Marokon vesisektorin näkymiä

Marokko kärsii kroonisesta vesipulasta, joka kuluvan vuoden kuivuuden vuoksi on kriisiytynyt. World Resources Institute arvioi vuonna 2015 Marokon olevan vuonna 2040 maailman kahdenkymmenen pahiten vesipulasta kärsivien maiden joukossa. Vesihuollon kannalta oleellisten patoaltaiden vesivarastot ovat historiallisen matalalla, ja maa on käyttänyt puskurina toimineita pohjavesivarantojaan kestämättömällä tavalla. Hallitus on ottanut käyttöön hätätoimenpiteitä vedenkulutuksen säännöstelemiseksi ja käynnistänyt mediakampanjan. Maan suurin vesisyöppö on maatalous. Marokko haluaa lisätä patoallas- ja suolanpoistokapasiteettia, ja kehittää jätevesien puhdistusta. Teknisten ratkaisujen lisäksi Marokko tarvitsee pitkäjänteistä vesipolitiikkaa. Suomen ja Marokon vesialan yhteistyöpöytäkirja mahdollistaa sekä julkisen että yksityisen sektorin yhteistyön.

Vesipula on sekä akuutti että krooninen

Marokon krooninen vesipula on kuluvan vuoden kuivuuden vuoksi noussut akuutiksi kriisiksi. Maan vesihuollon selkäranka ovat olleet patoaltaat, joiden täyttöaste on historiallisen alhainen: vain 25,6 % syyskuun alussa. Vuosi aikaisemmin lukema oli 40,1 %. Alueellisesti tilanne on vielä hälyttävämpi, esimerkiksi Agadiria ympäröivän Sous-Massan alueen tärkein patoallas Abdelmoumenin täyttöaste on ainoastaan 1,8 %, ja Marokon toiseksi suurimman, Casablancan kaupungin ja sitä ympäröivän Doukkalan maatalousalueen vedensaannin turvaavan patoaltaan Al Massiran täyttöaste on 4 %.

Vastauksena vesikriisiin Marokko on joutunut turvautumaan erilaisiin lyhyen aikavälin hätätoimenpiteisiin veden säästämiseksi. Viheralueiden kastelu juomakelpoisella vedellä on kielletty, uima-altaiden täyttäminen rajoitettu yhteen kertaan vuodessa, autojen ja koneiden pesua on rajoitettu. Hanaveden saatavuutta rajoitetaan useilla alueilla niin että juoksevaa vettä saa vain päivisin. Lisäksi Marokon vesiministeriö on käynnistänyt tiedotuskampanjan kansalaisille vedensäästämisestä. Maantalouteen on suunnattu ylimääräinen 10 miljardin dirhamin, lähes miljardin euron, tukipaketti.  

Veden määrä henkeä kohden on keskimäärin 606 kuutiometriä, ja sen arvioidaan vähenevän ilmastonmuutoksen vuoksi 10-20 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 40-50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Hallituksen alainen talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvosto CESE on varoittanut, että jos Marokko ei sopeuta vedenkulutustottumuksiaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, Marokon vesivaroista menetetään 80 prosenttia vuoteen 2045 mennessä. Erityisenä uhkana CESE näkee pohjavesivarojen nopean ehtymisen. Vesivarastojen pinta-ala on laskenut hälyttävästi, niiden laatu on heikentynyt johtuen merivedestä, nitraattisaasteista ja suolapitoisuuden luonnollisesta lisääntymisestä. Marokon vedenkulutuksesta 85 % prosenttia menee maatalouden tarpeisiin ja myös pohjavesivarantoja on käytetty voimakkaasti maatalouden laajentamiseen.

Kuluvan vuoden kuivuus on merkittävä osatekijä Marokon talouden hidastumisessa. Maailmanpankin kevään talousseurantaraportti ennustaa kuluvalle vuodelle kasvua 1,3 prosenttia, kun se viime vuonna oli 7,9 prosenttia. Hidastumiseen vaikuttavat myös maailmantalouden epävarmuudet ja energian ja raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen nousu. Trendi korostaa Marokon talouden haavoittuvuutta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksille, että globaaleille hintashokeille.

