Mosambikin menestystarinalla on toinenkin todellisuus
Mosambikin nykytila näyttää ainakin yhteiskuntarauhan ja talouden mittareilla hyvältä. Ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu kuitenkin laajasti, eikä vallanjako ole tasapuolista.
Mosambikia on pidetty menestystarinana verrattuna muihin pitkäaikaisista konflikteista kärsineisiin maihin, koska konfliktin osapuolet ovat saaneet aikaan pysyvän rauhansopimuksen ja talouskin on saatu kasvuun.
Mosambikin oikeusvaltiokehitys ei ole kuitenkaan edennyt toivottuun suuntaan. Maa on ottanut pieniä edistysaskelia kohti demokratiaa, ja sen perustuslaki takaa keskeiset kansalaisoikeudet ja monipuoluejärjestelmän. Mosambikin on kuitenkin edelleen käytännössä yksipuoluevaltio, ja puolueen eliitti ja presidentti vaikuttavat lainsäädäntöön sekä oikeusjärjestelmän toimintaan.
Unohdettiinko jälleenrakennuksessa poliittinen järjestelmä?
Sisällissodan jälkeen maa sai hyvin nopeasti kansainvälistä kehitysapua, jota ei kuitenkaan suunnattu suoraan demokratiakehityksen ja oikeusvaltioperiaatteiden poliittiseen ja institutionaaliseen eteenpäinviemiseen.
Sen sijaan kehitysapu suunnattiin "laajempaan köyhyyden vähentämiseen" sekä sodassa tuhoutuneen infrastruktuurin jälleenrakentamiseen. Onkin kysyttävä, onko Mosambikissa uhrattu demokratia- ja oikeusvaltiokehitys ainakin näennäisen taloudellisen ja poliittisen vakauden nimissä.
Mosambik on hyvästä talouskasvusta (nykyään noin 7 prosenttia per vuosi) ja laajoista luonnonvaroistaan (erityisesti maakaasu ja kivihiili) huolimatta edelleen yksi Afrikan köyhimmistä maista, ja tyytymättömyys yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen on noussut erityisesti nuorten keskuudessa. Nuorten koulutus ja työttömyys ovat keskeisiä ongelmia, ja tämä tyytymättömyys voi tulevaisuudessa johtaa uusiin konflikteihin ja epävakauteen.
Valtaeliitti hallitsee maata
Vallanjako ei ole tasapuolista, vaan presidentti ja valtapuolue Frelimo vaikuttavat osaltaan myös lainsäädäntöön ja oikeudelliseen valtaan.
Ilman Frelimon jäsenkorttia ei Mosambikissa edelleenkään pääse helposti uralla eteenpäin eikä saa keskeisiä virkoja tai työpaikkoja ainakaan julkisella sektorilla.
Opposition rooli on vielä heikko, ja parlamentti on toiminut lähinnä valtapuolueen kumileimasimena eikä niinkään kansan tahdon ja intressien edustajana. Parlamentissa ja ylipäätään maan hallinnossa on paljon eturistiriitoja poliittisten toimijoiden intresseistä yksityisellä sektorilla.
Sekä opposition että kansalaisjärjestöjen mukaan poliisi on valtapuolueen hallinnassa ja pelottelee ja uhkailee opposition kannattajia rajuinkin ottein. Lisäksi poliisi tukahduttaa mielenosoitukset usein väkivaltaisesti. Ihmisoikeusjärjestöt ovat myös syyttäneet poliisia niin korruptiosta kuin turhasta voiman käytöstä ja väkivallasta.
”Guilty until proven rich”
Sekä YK että APRM (African Peer Review Mechanism 2010) ovat raportoineet, että valtapuolue Frelimo estää Mosambikin tuomioistuimien riippumattoman toiminnan.
Tavallisten kansalaisten ja erityisesti köyhien mahdollisuus oikeustoimien eteenpäin viemiseen on lähes olematon, ja oikeusapua on huonosti saatavilla. Iskulause ”Guilty until proven rich” pitänee maassa edelleen paikkansa.
Useat keskeiset toimijat vahvistavat, että Mosambikista on tullut myös järjestäytyneen rikollisuuden kehto ja huumeiden kansainvälisen välityksen risteyspaikka. Huumeiden myynnin ja välittämisen lisäksi rahanpesu, ihmiskauppa ja asekauppa ovat lisääntyneet.
Poliittisella ja taloudellisella eliitillä arvellaan olevan yhteyksiä rikolliseen toimintaan, mikä lisää rankaisemattomuuden kulttuuria. Tässä tilanteessa tuomiovallan itsenäisyyden vahvistaminen olisi erityisen tärkeää ja oikeussektorin muiden toimijoiden kapasiteetin kehittäminen keskeistä.
Oikeuksia vain osalle
The Freedom House 2011 -raportti arvioi Mosambikin olevan vain osittain vapaa poliittisten oikeuksien ja kansalaisvapauksien suhteen.
Ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu sekä poliittisten ja kansalaisoikeuksien että taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien kohdalla. Lait, säädökset ja toimintasuunnitelmat näyttävät olevan irrallaan Mosambikin nykyisestä talous-poliittisesta todellisuudesta, jota hallitsevat henkilökohtaiset lojaliteetit, byrokraattinen hierarkia sekä erilaiset intressi- ja korruptioverkostot. Erityisesti viimeaikaisten suuren luonnonvaralöydösten hallinta siten, että kaikki kansalaiset hyötyvät niistä, tulisi olla keskeinen tavoite Mosambikissa.
Maan vastuullisuusmekanismit ovat edelleen heikkoja, eikä vallanjako noudata oikeusvaltioperiaatteita. Demokratiavaje maassa on ilmeinen, vaikka kansalaisjärjestöjen ja median rooli ovat hiljalleen kasvamassa. Mediasta löytyvät hallituksen omat ”äänitorvet”, mutta entistä enemmän myös itsenäisempiä kanavia, jotka ovat saaneet ainakin toistaiseksi suhteellisen vapaasti ja kriittisesti kirjoittaa mielipiteitään ja analyysejään.
Sirkku Hellstén
Kirjoittaja työskentelee budjettituen ja hyvän hallinnon erityisasiantuntijana Suomen Mosambikin-suurlähetystössä.