Naistenpäivän ajatuksia Suomen Nato-edustustosta
Suomen Nato-edustustossa käy vuosittain kymmeniä vierasryhmiä. Välillä esityksen jälkeen vierasryhmästä kuuluu kysymys: ”Mutta millaista Natossa on oikein työskennellä naisena?”. Kysymys on päässyt yllättämään, sillä Nato-edustuston virkamiehistä suurlähettiläs, hänen sijaisenaan toimiva ministerineuvos, puolustusasiainneuvos ja toinen ulkoasiainsihteeri eli allekirjoittanut ovat naisia. Koska arjessa työntekijöiden sukupuolella ei työyhteisössämme ole mielestäni merkitystä, on hyvä näin naistenpäivän kunniaksi pysähtyä miettimään, mistä kysymys naisena Natossa työskentelemisestä oikein kumpuaa.
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta tekee kerran vuodessa laajan kyselytutkimuksen, jossa kartoitetaan suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta. Tutkimus on mielenkiintoista luettavaa mm. sen takia, että se erottelee osan vastauksista sukupuolen mukaan. Kysyttäessä mm. Suomen ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan hoidosta, sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, Nato-jäsenyydestä ja puolustusmäärärahojen korottamisesta naiset ovat vastanneet ”en osaa sanoa” selvästi useammin kuin miehet. Tästä voinee vetää vähintään varovaisen johtopäätöksen siitä, että turvallisuuspoliittiset kysymykset eivät ole naisille yhtä tuttuja kuin miehille. Tällöin perustellun mielipiteen luominen monimutkaisista kysymyksistä on luonnollisesti vaikeampaa.
Mistä tämä sitten johtuu? Jokapäiväisessä työssäni näen jatkuvasti, ettei turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tekeminen ole sukupuolesta kiinni. Suomessa kuitenkin suurin osa miehistä mutta vain pieni osa naisista suorittavat asepalveluksen. Tämä lienee taustalla vielä nykyisinkin siinä, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikka koetaan miehisenä alana. Tämä ei tietenkään ole vain Suomen erityispiirre. Esimerkiksi maailman puolustusministereistä vain 15 (henkilöä, ei prosenttia) oli naisia vuonna 2017. Myös suomalaisten mielikuvat Natosta eivät välttämättä vastaa täysin todellisuutta, mikä saattaa olla syynä vierasryhmien ihmettelyyn. Sotilasrakenteiden lisäksi Nato on myös poliittinen organisaatio, jonka henkilökunnasta reilu neljännes on naisia.
Mutta mitä väliä naisten ”en osaa sanoa” -vastauksilla oikein on? Turvallisuus ja puolustuspoliittisiin kysymyksiin sopii sama argumentointi kuin naisten osallistumiseen yleisemmin – jos jätämme ison osan väestöstä tietyn asian ulkopuolelle, saatamme samalla menettää tärkeitä näkökantoja ja osaamista, jotka olisivat eduksi kaikille. Jos turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja siitä käytävä keskustelu koetaan vaikeina ja muille kuuluvina aiheina, jää tilaa helposti väärinkäsityksille, joita voidaan myös ruokkia tarkoituksella. Kaikki tämä korostaa helposti ymmärrettävän viestinnän tarvetta turvallisuuspoliittisissa kysymyksistä. Suomessa myös puolueiden naisjärjestöt (Linkki toiselle web-sivustolle.)ovat peräänkuuluttaneet naisten äänten vahvistamista turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvässä päätöksenteossa.
---
Mutta millaista Natossa sitten on työskennellä naisena, vieläpä melko nuorena sellaisena ja ilman kokemusta asepalveluksesta? Se on silmiä avaavaa, monipuolista ja pakottaa pois omalta mukavuusalueelta. Suosittelen lämpimästi kaikille turvallisuuspolitiikkaan tutustumista – sukupuolesta riippumatta!
Hyvää naistenpäivää!
Lue lisää YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman toimeenpanosta Natossa tästä.
Tiina Hirvonen
Kirjoittaja on Suomen Nato-edustuston ulkoasiainsihteeri