Pienviljelijöiden tienestit ja ruokailutottumukset kohenevat amarantilla

Oaxacalaiset yhteisöt ovat alkaneet viljellä vuosituhansia vanhaa viljakasvia paikallisen hankkeen avulla. Kyläläiset ovat innostuneet amarantin viljelystä sen helppohoitoisuuden vuoksi. Uudet tavat hyödyntää amaranttia ruoanlaitossa ovat auttaneet perheitä, joissa lapset kärsivät aliravitsemuksesta.

 

Kuva: Sofia Anton
Puente a la Salud Comunitarian projektijohtaja Hernán Martínez Morales ja Don Porfirio kitkevät amarantti-palstalta rikkaruohoja.

Don Augustín huikkaa helteisenä iltapäivänä juomatauolle. Katetun pihansa varjossa hän kaataa saavista tarjolle amarantin lehdistä tehtyä raikasta vettä. Sekaan on puristettu limeä, mikä auttaa lehtien sisältämiä ravintoaineita imeytymään paremmin elimistöön. – Onpa hyvää, raikasta, virkistävää, ihmiset toistelevat.

Kuva: Sofia Anton
Don Augustínin perhe hyödyntää kasvin kaikkia osia ruoanlaitossa. Lehtiä voi syödä raakana tai kypsennettynä.

Olemme Oaxacan osavaltiossa Mixtecan alueella, jossa Don Augustín on viljellyt myös revonhännäksi kutsuttua amaranttia pienellä palstallaan vasta muutaman sadon verran. Kuluvana vuonna useat alueen 17 tuottajasta ovat joutuneet kylvämään siemenet uudelleen, osa jopa kolme kertaa. On ollut tavallista enemmän sateita, väärään aikaan hellettä, ja kuivuutta. – Tieto karttuu vuosi vuodelta, siksi on jatkettava yrittämistä, Don Augustín toteaa.

Oaxacan osavaltiossa paikalliset yhteisöt ovat alkaneet viljellä uudelleen vuosituhansia vanhaa viljakasvia organisaatio Puente a la Salud Comunitarian hankkeen avulla. Vuonna 2013 Valles Centralesissa ja Mixtecan alueella käynnistetty projekti tukee paikallisia yhteisöjä ja erityisesti alkuperäisväestöä laaja-alaisesti amarantin viljelyssä ja kaupallistamisessa sekä sen sisällyttämisessä ruokavalioon. Suomen Méxicon-suurlähetystö on rahoittanut projektia paikallisen yhteistyön määrärahoilla.

Kaunis viljelykasvi kiinnostaa

Suurin osa Mixtecan alueen tuottajista viljelee amaranttia ensimmäistä tai toista vuottaan. Don Augustínin alle hehtaarin alueelle levittäytyneet kasvit ulottuvat jo hartioiden korkeudelle. Muutaman kuukauden päästä amarantin viininpunainen harja huojuu kahden metrin korkeudessa. Moni yhteisön viljelijöistä kuvaileekin, että kasvin kaunis ulkonäkö sai heidät kiinnostumaan siitä, mitä naapuripelloilla oikein viljellään.

Don Porfirion palstalla näky on karumpi. Kasveja on putkahtanut esiin sieltä täältä, lehdet ovat matojen syömiä ja auringon polttamia. Edelliset sadot ovat menneet oppiessa, miehet itse kuvailevat viljelyn olevan vielä kokeiluvaiheessa. Kasvi helppohoitoinen, eikä siedä lannotteita. Vettä se tarvitsee. Sateita ei ole tullut yli kuukauteen, eikä kastelujärjestelmää ole.  – Kaikkein köyhimpiä on vaikea saada viljelyyn mukaan, sillä heillä ei ole varaa kokeilla. Kahden vuoden jälkeen halukkaita pienviljelijöitä on enemmän kuin järjestö pystyy tukemaan.

Edellisvuoden 60 tuottajasta määrä on noussut 75:een vuonna 2014. Hankkeesta vastaavat miettivät silti jatkuvasti keinoja, kuinka osallistaa toimintaan nuorempia sukupolvia, kun suurin osa tuottajista on jo keski-iän ohittaneita. – Miten saada nuoret pysymään täällä, keskittymään maan suojeluun, ekologisuuteen ja kestävyyteen, järjestön kehityspäällikkö Hope Bigda-Peyton pohtii.

Kuva: Sofia Anton
Paikallistoimiston promoottori Leoncio Reyes kertoo, että yhdestä kasvista saa sen elinaikana kymmeniätuhansia amarantinsiemeniä.

Monipuolinen raaka-aine ruoanlaittoon

Noin puolen tunnin ajomatkan päässä, järjestön paikallistoimistolla Tlaxiacossa leijailee sahanpurua muistuttava tuoksu. Kaksi naista kauhoo amarantin jyviä koneeseen, joka pian syöksee ne ulos kuohkeimpina ja valkoisempina. Nopea "poppausprosessi" eli siemenen avaaminen viisinkertaistaa sen arvon. – Maistakaa, naiset tokaisevat ja kaatavat kämmeniin höyhenenkevyttä murua.

Kuva: Sofia Anton
Paikallistoimistolle saa tulla vapaasti paahtamaan siemeniä. Toimistolla myydään tuottajien ylijäänyttä amaranttia itse valmistettujen tuotteiden lisäksi.

Tiloissa toimivasta nurkkapuodista saa kaikkea, mitä paikalliset amarantista ovat keksineet valmistaa. Hunajaisia alegrias-välipalalevyjä, mysliä, jauhoja, siemensekoitusta salaattiin, rapeita tortilloja. Niin, ja tietysti juuri koneen paahtaman kaltaista viljaa, jota voi ripotella hedelmien ja jogurtin sekaan. Perheenäideille ja nuorille lapsille on järjestetty työpajoja ja kesäkursseja, joissa he ovat oppineet valmistamaan amarantista eri ruokalajeja. Paikalliset ovat oppineet käyttämään kasvia monipuolisesti ruoanlaitossa, mikä on vahvistanut erityisesti aliravittujen lasten ravinnonsaantia. Terveellisempien kulutustottumusten tueksi on julkaistu myös reseptikirja.

Amarantti on yksi proteiinipitoisimmista viljoista ja sisältää muita enemmän myös rautaa ja kalsiumia. Paikalliset tuottajat ovat pystyneet amarantin avulla täydentämään perheidensä yksipuolista ruokavaliota ja parantamaan omavaraisuuttaan.  – Amarantin kulutus on lisääntynyt myös yhteisöihin jaetuilla korteilla, joita vastaan voi tehdä paikallista vaihtoa rahan sijaan täällä toimistollakin. Nykyään kaikki yhteisössä tietävät, mitä amarantti on, paikallistoimiston promoottori Leoncio Reyes kuvailee.

Teksti: Sofia Anton

työ