Meksikoa tutkiskellen

Kirjoittaja pääsi 10 kuukauden aikana seuraamaan meksikolaista elämää naisena, reppureissaajana, yliopiston vaihto-oppilaana sekä harjoittelijana Suomen suurlähetystössä.

Uusi kulttuuri ja ympäristö. Ensitunnelmat saapuessa Meksikoon olivat innostuneet ja huojentuneet. Olin juuri reppureissannut yksin Etelä-Amerikassa neljä kuukautta ennen tulevaa vaihto-oppilaskevättä 2016 Guadalajarassa, Meksikon kolmanneksi suurimmassa kaupungissa.  Heti ensimmäisenä iltana meksikolainen ystäväni sukellutti minut meksikolaiseen katukeittiön maailmaan. Siinä vaiheessa huokaisin helpotuksesta, että kokemukset katuruoasta Boliviassa ja Perussa olivat valmistaneet suomalaisen ruoansulatuksen kestämään edes vähän meksikolaista keittiötä ja sen tulisuutta! Ensikosketus meksikolaisuuteen joulun alla oli upea kokemus: pikkujoulut korvautuivat perinteisellä posada-juhlalla, glögi herkullisella ponchella ja pikkujoululahjat piñatalla täynnä yllätyksiä. Mitä joulun jälkeen olikaan luvassa – lisää paikallisiin tutustumista sekä muun muassa Meksikon kulttuurin ja historian opiskelua yliopistossa – tuskin maltoin odottaa pääseväni tutustumaan kunnolla tähän kiehtovaan maahan.

Kaunis Guanajuaton kaupunki.

Vaihtoyliopistoni Tecnológico de Monterrey on yksi maan kalleimmista, mutta yliopistojen välisen vaihtosopimuksen mukaisesti suomalainen ei maksa opiskelusta täällä sentin senttiä. Suomalaisen koulutuksen ylistys näkyy Meksikossa suuressa mittakaavassa, aina Guadalajarassa koulumatkalla verkkokalvoille osunutta "suomalainen koulu"-mainosta myöten. Todellisuus on kuitenkin yhä, että miljoonat meksikolaiset ovat koulutuksen ulkopuolella. Ensimmäisten viikkojen jälkeen mieltäni painoi epäoikeudenmukaisuuden tunne: miljoonilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta kouluttautua taloudellisista syistä, kun taas eurooppalaiset vaihto-opiskelijat nauttivat ensiluokkaisesta opetuksesta.

Naisen asema Meksikossa on yhä valitettavan ala-arvoinen verrattuna miesten asemaan. Vanha machokulttuuri elää – monen, etenkin vanhempaa sukupolvea edustavan ajatusmaailmassa harhailevat vielä kuvat leivän pöytään tuovasta isästä ja lapsista huolehtivasta kotiäidistä. Ainakaan yliopistossa ja suurkaupungeissa tämä käsitys ei ole nykypäivää, mutta toisessa ääripäässä elävien keskuudessa tilanne on toinen. Tosin myös osa keskiluokkaa edustavista naisista olettaa, että miehellä on velvollisuus maksaa, kun jotain yhdessä tehdään – tämä ei varmastikaan ole helppoa sellaisille meksikolaisille miehille, jotka olisivat valmiita pistämään laskut puoliksi länsimaalaiseen, moderniin tapaan. Yhteiskunta ja perinteiset toimintatavat ovat kuitenkin muutoksessa.

