Mosambikin presidentti: Kaivoshurmos ei saa viedä huomiota maataloudelta ja tietoyhteiskunnalta
Mosambikin presidentti Armando Guebuza kehui parlamentille antamassaan vuosikatsauksessa maansa saavutuksia vuonna 2011. Mosambikin lehdistö kritisoi, että presidentti jätti puheessaan mainitsematta muun muassa ulkomaisten investointien köyhyysvaikutukset sekä maan luonnonvarojen käytön ja hallinnan, joista on käyty tiukkaa julkista debattia päättyneen vuoden aikana.
Mosambikin presidentti Armando Guebuza piti 20. joulukuuta 2011 vuosittaisen puheensa kansakunnan tilasta maan parlamentille.
Puheensa aluksi Guebuza nosti esiin kaksi tapahtumaa, jotka maan poliittisessa retoriikassa nostettiin jalustalle vuonna 2011: Maan ensimmäisen presidentin Samora Machel’in kuoleman 25-vuotisjuhla sekä pan-afrikkalaiset urheilukilpailut (Jogos Africanos), jotka Mosambik isännöi syyskuussa.
Guebuzan puheen keskeisenä viestinä nousi esiin tuotannon ja tuottavuuden parantamisen merkitys maan kehitykselle ja köyhyyden vähentämiselle. Guebuza korosti, että tehostamalla ajan ja resurssien käyttöään jokainen mosambikilainen voi parantaa tuotteidensa ja palvelujensa laatua.
Tuotannon ja tuottavuuden parantaminen ovat Guebuzan mukaan avainsanoja myös hallituksen keskeisten instrumenttien PARP:in (köyhyyden vähentämisen toimintasuunnitelma) ja PEDSA:n (maataloussektorin kehitysstrategia) tavoitteissa kiihdyttää talouskasvua ja lisätä työpaikkoja. Guebuzan mukaan kansallinen yhtenäisyys, demokratia ja makrotaloudellinen vakaus ovat tekijöitä, joiden avulla Mosambik on pystynyt säilyttämään kansallisten ja ulkomaisten sijoittajien luottamuksen myös maailmantalouden vaikeina aikoina vuonna 2011.
Luonnonvarat kuuluvat koko kansalle
Guebuza luetteli puheessaan toimenpiteitä ja saavutuksia muun muassa koulutussektorilla, terveyspalveluissa, oikeusjärjestelmässä ja infrastruktuurihankkeissa.
Kaivosteollisuus ja vuoden mittaan tehdyt investoinnit luonnonvarasektorille saivat odotetusti paljon huomiota. Viimeisimpinä mainittiin fosfaattiesiintymät Nampulan maakunnassa, joiden ympärille suunnitellaan lannoitetuotannon käynnistämistä, ja Rovuman altaan mittavat kaasulöydökset Cabo Delgadon maakunnassa.
Guebuza uskoi kaivostoiminnan kiihtymisen ja investointien edistävän Mosambikin teollistumista
myös muilla aloilla. Hän painotti, että luonnonvarat kuuluvat koko kansalle eikä ”kultakuume” saa muodostua uhkaksi kansalliselle yhtenäisyydelle.
Hän kuitenkin varoitti, ettei median ja pörssien luoma hurmos kaivosteollisuuden ympärillä saa viedä huomiota maataloudelta ja tietoyhteiskunnan luomiselta. Innovaatiot ja teknologia ovat ratkaisevassa roolissa niin luonnonvarojen hyödyntämisessä kuin maataloudessakin.
Virkamiesten työteliäisyys parantui
Guebuza vakuutti vuonna 2006 käynnistetyn julkisen sektorin uudistusohjelman (Reforma do Sector
Público) toimivan hyvin. Uudistusten avulla pyritään kitkemään kehityksen esteitä kuten byrokratiaa, piittaamattomuutta ja korruptiota sekä vahvistamaan vastuullisuuden kulttuuria ja virkamiesten ammattitaitoa.
Erityisesti valtion virkamiesten palvelutehokkuus ja hallintotoimien läpinäkyvyys olivat parantuneet huomattavasti viimeisen vuoden aikana: Guebuzan mukaan vuonna 2010 valtion virastoissa käsiteltiin 58 000 tapausta, vuoden 2011 aikana jo 78 000.
Guebuzan mukaan myös desentralisaation avulla, tuomalla palveluita ja virastoja lähemmäksi kansalaisia, on onnistuttu myötävaikuttamaan tuottavuuteen. Guebuza puolusti puheessaan voimakkaasti alueellisia kehitysrahastoja (Fundos Distritais de Desenvolvimento), joista käytetään yleisesti nimitystä ”7 miljoonaa”.
Vuodesta 2006 lähtien valtion budjetista on vuosittain jaettu seitsemän miljoonaa meticalia (noin 190 000 euroa) jokaiselle 128:lle maaseudun distriktille ja tänä vuonna hanke on ulotettu koskemaan myös maakuntien pääkaupunkeja, jotta ne voisivat vastata urbaanin köyhyyden haasteisiin. Paikallishallitukset suuntaavat rahan pienlainojen muodossa projekteihin, jotka luovat työpaikkoja ja parantavat ruuantuotantoa.
Mosambikin ulkosuhteisiin liittyen Guebuza kiitteli avunantajamaita tuesta ja painotti suurten investointien myötä kasvanutta kansainvälistä uskottavuutta ja painoarvoa, mikä on tärkeää maan valmistautuessa sekä Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö SADC:n että portugalinkielisten maiden yhteisönn CPLP:n puheenjohtajuuksiin vuonna 2012.
Mutta mitä jätettiin sanomatta?
Presidentti Armando Guebuzan puhe kansakunnan tilasta maan parlamentille oli asiallinen, joskin hyvin yksityiskohtainen selvitys siitä, mitä kehitystä eri sektoreilla on tapahtunut.
Mielenkiintoa herättää tietysti se, mitä jätettiin sanomatta: esimerkiksi debatti mega-investointien ja yleensä ulkomaisten investointien köyhyysvaikutuksista sekä maan luonnonvarojen käytöstä ja niiden hallinnasta.
Nämä kysymykset ovat olleet vahvasti esillä mosambikilaisessa mediassa, ja lehdistö tarttuikin kovin
sanoin presidentin puheeseen. Esimerkiksi Canalmoz-verkkolehti syytti johtajien, muun muassa presidentti Guebuzan ja aikaisemmin samalla viikolla puhuneen Mosambikin Keskuspankin johtajan Ernesto Goven, näkevän maansa tilanteen ”ruusunpunaisten lasien läpi” ja ”imevän kansasta veret viimeiseen pisaraan asti”.
Canalmozin väittää palavassa kritiikissään tällaisten illusoristen ja tekopyhien puheiden loukkaavan mosambikilaisia, joista suurin osa elää täysin toisenlaisessa todellisuudessa ja taistelee äärimmäisessä köyhyydessä arvokkuutensa ja lastensa tulevaisuuden puolesta.
Lotta Wilkman ja Laura Torvinen, Maputon Suomen suurlähetystö