Kolmen ja puolen vuoden havaintoja Natosta
Kun puolustusasiainneuvos Karoliina Honkanen saapui Brysseliin tammikuussa 2014, ilmat olivat kylmät ja koleat. Nyt heinäkuussa, kolme ja puoli vuotta myöhemmin, aurinko paistaa ja yli 20 asteen lämpötilat hellivät Naton ja Suomen Nato-edustuston työntekijöitä. Honkasen Brysselin komennuksen aikana vuodenajat ja lämpötilat ovat ehtineet vaihtua useampaan kertaan. Mittavimman vaihdoksen on silti läpikäynyt Nato ja Suomen kumppanuusyhteistyö.
Honkanen oli seurannut Naton kehitystä ja kumppanuuksia pitkään virkamiehenä puolustusministeriössä ja Pääesikunnassa ja sitä ennen myös tutkijan näkövinkkelistä. Nato-edustuston puolustusasiainneuvokseksi – aivan näköalapaikalle - hän saapui murroshetkellä.
- Naton muutos viimeisen kolmen vuoden aikana on ollut merkittävä. Kurssi on käännetty takaisin liittokunnan omalle alueelle, ja työ jatkuu, Honkanen sanoo.
Krimin valtauksen jälkeen alkuvuonna 2014 tunnelmat Natossa olivat epäuskoiset. 20 vuotta eri kumppanuustyökaluilla rakennettu luottamus Venäjään oli murtunut ja Naton muutostarpeet olivat ilmeiset. Walesin huippukokouksessa käynnistettiin mittava työ Naton yhteisen puolustuksen vahvistamiseksi, jonka keskiössä oli erityisesti RAP-valmiusohjelman (Readiness Action Plan) toimeenpano. Muutosprosessia jatkettiin Varsovan 2016 huippukokouksessa.
- Itäisten jäsenmaiden välittömien tukitoimien, kuten Baltian ilmavalvontaoperaatioon vahvistamisen, lisäksi on muun muassa uudistettu nopean toiminnan NRF-joukot, perustettu eteentyönnetty läsnäolo itäisiin jäsenmaihin, laadittu alueelliset varautumissuunnitelmat, lisätty harjoitustoimintaa sekä tehostettu päätöksenteko- ja kriisinhallintaprosesseja. Kaikki toiminta on ollut puolustuksellista, huolella mitoitettua ja noudattaa kansainvälisiä sopimuksia ml. Nato–Venäjä–peruskirjan rajoitteita, Honkanen kertoo.
Suomen kumppanuus kehittyvää ja tarvelähtöistä
Naton saavutukset vuoden 2014 jälkeen ovat siis olleet merkittäviä. Työtä on tehty 360 asteen tulokulmasta huomioiden sekä eteläisten että itäisten jäsenmaiden turvallisuushuolet. Sotilaallisen voiman käyttöä Nato-maita vastaan tai sillä uhkaamista on ennaltaehkäisty kynnystä nostamalla. Samalla on varauduttu lunastamaan turvatakuut käytännön tasolla, jos pelote pettäisi. Muutos näkyy konkreettisesti myös Suomen lähialueilla ja vaikuttaa Suomeen.
Honkasen mukaan Suomen kannalta on merkityksellistä, että toimimme nykyisin täysin erilaisen Naton kanssa kuin vielä 3-4 vuotta sitten. Sen lisäksi, että Suomi ja Ruotsi ovat olleet aina arvostettuja kumppaneita, sijaitsevat ne yhdellä liittokunnan tämän hetkisistä strategisista painopistealueista. Jaamme saman turvallisuusympäristön ja -haasteet Naton kanssa, mikä tekee nykyisestä tarvelähtöisestä ja räätälöidystä kumppanuusyhteistyöstä luontevaa ja molempia hyödyttävää.
- Natolle sillä on suuri merkitys, että Suomella on oma vahva puolustuskyky ja toimiva kokonaisturvallisuusmalli. Yhteistyö onkin viime vuosina laajentunut kattamaan sellaisia osa-alueita, joita olisi ollut vaikea ennakoida vielä 3-4 vuotta sitten. Naton keskittyminen puolustukseen on avannut Suomelle uusia yhteistyömahdollisuuksia oman puolustuskykynsä vahvistamiseen ml. vaativat harjoitukset ja tilannetietoisuuden kehittäminen.
Honkasen mukaan myöskään poliittinen dialogi ei ole kärsinyt kriisinhallintaan keskittyvien operaatiokokousten vähentymisen myötä – päinvastoin.
- EOP-kumppanuutemme ja erityisesti 29+2-malli on tiivistänyt poliittista dialogia. Myönteistä kehitystä on tapahtunut myös puolustuspoliittisella sektorilla.
Tavoitteita edistetään oma-aloitteisuudella
Tällä hetkellä Suomella on siis paremmat mahdollisuudet kuin koskaan edistää omia tavoitteitaan Natossa. Olennaista on kansallisten tavoitteiden pohjalta tunnistaa ne keskustelut ja yhteistyömuodot, missä haluamme olla mukana.
- Kumppanuusyhteistyön hoidossa korostuvat pitkäjänteisyys, johdonmukaisuus ja Naton toiminnan tunteminen. Kumppaneiden odotetaan yhä enemmän itse kertovan Natolle, mitä ne odottavat yhteistyöltä.
Naton muutos on osa historiallista jatkumoa, jossa liittokunta on aina sopeuttanut toimintansa turvallisuusympäristön muutokseen. Tämä työ jatkuu edelleen. Viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana myös Suomi on räätälöinyt kumppanuuttaan malliin, mikä palvelee parhaiten omia tarpeitamme. Honkanen aikoo siis rauhallisin mielin jättää puolustusasiainneuvoksen tehtävät seuraajalleen ja suunnata kesäloman kautta tekemään töitä Suomen turvallisuuden eteen kotimaassa, puolustusministeriössä.