Kulttuurieroista eniten olen ihmetellyt meksikolaisten paljon käyttämää sanaa ahorita. Vapaan suomennoksen mukaan se tarkoittaa "nyt", mutta -ita päätteen kanssa ulkomaalaiselle se kuulostaa siltä, kuin jotain tulisi tapahtumaan "ihan heti". Mutta eeehei, näin ei suinkaan ole. "Ahorita voy", "nyt tulen", voi tarkoittaa kepeästi 15 minuutin tai viiden tunnin aikajaksoa, sillä sanalla ei ole Meksikon espanjassa suoranaisesti "nyt"-merkitystä. Ensimmäisillä kerroilla tuli ihmeteltyä, että miksei meksikolaisia näy paikalla sovittuun aikaan. Kun tähän tottuu, huomaa, että meksikolaiset ovat ystävällistä kansaa. Erityisesti olen ihastunut paikallisten tapaan sanoa "terveydeksi" julkisella paikalla aivastavalle – ei tarvitse olla tuttu, jotta voi toivottaa toiselle "Salud!"

Ahorita-sanan merkitys meksikolaisille. kuva: Eduardo Salles

Oppikoulua espanjan kieleen vapaa-ajalla on tuonut meksikolaisten oma sanasto, johon monta vuotta espanjaa puhuneellakin kestää totutella. Harjoittelussa suurlähetystössä sain myös oppia meksikolaista työsanastoa ja -asennetta, ja opin että meksikolaiset ovat työelämässä todella kohteliaita. Teitittely on aivan toista luokkaa kuin Suomessa, ja jopa monta vuotta toisensa tunteneet työkaverit saattavat teititellä toisiaan.

"Poissa silmistä, poissa mielestä" -mentaliteetti saattaa toimia Suomessa suomalaisena, mutta suomalaisena Meksikossa köyhyyden ja ihmisten kärsimyksen näkeminen on ollut omanlaisensa kokemus. Monta kertaa kyyneleet ovat tulleet silmiin aamun työmatkalla nähtyäni muovitelttaansa keräävän kodittoman. Ensimmäisiä kertoja olen antanut rahaa kadulla sitä pyytäville. Todellisuus on, että Meksikossa liikkuu tuhansia pääasiassa väliamerikkalaisia, rikollisjengejä tai taloudellisia vaikeuksia pakenevia siirtolaisia, joiden päätavoitteena on päästä Yhdysvaltoihin paremman elämän perässä. Näitä ihmisiä, jotka tekevät matkaa Yhdysvaltojen rajalle koko Meksikon halki, pääsin tapaamaan kouluni vierailulla maahanmuuttokeskukseen Guadalajarassa.  Keskuksessa jo pitkiä matkoja tehneet siirtolaiset pysähtyivät nukkumaan yönsä mitä karuimmissa oloissa. Tarinat henkeä uhkaavista junamatkoista saivat yhtäkkiä kasvot – tämä on todellista elämää, jota miljoonat ihmiset elävät. Myös kaikki huumeisiin liittyvä tuntuu "tapahtuvan siellä jossain näkymättömissä", kunnes joutuu seuraamaan aseistettua poliisin ja huumejengin välistä takaa-ajoa aivan omilla kotinurkillaan. Vaikka huumebisnes on suuri ongelma Meksikossa, täytyy muistaa, että yhteydenotoissa tavalliset ihmiset eivät useinkaan ole vaarassa. Meksikolla on melko vaarallinen leima Euroopassa, mutta oma käsitykseni on muuttunut totaalisesti vuoden jälkeen – normaalia varovaisuutta noudattamalla Meksiko on matkailijan unelma.

Maskin taakse piiloutunut pieni viejitos-tanssija Michoacánissa.

Meksikosta löytää syviä kontrasteja mutta se on samalla myös erittäin kulttuuririkas ja tutustumisen arvoinen paikka. Kymmenen kuukautta tutkiskellen uutta kulttuuria meni nopeasti, ja koko ajan maasta löytyi uusia yllätyksiä. Muutaman tunnin päästä eri paikasta löytyvät erilaiset ihmiset, erilaisia vähemmistökieliä puhuvia alkuperäiskulttuurin edustajia ja "erilaisia maailmoja" – mahtaako moni paikallinenkaan olla tutustunut todelliseen México mágicoon, maagiseen Meksikoon?

Iida Tapio