Marokon vesipolitiikasta

Oikeus veteen on määritetty perustuslain 35 artiklassa. Marokon vesipolitiikka nojaa kansalliseen vesihuoltosuunnitelmaan 2020 – 2050, jonka kokonaisbudjetti on 380 miljardia dirhamia, noin 36 miljardia euroa. Nyt implementoidaan sen osaa, kansallista juoma- ja kasteluveden toimittamista koskevaa painopisteohjelmaa vuosille 2020 – 2027, jonka budjetti on 115 miljardia dirhamia, lähes 11 miljardia euroa. Vesi määritellään tärkeäksi sektoriksi myös vuonna 2021 kuningas Mohammed VI:n ohjauksessa laaditussa ”uudessa kehityssuunnitelmassa”. Marokon painopisteet ja investoinnit määrittelee varuste- ja vesihuoltoministeriö.  Kansallinen sähkö- ja vesilaitos ONEE investoi suuriin strategisiin ja rakenteellisiin vesi- ja jätevesihankkeisiin ja hallinnoi alan julkisia tarjouskilpailuja.

Marokon pitkän aikavälin tavoitteet liittyvät uusien patoaltaiden rakentamiseen, meriveden suolanpoistoon, jätevesien uudelleenkäyttöön, vedensiirtoverkon kehittämiseen, pohjaveden etsintään ja juomavesihuollon kehittämiseen maaseudulla.

Marokon vesihuollon tulevat painotukset

Marokko on panostanut patoaltaisiin vesihuoltonsa selkärankana vuodesta 1967. Maassa on yhteensä 149 suurta patoa, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti on 19 miljardia kuutiota. Tätä kapasiteettia pyritään kasvattamaan rakentamalla 20 uutta patoa, joiden kokonaiskapasiteetti tulee olemaan 5,38 miljardia kuutiometriä. Suunnitelmissa ovat myös patoaltaiden väliset vedensiirtohankkeet tasaamaan eri alueiden eroja vesivaroissa.

Marokko panostaa merkittävästi meriveden suolanpoistoon. Maassa on tällä hetkellä yhdeksän desalinaatiolaitosta, ja tavoite on lisätä määrä kahteenkymmeneen ennen vuotta 2030 ja viiteenkymmeneen vuoteen 2050 mennessä. Uusien desalinaatiolaitosten tulee perustua puhtaaseen energiaan, osana maan kunnianhimoista päästövähennyspolitiikkaa mutta myös taloudellisista syistä. Tähän asti on arvioitu energian olevan 40 % suolanpoiston kuluista. Merkittävimmät hankkeet ovat Agadirin lähelle rakennettava espanjalaisyhtiö Abengoan desalinaatiolaitos, jonka tavoitteena on tuottaa 400,000 kuutiota puhdistettua vettä päivässä, sekä ONEE:n kilpailuttama 800 miljoonan euron megahanke, joka rakennetaan Casablancan lähelle.

Tulevaisuudessa myös jäteveden uudelleenkäytön merkitys tulee nousemaan. Marokon nykyinen jätevedenpuhdistuskapasiteetti on 70 miljoonan kuutiota vuodessa. Vesiministeriö haluaisi nostaa tämän miljardiin. Jäteveden puhdistuksen toivotaan auttavan erityisesti maataloussektoria. Myös uusien teollisuusalueiden tulee varautua jätevedenpuhdistuslaitoksin.

Lisäksi Marokko pyrkii parantamaan juomavesihuoltoa syrjäisillä maaseutualueilla osana peruspalveluita.

Suomi ja Marokko ovat allekirjoittaneet vuonna 2019 yhteistyöpöytäkirjan koskien vesivarojen hallintaa, joka mahdollistaa sekä julkisen että yksityisen sektorin yhteistyön. Suomalaisyritysten osaamiselle voi löytyä kysyntää esimerkiksi teollisuuden ja kotitalouksien jätevedenpuhdistusratkaisuissa, maaseudun juomavesi- ja sanitaatiohuollossa, sekä maatalouden vettä säästävissä teknologioissa.