EU–Nato-yhteistyö edistää Suomen turvallisuutta
EU–Nato-yhteistyön yksi keskeinen kehittämiskohde on jäsenvaltioiden elintärkeiden toimintojen kriisinsietokyvyn parantaminen. Siviilivalmiuden kehittämisessä EU:n ja Naton toimet täydentävät ja vahvistavat toisiaan. Lisäksi ne tarjoavat syötteitä myös Suomen valmiussuunnitteluun.
Valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteon mukaan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden uhat limittyvät yhä tiiviimmin toisiinsa. Selonteossa on mainittu turvallisuusympäristömme muutostekijöinä Venäjän ja lännen suhteiden huononeminen sekä hybriditoiminta osana valtiollisten toimijoiden vaikuttamiskeinoja. Selonteon mukaan turvallisuusympäristön ennustettavuus on heikentynyt merkittävästi, eikä nykytilanteessa ole nähtävissä muutosta parempaan.
Selontekoon kirjatut turvallisuusympäristön muutostekijät on kirjattu myös Euroopan unionin sekä Naton raportteihin, joissa peräänkuulutetaan yhteisiä toimia ja koordinoituja ratkaisuja, joilla turvallisuustilanteen haasteisiin voitaisiin tehokkaasti vastata.
Vuosi sitten Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja Naton pääsihteeri allekirjoittivat EU–Nato-yhteisjulistuksen Varsovan huippukokouksen yhteydessä. Julistuksessa linjattiin useita tavoitteita, joita toteutetaan yhteisen toimenpideohjelman mukaisesti. Toimenpideohjelman toteutumista seurataan tarkasti sekä EU:n että Naton ministerikokouksissa.
EU–Nato-yhteistyön yksi keskeinen kehittämiskohde on jäsenvaltioiden elintärkeiden toimintojen kriisinsietokyvyn parantaminen. Kriittisten tehtävien sekä toimintojen suojaaminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on varmistaa toimintakyky häiriötilanteissa sekä suunnitella tiekartta toimintojen palauttamiseen, jos ja kun toiminnot saadaan tahallisin toimenpitein pysäytettyä. Kriisinsietokyvyn parantaminen toimii myös ennalta ehkäisevänä tekijänä. Vastustaja voi luopua aikeistaan, jos operaation toteuttaminen edellyttäisi mittavia lisäinvestointeja tai jos sen onnistumisesta ei ole varmuutta.
EU:n ja Naton toimet siviilivalmiuden kehittämisessä täydentävät ja vahvistavat toisiaan. Unionilla on käytössään laaja kirjo instrumentteja aina lainsäädännöstä hankerahoitukseen. Naton erityisosaaminen on vakaviin kriiseihin varautumisessa sekä kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa, jolla siviilisektoreiden valmiutta on kehitetty 1950-luvulta lähtien.
EU-puolella kehittämistoimien ohjaus tapahtuu hajautetussa rakenteessa, johtuen komission pääosastojen eri vastuualueista. Ohjaavana periaatteena on ollut toimivien sisämarkkinoiden kehittäminen ja valtioiden välisen yhteistoiminnan parantaminen normaaliolojen häiriötilanteissa. Nyt suunnitteluperusteita on lavennettu ja niihin on sisällytetty yhteiskuntien toimintakykyyn suuntautuvat hybridiuhat, mikä on edesauttanut komission ja Naton sihteeristön välistä dialogia.
Natossa siviilitoimijoiden resurssit, kuten logistiikka, ovat aina olleet tärkeässä tukiroolissa yhteisen puolustuksen järjestämisessä. Natolle luotiin jo kylmän sodan alkutaipaleella omana kokonaisuutenaan siviilivalmiuden suunnittelukyky suoraan ylimmän päätöksentekoelimen, Naton neuvoston alaisuuteen. Naton neuvosto linjasi strategiset suunnittelutehtävät ja siviilivalmiuskomitean tehtävänä oli jalostaa niistä toimenpideohjeistukset ja seurata niiden toimeenpanoa sektorikohtaisesti. Vaikka turvallisuusympäristö koki kylmän sodan päättymisen myötä merkittävän muutoksen, säilyi Naton perustehtävä eli jäsenvaltioiden puolustaminen ennallaan.
Toinen painava syy rakenteen säilymiselle oli se, että Naton päämaja halusi säilyttää yhteyden jäsenmaiden keskeisiin siviilivalmiusviranomaisiin. 1990–2000 luvuilla fokus oli ei-sotilaallisissa riskeissä ja uhissa, joissa ensisijainen vastuu oli sisäisen turvallisuuden viranomaisilla. Olemassa olevia rakenteita hyödyntämällä Nato pystyi käynnistämään uudelleen siviilivalmiuden kehittämisen osana puolustussuunnittelua Walesin huippukokouksessa 2014 tehtyjen linjausten pohjalta.
Siviilivalmiuden kehittäminen on jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva asia. Sekä EU että Nato voivat antaa suosituksia ja luoda työkaluja, jotka tukevat valmiuden kehittämistä jäsenmaissa. Naton puolella on jäsenmaille laadittu sektorikohtaisia arviointikriteereitä valmiuden kehittämisestä seitsemällä osa-alueella. EU–Nato-yhteistyön tiivistymisen myötä suositukset annettiin sekä komission että ns. edistyneiden kumppanimaiden, kuten Suomen ja Ruotsin, käyttöön. Komissio on parhaillaan käynnistämässä vastaavaa hanketta kriittisen infrastruktuurin suojelun kehyksessä. Naton sihteeristö on otettu mukaan valmistelutyöhön.
Syötteitä kotimaan valmiussuunnitteluun
Natossa siviilivalmiuden kehittämistyö nojautuu samoihin periaatteisiin kuin suomalainen kokonaisturvallisuuteen perustuva varautumisen malli. Suomi onkin esimerkkinä monille Euroopan maille, jotka joutuvat nyt uudessa turvallisuustilanteessa rakentamaan uudelleen siviilivalmiuden rakenteet, joista ne luopuivat kylmän sodan päätyttyä. Organisaatiouudistuksia pohtiville on suositeltu vanhan ja hyvin toimineen rakenteen palauttamista, jossa sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö toimii koordinoijana ja yhteen sovittajana kansallisen siviilivalmiuden kehittämisessä. Suomessa tämä järjestely on jo olemassa. Yhteistyö ministeriöiden ja viranomaisten välillä toimii hyvin. Sisäisen turvallisuuden selonteon kirjaus sisäministeriön ja sen alaisen hallinnon koordinaatioroolin vahvistamisesta häiriötilanteisiin varautumisessa tulee tehostamaan siviilivalmiuden kehittämistä kansallisesti.
Naton laatimat ohjeistukset ja arviointikriteerit tarjoavat Suomelle erinomaisen mahdollisuuden sektorikohtaisten varautumisen tilan arvioinnille. Kansallinen arviointityö onkin jo käynnistetty sisäministeriön koordinoimana, samaan tapaan kuin vuonna 2016 valmistunut kansallinen riskiarvio. Luonteva jatko keskushallinnon työlle olisi sen täydentäminen alueellisen varautumisen vastuuorganisaatioiden tuottamilla tiedoilla.
Eero Kytömaa
Kirjoittaja työskentelee ulkoministeriön sekondeeramana virkamiehenä Naton siviilivalmiusyksikössä.
Kirjoitus julkaistu alun perin Pelastustoimen ajankohtaisblogissa(Linkki toiselle web-sivustolle.).