Namibialaiset naisjärjestöt verkostoituvat väkivaltaa vastaan

Edistyksellisestä lainsäädännöstä huolimatta Namibiassa esiintyy vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Erityisen haavoittuvaisia ovat nuoret tytöt, jotka kokevat seksuaalista väkivaltaa niin kotipiirissään kuin kouluissakin.

Namibian perustuslain mukaan naisilla ja miehillä on tasavertainen asema Namibiassa. Todellisuudessa naisten asemalle on kuitenkin monia sosioekonomisia ja kulttuurisia rajoitteita.

Naisten asemaa rajoittaa erityisesti perustuslain asetus, jonka mukaan itsenäistymisen aikaan voimassa ollut perinteinen tapaoikeus pysyy voimassa, kunnes parlamentti oikaisee tai kumoaa kyseiset lait.

Näin ollen Namibiassa on edelleen voimassa lukuisia naisten asemaa rajoittavia lakeja. Erityisesti maaseudulla asuvien naisten oikeudet omaisuuteen, perintöön ja lainoihin ovat rajalliset. Naisten marginalisoituminen onkin edelleen ongelma.

Alueittain monet naiset altistuvat myös monille kulttuurisesti vahingoittaville perinteille, kuten erilaisille aikuistumisrituaaleille, joihin usein kuuluu seksuaalista hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä. Lisäksi lesken perintä on paikoin yleistä.

Namibia on kolmannessa kansallisessa kehityssuunnitelmassaan sitoutunut kehitykseen makroekonomisella ja rakenteellisella tasolla keskittyen erityisesti kestävään kehitykseen, köyhien asemaan ja sukupuolten tasa-arvoon.

Lisäksi Namibia on allekirjoittanut lukuisia kansainvälisiä naisten asemaan liittyviä sopimuksia, kuten Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women, The Protocol of the African Charter about Women’s Rights in Africa ja lukuisia Eteläisen Afrikan Kehitysyhteisön (SADC) alueellisia naisten asemaa koskevia sopimuksia.

Näiden sopimusten sekä perustuslain vaatimusten täyttämisessä on kuitenkin vielä suuria puutteita.

Suomen suurlähetystö edistää namibialaisnaisten oikeuksia

Suomen suurlähetystö Windhoekissa on työskennellyt pitkään naisten oikeuksia ajavien järjestöjen kanssa muun muassa tukemalla kansalaisjärjestöjä paikallisen yhteystön määrärahasta (PYM). PYM-varoista 30 –35 prosenttia kohdennetaan demokratia- ja ihmisoikeustukeen ja sukupuolten välinen tasa-arvo huomioidaan läpileikkaavana teemana.

Yhteistyön tiivistämiseksi ja verkostoitumisen edistämiseksi suurlähetystö järjesti helmikuussa 2011 keskustelutilaisuuden, johon kutsuttiin seitsemän eri järjestöä kertomaan naisten ja tyttöjen ihmisoikeustilanteesta omasta näkökulmastaan.

Womens’ Action for Development -järjestön edustaja kieltäytyi kutsusta, muut kuusi järjestöä osallistuivat tapaamiseen hyvin aktiivisesti. Lisäksi suurlähetystö keskusteli naisten ihmisoikeuksista Legal Assistance Centre -järjestön monitorointitapaamisten yhteydessä.

Edustusto pyrki ottamaan mukaan keskusteluun mahdollisimman laaja-alaisesti naisten ja tyttöjen asemaa edesauttavia järjestöjä. Paikallisen yhteistyön määrärahan kumppanijärjestöjä edustivat Women’s Solidarity Namibia, Women’s Leadership Centre, sekä House of Women.

Nämä järjestöt työskentelevät naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi, naisten voimaannuttamiseksi tarinankerronnan avulla, sekä naisten taloudellisen aseman parantamiseksi.

Tyttölasten tilanteesta kertoi vuosikymmeniä namibialaisten lasten kanssa työskennellyt Namibia Women’s Associationin edustaja, kun taas nuorempaa polvea edusti feministisen julkaisun Sister Namibian johtaja.

Järjestöjen edustajat pitivät tärkeänä myös miesten näkökulman esiin tuomista, ja White Ribbon -kampanjan edustaja kertoi tilaisuudessa miesten roolista väkivallan torjumisessa.

HIV/aids ja vahingolliset kulttuuriset käytännöt

Hankeseurantatapaamisessa Legal Assistance Centre -järjestön HIV/aids-yksikön edustaja muistutti, että Namibiassa naiset altistuvat HIV-tartunnoille erityisesti vahingollisten kulttuuristen käytäntöjen myötä. Esimerkkinä tästä käytännöstä on eräissä ryhmissä esiintyvä ”vaimonpuhdistus”, jossa edesmenneen puolison veli ”puhdistaa” lesken harrastamalla tämän kanssa yhdyntää.

Kaprivin alueen korkeita HIV/aids tilastoja saattaa selittää myös käytäntö, jossa lähisukulaiset huumaavat ja raiskaavat puberteetti-ikäisiä tyttöjä. Women’s Leadership Centre on juuri julkaissut vahingollisia kulttuurisia käytäntöjä vastustavan kirjasen ”Violence is not our culture,” johon Kaprivin alueen entinen kuvernööri on kirjoittanut alkusanat.

Monet eivät kuitenkaan halua puhua avoimesti seksuaalisesta hyväksikäytöstä, eivätkä tahdo esimerkiksi tulla yhdistetyksi naisten oikeuksia puolustaviin järjestöihin.

