Mitä merikilpikonnille kuuluu, Fundación Yepez?
Yepezin perheen perustama Fundación Yepez on uhanalaisten merikilpikonnien suojelun ja ympäristökasvatuksen alalla Veracruzin rannikolla Meksikonlahdella toimiva säätiö. Lähes 50 vuotta toiminut säätiö on suorastaa pioneeri alallaan. Nykyisin järjestön työssä näkyy myös suomalainen kädenjälki, sillä toimintaa pyörittävät Ricardo Yepez sekä suomalainen Peppi Stünkel. Suurlähetystö on aiemmin kirjoittanut Peppi Stünkelin ja Fundación Yepezin työstä.
Olin kuullut mahdollisuuksista erilaisiin vapaaehtoistyöprojekteihin merikilpikonnien suojelutyön parissa jo ennen Meksikoon tuloani, ja harkinnut tätä mahdollisena välivuosisuunnitelmana. Koska suunnitelma jäi aikoinaan toteuttamatta, tartuin tilaisuuteen lähteä viikonloppumatkalle tutustumaan Fundación Yepezin toimintaan.
Luonnonsuojelutyön nykyhaasteet
Fundación Yepezin pihalta aukeaa näkymä avomerelle, jossa ainoa horisontissa erottuva yksityiskohta on 26 kilometrin päässä siintävä maakaasunporauslautta. Huolimatta perheen lähes 50 vuotta jatkuneesta omistautumisesta merikilpikonnien suojelulle, työtä riittää tehtäväksi. Kilpikonnia uhkaavat useat eri tekijät: ihmiset ja rannoille leviävä asutus, laiton metsästys, kalapyydykset, toiset eläimet, saasteet ja roskat, teollisuus ja ilmastonmuutos.
Edellä mainittujen yleismaailmallisten haasteiden lisäksi Peppi Stünkelin mukaan pienen säätiön työssä Meksikossa suurin haaste on rahoitus: työ on väkisin kallista jo pelkästään kulkuneuvoista ja ajetuista kilometreistä aiheutuvien kulujen myötä, puhumattakaan työntekijöiden palkkaamisesta. Rahoitusta jaettaessa luonnonsuojelu jää usein tärkeysjärjestyksessä häntäpäähän, mikä on yleismaailmallinen ongelma. Tällä hetkellä Fundación Yepez rahoittaa toimintansa pitkälti osavaltion avustuksilla, erilaisilla ekoturismitapahtumilla sekä yksityisiltä tulevilla lahjoituksilla. Kuitenkin esimerkiksi ekoturismi tulonlähteenä on kaksipiippuinen asia luonnon todellisen suojelun kannalta: "Oikein toteutettuna ekoturismi auttaa luonnonsuojeluprojekteja siitä saadun voiton kautta, mutta massaturismi esimerkiksi kilpikonnien pesimisrannoilla sen sijaan aiheuttaa haittaa – varsinkin, kun kuvaan astuvat esimerkiksi mönkijöitä, hevosia, veneitä tai rantakalusteita vaativat aktiviteetit", selittää Peppi.
En ollut olettanut merikilpikonnien suojelutyön olevan pelkkää hupia, mutta silti kuunneltuani Peppiä ja Ricardoa sekä nähtyäni heidän työtään vakuutuin siitä, että kyse ei ole todellakaan helposta, mutta sitäkin tärkeämmästä työstä. "Vasta kuoriutuneiden poikasten vapautus mereen on tässä työssä jäävuoren huippu, suoranainen kruununjalokivi", Peppi kuvailee. Tosiasiassa suuri osa työstä on fyysisesti raskasta ja tapahtuu luonnollisesti ulkoilmassa – satoi tai paistoi. Fundación Yepezin työhön kuuluu muun muassa rantojen siivoamista ja 43 kilometriä pitkän rantapätkän partiointi – kaksi kertaa päivässä edestakaisin kilpikonnien huhtikuusta marraskuuhun ulottuvan pesimiskauden aikana. Lisäksi työ nykypäivänä sisältää yhä enemmän ja enemmän toimistotyötä: yhteydenpitoa eri tahoihin, toiminnan näkyvyyden ylläpitoa, tapahtumien koordinointia ja rahoituksenhankintaa. Rantojen partioinnin lisäksi kilometrejä kertyy kouluissa ja yliopistoissa tehtävästä ympäristökasvatuksesta, jota säätiö tekee yli 150 vuosittaisen konferenssin verran. Juuri ympäristökasvatus on luonnonsuojelutyössä pitkällä aikavälillä tärkein strategia: "Jos tulevat sukupolvet eivät opi arvostamaan luonnonsuojelua, on työmme turhaa".
