä kumppanimaidensa ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa kriisinhallinnassa parantamalla niiden yhteistoimintakykyä. Esimerkiksi Nato ja EU ovat tiivistäneet yhteistyötään merkittävästi viime vuosina. EU–Nato -yhteisjulistuksen toimeenpano merkitsee myös lisääntyvää yhteistyötä kumppaneiden tukemisessa.

Koska Natolla on pitkäaikainen kokemus vakauden edistämisestä sekä Balkanin ja Afganistanin kriisihallintaoperaatioiden että kumppanimaiden kanssa tehdyn yhteistyön kautta, on uusien menettelytapojen ohella vakauden edistämisen viitekehykseen sovitettava myös nykyiset kumppanuusyhteistyön välineet. Parhaillaan Nato tukee lähialueidensa vakautta merellisen turvallisuuden operaatiolla Egeanmerellä ja Välimerellä sekä toistaiseksi jatkuvalla läsnäolollaan Afganistanissa ja Länsi-Balkanilla. Nato ei ole ISIL:n vastaisen yhteenliittymän jäsen, mutta tukee koalition tilannetietoisuutta AWACS-lennoilla.

Liittoumalla on kumppanuusohjelmia 41 kumppanimaan kanssa. Se tarjoaa vuosittain yli 1200 erillistä opetus- ja koulutustilaisuutta ja sillä on käytössään suuri joukko työkaluja kumppaneiden tukemiseksi. Samalla kumppanuusaktiviteettien toimintamenot muodostavat vain 2 prosentin osuuden Naton kokonaisbudjetista. Rakenteiden ja toimintatapojen uudistamisessa keskeisenä tavoitteena on siis myös nykyisen varsin kirjavan, epäyhtenäisen ja tapauskohtaisesti muodostuneen kumppanuusyhteistyön selkeyttäminen. Uudistustyön yhtenä ensiaskeleista onkin luoda Naton nykyisiin vakaustoimiin strategisempi ote, jotta toimenpiteillä kyettäisiin tukemaan kumppaneiden puolustuskapasiteettia kestävästi ja aiempaa järjestelmällisemmin.

Suomen yhteistyö toimintaansa kehittävän Naton kanssa

RS-operaation suomalaisia sotilaita jalkapartiossa Afganistanissa. Kuva: Puolustusvoimat
RS-operaation suomalaisia sotilaita jalkapartiossa Afganistanissa. Kuva: Puolustusvoimat

Naton pitkäaikaisena ja läheisenä kumppanimaana Suomi on osallistunut Naton kriisinhallintaoperaatioihin ja kumppanuusyhteistyöhön jo yli kaksikymmentä vuotta. Kokemuksesta tiedämme, että etelän haasteet vaikuttavat myös Suomeen esimerkiksi maahanmuuton ja terrorismiuhan kautta. On siis Suomen etujen mukaista tukea Natoa myös näissä haasteissa.

Edistyneenä kumppanimaana Suomen odotetaan osallistuvan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen tähtääviin toimiin niin itäisessä kuin eteläisessä naapurustossa. Suomi kantaa vastuunsa osallistumalla Naton, EU:n ja YK:n johtamiin kriisinhallintaoperaatioihin ja muihin tehtäviin etelässä, tukemalla kolmansien maiden turvallisuussektorien vahvistamista ja rahoittamalla työtä Naton lähialueiden vakauden edistämiseksi.

Sven Kilemet
Suomen erityisedustusto Natossa