Naisiin kohdistuva väkivalta

Naisiin kohdistuva väkivalta, erityisesti parisuhteessa, on Namibiassa edelleen merkittävä ongelma. Parisuhteessa tapahtuvien raiskausten raportointi on hyvin vähäistä, sillä usein raiskaukseen syyllistyvä on myös perheen elättäjä. Keskusteluissa nousivat esiin ”intohimorikokset” eli puolison tappaminen tai murhaaminen mustasukkaisuudesta tai muista syistä johtuen.

Keskusteluun osallistujien mukaan näissä tapauksissa ei kuitenkaan ole kyse intohimosta ja sen vuoksi kyseistä termiä ei tulisi käyttää puhuttaessa näistä väkivallan ilmenemismuodoista.

Legal Assistance Centren mukaan naimisissa olevilla naisilla on huomattavasti suurempi todennäköisyys kohdata väkivaltaa ja jopa 41 prosenttia namibialaisista miehistä uskoo, että heillä on oikeus pahoinpidellä vaimojaan. Kolmasosa naisista on samaa mieltä.

Vuonna 2009 Namibiassa on ilmoitettu yhteensä 1 254 raiskausta, 61 väkivaltarikosta, 9 kidnappausta ja ainakin 200 lasta on tapettu, raiskattu tai pahoinpidelty. Tilastot kertovat myös, että 93 prosenttia raiskauksen uhreista on naisia ja 99 prosenttia raiskaajista on miehiä.

Uhrin suhdetta väkivallan tekijään on myös tutkittu: 12 prosentissa raiskaustapauksista uhri ei ole tuntenut tekijää, 21 prosentissa ei tiedetä, 42 prosentissa tapauksista tekijä on ollut uhrin tuttu, ja 25 prosentissa tapauksista raiskaaja on uhrin sukulainen, puoliso tms.

White Ribbon Campaign on miesten järjestö, joka keskittyy naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamiseen. Järjestön edustaja Charles Simakumba kertoi, että järjestön miehet tekevät muun muassa kouluvierailuja, joissa keskustellaan avoimesti erilaisista tavoista ratkaista ongelmia ja kannustetaan ei-väkivaltaiseen ongelmanratkaisutapaan.

Järjestön miehet kohtaavat myös kulttuurisia haasteita toiminnassaan, sillä naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhumista ei välttämättä pidetä miehille kuuluvana asiana. Puheenvuoroissa korostettiin miesten ja naisten välisen yhteistyön merkitystä naisten ihmisoikeuksien edistämisessä.

Tyttöjen lisääntymisterveys

Namibiassa nuorten tyttöjen tilanne on teiniraskauksien suuren määrän vuoksi vakava. Vuonna 2010 koulun keskeytti raskauden vuoksi raportoidusti 1 492 tyttöä, joista nuorimmat olivat kuudesluokkalaisia eli 10–11-vuotiaita. 31 näistä raskauksista johtui opettajan ja oppilaan suhteesta. Tytöt saavat palata kouluun vasta 12 kuukautta lapsen syntymän jälkeen, mutta usein koulu keskeytyy raskauden takia lopullisesti.

Vaikka periaatteessa sama käytäntö koskee lasten isiä, Ottilia Abrahamsin mukaan todellisuudessa isät eivät joudu keskeyttämään opintojaan raskaustapausten johdosta.

Abortti on Namibiassa sallittu ainoastaan hyvin rajatuissa tapauksissa, tosin rikkaammat nuoret saattavat matkustaa Etelä-Afrikkaan teettämään raskaudenkeskeytyksen.

Seksuaaliterveydestä valistaminen ei ole koulujen prioriteettilistalla, vaikka nuorten aikainen kotoa muuttaminen koulujen asuntoloihin on omiaan aikaistamaan nuorten seksuaalista aktiivisuutta sekä lisäämään hyväksikäytön riskiä.

Naisjärjestöjen edustajat kävisivät kouluilla mielellään antamassa valistusta ja keskusteluissa nousi esille myös ehdotus esittää naisjärjestöjen yhteinen vetoomus ministeri Abraham Iyambolle liittyen nuorten tyttöjen seksuaalioikeuksiin.

Naiset avainasemassa yhteiskunnan kehityksessä 

House of Womenin edustaja Anne Thandeka Gebhardt totesi, että myös yhteiskunnassa korkea-arvoisessa asemassa olevien naisten tulisi puhua avoimesti kokemastaan perheväkivallasta. Muutenkin naisten tulisi olla inspiroivina esimerkkeinä muille naisille, jotta nämä rohkaistuisivat ottamaan vastuuta omasta elämästään.

Gebhardtin mukaan naisten osallistuminen taloudellisiin aktiviteetteihin on avainasemassa koko yhteiskunnan kokonaisvaltaisessa kehityksessä.

Keskustelujen perusteella voidaan sanoa, että naisten ihmisoikeudet ovat hyvin keskeinen asia namibialaisten naisjärjestöjen toiminnassa. Erityisisti naisiin kohdistuva väkivalta ja nuorten tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö sekä insesti herättivät keskustelua.

Järjestöjen edustajat peräänkuuluttivat verkostoitumismahdollisuuksia ja kiittelivät edustustoa aktiivisuudesta naisten ihmisoikeuksien edistämisen suhteen.

Todettiin myös, että perusrahoituksen puutteessa monet järjestöt joutuvat panostamaan kaikki henkilöresurssinsa hankeaktiviteettien toteuttamiseen, joten luovuudelle, verkostoitumiselle sekä yhteiselle ideoinnille ei juuri jää aikaa.

ihmisoikeudet
sosiaalinen sukupuoli