Kiinnostus ympäristövastuullista toimintaa kohtaan kasvaa
Huolimatta haasteista Fundación Yepezin toiminta kehittyy koko ajan. Tänä vuonna apuna on ollut vapaaehtoisten ohessa kaksi Veracruzin osavaltion ympäristörahaston avustuksella palkattua työntekijää. Lisäksi säätiö sai avustusrahoituksen myötä käyttöönsä mönkijät, minkä ansiosta rannoilla ei tarvitse enää partioida jalan. Viimeisimpänä rakentui myös uusi koulutusrakennus meksikolaisen linja-autoyhtiön lahjoituksella. Tämän myötä pystytään paremmin ottamaan vastaan ryhmiä ympäristökasvatusta varten. Joka vuosi rahoitusta saadaan kuitenkin jännittää.
Työlle on tullut myös tunnustusta, ja uusia yhteistyön väyliä on avautunut: vuonna 2015 järjestö sai Veracruzin aluehallinnon myöntämän ympäristöpalkinnon, ja yhteistyösopimukset on allekirjoitettu usean eri yliopiston kanssa. "Suurin positiivinen edistysaskel on ollut ehkä se, että monet yritykset, jotka haluavat olla yhteiskunta- ja ympäristövastuullisia, ovat lähestyneet meitä ja halunneet tukea toimintaamme. Juuri se on mielestämme tärkeää luonnonsuojelutyön edistämiseksi ja helpottamiseksi", kertoo Peppi.
Vierailtuani paikan päällä jäin pohtimaan, lähtisinkö yhä vapaaehtoistyöhön merikilpikonnien suojelun tai muun projektin pariin? Vastaus on lopulta helppo. Vaikka todellisuus pienten järjestöjen ja säätiöiden toiminnassa ei ole aina ruusuista, työn merkityksellisyys voittaa ainakin omassa puntarissani. Lähden siis ehdottomasti – jos elämästäni löytyy jossakin välissä kuukauden tai parin pätkä, jonka voin tähän tarkoitukseen käyttää. Sellaista ei kuitenkaan välttämättä ole näkyvissä, ainakaan ennen ensimmäisiä palkallisia kesälomia. Miten auttamishaluinen siis voi olla parhaiten avuksi, jos mahdollisuutta pidempään vapaaehtoistyörupeamaan ei ole? "Vapaaehtoiset ovat toimintamme kannalta erittäin tärkeitä, ja vapaaehtoistyö on loistava tapa auttaa, jos aikaa ja intoa riittää. Jos taas ei ole aikaa, voi parhaiten auttaa lahjoituksella, jolloin tukee toimintamme rahoitusta. Myös kaikenlainen näkyvyyden edistäminen on avuksi. Omalla kohdallamme yhteistyö suurlähetystön kanssa ja erityisesti Suomen suurlähettilään osallistuminen eri tapahtumiimme on auttanut meitä todella paljon", kertoo Peppi Stünkel.
Noomi Saarinen
Kirjoittaja työskenteli Meksikon-suurlähetystössä puoli vuotta CIMO-harjoittelijana.