Tasa-arvon reissunainen siirtyi Pietariin
”Naisten ja tyttöjen lisääntymis- ja seksuaaliterveys ja -oikeudet ovat avainasia. Mikään ei onnistu, elleivät ne ole kunnossa", sanoo Anne Lammila.
Konferenssi. Siinä tasa-arvosuurlähettilään tehtävästä Pietarin-pääkonsuliksi siirtyneen Anne Lammilan hieman yllättävä vastaus, kun kysyn häneltä työnsä mieleenpainuvinta hetkeä. Kokoukset ja konferenssit ovat virkamiehen joskus puuduttavaakin arkea, mutta jotkut erottuvat joukosta.
6 000 osallistujaa, huolella valitut puhujat ja konferenssin järjestäneen Women Deliver -järjestön johtajien karisma loivat innostuneen ilmapiirin vuosi sitten Kööpenhaminassa järjestetylle konferenssille. Se keskittyi naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen.
”Ei yhtään pitkästyttävää luentoa, ei yhtään”, Lammila muistaa. Panelisteja ei päästetty helpolla: valmisteltuja puheenvuoroja ei saanut pitää, eikä papereita rapistella.
”Naisten ja tyttöjen lisääntymis- ja seksuaaliterveys ja -oikeudet ovat avainasia. Mikään ei onnistu, elleivät ne ole kunnossa. Tyttöjen on voitava käydä koulua, naisten töissä ilman pelkoa raiskauksesta, ilman että he synnyttävät lapsen toisensa perään eikä heillä ole edellytyksiä huolehtia näistä”, Lammila painottaa.
Kööpenhaminan-kokous viimeistään kirkasti hänelle, että Suomen edelleen pitää nostaa esiin tasa-arvoa. Se on perusta sille, että naiset pystyvät osallistumaan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen päätöksentekoon.
Kansainväliset esikuvat
Kansainvälisten kollegojen joukosta löytyi heti esikuva: Australian edellinen naisten ja tyttöjen suurlähettiläs Natasha Stott Despoja. Entinen poliitikko on Lammilan mukaan loistava puhuja, joka on aina valmis tarttumaan tilaisuuteen.
Puheenvuoroja on riittänyt Lammilalla itselläänkin ympäri maailmaa: yksinhuoltajanaisten asemasta Kiinassa, vammaisten naisten erityistilanteesta, naisyrittäjyydestä Venäjällä, väkivaltaisen ääriajattelun ehkäisystä tasa-arvon keinoin Wienissä, isien asemasta Valko-Venäjällä ja monia muita.
Tasa-arvosuurlähettilään työ on avannut hänelle laajan näköalan suomalaiseen yhteiskuntaan. Siitä on hyötyä uudessa tehtävässä Suomen Pietarin-pääkonsulina.
”Ymmärrän, miksi olemme erilaisia maita ja miksi on tärkeää pitää näitä asioita mielessä. Tuon tasa-arvoa esille, kun käymme keskusteluja siitä, miten yhteiskunnat kehittyvät. Jos yhteiskunnassa ei ole tasa-arvoa, ei siellä myöskään ole taloudellista menestystä”, Lammila sanoo.
Hän on iloinen siitä, että tasa-arvo nousee vahvasti esille myös Suomen 100-vuotisjuhlavuoden vietossa.
Tasa-arvon toimintasuunnitelma tarpeen
Lammila pitää tärkeänä, että Suomi tekisi kokonaisvaltaisen toimintasuunnitelman siitä, mitä teemme tasa-arvon, naisten ja tyttöjen oikeuksien ja yhdenvertaisuuden alalla.
Hyvä malli tähän löytyy hänen mukaansa Ruotsista, jossa tasa-arvo on järjestelmällisesti sisällytetty kaikkeen toimintaan. Perusteellinen taustatyö kyselyineen ja tulosten analysointi auttoivat muodostamaan hallituskauden tavoitteet, jotka ovat mukana toiminta- ja taloussuunnittelussa. Ruotsissa ylin johto pääministeristä alkaen on sitoutunut tavoitteisiin.
Suomessa tasa-arvoa nostetaan esiin itsenäisyyden juhlavuonna 100 tasa-arvotekoa -kampanjalla. Sen käynnistivät Naisjärjestöjen keskusliitto ja Tasa-arvoasioiden neuvottelukunta. Ulkoministeriö liittyi ensimmäisenä mutta Lammilan toivon mukaan ei ainoana ministeriönä kampanjaan.
”Vaikka meillä on hienot tasa-arvoteot, tämä on minusta vasta herätyskausi. Ihmiset ovat ehkä ensimmäistä kertaa pysähtyneet miettimään”, hän pohtii.
Tasa-arvosuurlähettilään työhön kuuluu myös omien ministerien sitouttaminen tasa-arvotyöhön. Se on Lammilan mukaan mennyt hyvin.
”Ulkoministeri Timo Soini on EU:n tasa-arvoinstituutti EIGEn White Ribbon -lähettiläs ja toimii naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Se on tärkeää. Samoin se, että hän tapaa säännöllisesti naisjärjestöjä”, Lammila sanoo. Myös ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen ajaa tasa-arvoa niin kehityspolitiikassa kuin Team Finland -työssä. Pelkästään miehistä tai naisista koostuvia valtuuskuntia ja paneeleja ei tulisi olla.
Suomen kipukohdat
Naisiin kohdistuva väkivalta on hänen mukaansa Suomen häpeäpilkku. Malli tilanteen kohentamiseen voisi löytyä Espanjasta, jossa ongelmaan on tartuttu tosissaan ja väkivaltatapausten määrä laskenut. Suomessa kuolee vuosittain 20–26 naista väkivaltaisesti, kun 46 miljoonan asukkaan Espanjassa vastaava luku on 45.
”Siellä on tehty valtava kampanja, jossa korkein johto on ollut mukana. Enää ei hyväksytä sitä, että naisia pahoinpidellään.”
Toinen kipupiste on transsukupuolisten kohtelu. Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä johtaa pakotettuun hormonihoitoon ja loukkaa heidän ihmisoikeuksiaan.
Myös perhevapaiden jakautuminen vanhempien kesken on ongelma tasa-arvon kannalta. Työelämän piintynyt jakautuminen naisten ja miesten ammatteihin tekee Suomesta heikon samanpalkkaisuuden näkökulmasta. Muutosta on kuitenkin ilmassa, Lammila uskoo.
Asennekasvatus alkaa jo päivähoidossa ja tasa-arvokysymykset näkyvät opettajankoulutuksessa ja koulujen opetusohjelmissa. Myös asevelvollisuuskoulutuksessa käsitellään tasa-arvoa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, miten siihen voidaan puuttua ja sitä ehkäistä, hän kertoo.