Latvian sähkö- ja kaasumarkkinoiden uudistamiseen vielä matkaa

Latvian talousministeri Daniels Pavluts totesi elokuun lopulla, että kaasumarkkinoiden vapautus toteutetaan 5–6 vuoden päästä. Sähköntuottajille kaavaillaan uutta veroa, jonka tuotolla kompensoitaisiin sähkönhinnan nousua vähävaraisille. Sähkönhintaa pyritään laskemaan myös uusilla siirtoyhteyksillä Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan.

Latvian talousministeri Daniels Pavluts kertoo, että kaasumarkkinoiden vapautus toteutetaan noin viiden vuoden kuluttua. Kuva: Horasis, Flickr.com, ccby2.0 Latvian talousministeri Daniels Pavluts kertoo, että kaasumarkkinoiden vapautus toteutetaan noin viiden vuoden kuluttua. Kuva: Horasis(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan), Flickr.com, ccby2.0

Baltian maat ovat tällä hetkellä täysin riippuvaisia Venäjältä tuotavasta maakaasusta, toisin sanoen Gazpromista. Maat ovatkin ryhtyneet toimiin energiariippuvuuden vähentämiseksi Venäjästä sekä maakaasun hinnan alentamiseksi. Kussakin maassa on yksi monopoliaseman omaava kaasuyhtiö, joka huolehtii kaasun jakelusta.

EU:n kolmannen energiapaketin mukaisesti Viron parlamentti, riikikogu hyväksyi kesäkuussa 2012 lain, jolla erotellaan kaasun toimittaja kaasuverkon omistuksesta (unbundling). Eesti Gaas, joka tällä hetkellä toimii sekä kaasun toimittajana että kaasuverkon omistajana aikoo taistella päätöstä vastaan kaikin keinoin.

Liettua on edennyt Viroakin nopeammin; siellä vastaava laki astui voimaan vuoden 2011 heinäkuussa. Vuoden 2011 keväällä Gazprom ilmoitti myyvänsä jatkossa maakaasua Viroon ja Latviaan 15 prosenttia halvemmalla kuin Liettuaan, mitä pidetään yleisesti vastalauseena Liettuan toimille. Tämän tapahtuman ajatellaan vaikuttaneen merkittävästi Liettuan haluun rakentaa oma nesteytetyn maakaasun (liquefied natural gas, LNG) terminaali mahdollisimman pian.

Latvia päättämätön markkinoiden vapauttamisen aikataulusta

Latvian piti alun perin vapauttaa kaasumarkkinat kilpailulle maaliskuussa 2014, mutta keväällä parlamentin talousvaliokunta teki yllättävän päätöksen, kun se päätti lykätä avaamista "toistaiseksi eteenpäin". Latvia ei ole vielä päättänyt toteuttamisen aikataulusta, vaan odottaa, kunnes kaasuputket yhdistävät Baltian maat kolmansiin maihin. Näiden yhteyksien odotetaan valmistuvan vuonna 2018.

Pääministeri Valdis Dombrovskis totesi asiasta käydyssä keskustelussa keväällä, että Latvia joutuu joka tapauksessa ostamaan kaasunsa Gazpromilta vuoteen 2017 asti. Talousministeri Daniels Pavluts totesi elokuun lopulla, että kaasumarkkinoiden vapautus toteutetaan 5–6 vuoden päästä.

Liettua edellä, muut perässä?

Liettua erkani edelleen muista Baltian maista päätettyään rakentaa Klaipedaan oman LNG-terminaalinsa. Liettua toteutti kaasumarkkinoiden unbundlinginensimmäisenä Baltian maana, mikä aiheutti aiemmin mainitun kaasunhinnan nousemisen maassa. Liettua ei myöskään hakenut Euroopan unionilta jatkoaikaa EU:n kolmannen energiapaketin toteuttamiseen kuten Viro ja Latvia tekivät.

Liettuan näkökulmasta yhteisessä terminaalissa ei ole järkeä, jos maiden oikeusympäristöt eroavat yhtä merkittävästi toisistaan kuin tällä hetkellä.Vaikka Liettuan poliittinen johto sanookin, että terminaali on ennen kaikkea kansallinen välttämättömyys, huomioivat asiantuntijat, että terminaalin kapasiteetissa on otettu huomioon Latvian ja Viron markkinapotentiaali. Liettuan vuotuinen kaasunkulutus on tällä hetkellä hieman yli kolme miljardia kuutiometriä.

Kaasun varastointiin löydettävä ratkaisu

Liettuan kaasunkulutus vaihtelee talven ja kesän välillä jopa viisinkertaisesti. Kesällä kulutus on hyvin pientä ja talvella taas huipussaan. Tasatakseen kausivaihteluja Liettua tarvitsee varastointikapasiteettia. Helpoin vaihtoehto olisi käyttää Latviassa sijaitsevaa Incukalnsin kaasuvarastoa. Ongelmana ovat kuitenkin Latvian nykyinen lainsäädäntö ja sopimukset, jotka takaavat Latvijas Gazelle yksinoikeuden varaston käyttöön vuoteen 2017 saakka. Jos sopimusta ei jatketa, Latvijas Gaze aikoo vaatia Latvian valtiolta 840 miljoonaa euroa kompensaatiota varastoon tehdyistä investoinneista. Varasto on tärkeä myös Gazpromille, joka käyttää talvisin varastossa olevaa kaasua Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen lämmittämiseen.

Tarve varastoinnille on kuitenkin suuri, sillä ilman varastointia Klaipedan LNG-terminaalin kautta toimitettavan kaasun hinta nousee. Liettua haluaisi rakentaa oman maanalaisen kaasuvaraston Syderiainiin, joka sijaitsee noin sata kilometriä Klaipedan tulevasta LNG-terminaalista itään. Koeporaukset alueella saatiin loppuun maaliskuussa, ja niiden tuloksia analysoidaan parhaillaan. Vielä ei ole tiedossa, soveltuuko alue varastointiin. Varmaa on ainoastaan se, että parhaimmassakin tapauksessa kestää vuosia ennen kuin kaasuvarastoa voitaisiin hyödyntää.

Alueellinen LNG-terminaali herättää Latviassa kysymyksiä

Latvia on pettyneenä seurannut Itämeren alueellisen LNG-terminaalin siirtymistä Suomenlahdelle. Kilpailevat sijoituspaikat terminaalille ovat Inkoo Suomessa sekä Paldiski Virossa. Latvian tarjoama Riika on enää vain muodollisesti yksi sijoitusvaihtoehto.

Valittiin terminaalin paikaksi kumpi tahansa Suomenlahden satamista, Latvia haluaa vastauksia sitä askarruttaviin kysymyksiin, kuten mikä on terminaalin rakentamisen aikataulu sekä miten kaasumarkkinoiden harmonisointi toteutettaisiin. Latvia haluaa tietää myös, kenestä tulisi terminaalin omistaja? Jos paikaksi valitaan Inkoo, Latvia vaatii vakuudet hankkeen kannattavuudesta, ja varmistuksen siitä, että hanke on itsenäinen kaasua tuottavasta kolmannesta osapuolesta eli Venäjästä. Latviaa askarruttaa myös, miten Suomi toteuttaisi kaasuverkon ja kaasun myynnin eriyttämisen.

Sähkön hinnan nousua pyritään suitsimaan

Latvia liittyi kesäkuun alussa viimeisenä Baltian maana Nord Pool Spot -sähköpörssiin. Kaikki Baltian maiden välinen sähkön myynti ja osto tapahtuvat nyt pörssin kautta. Kotitalouksien osalta sähkömarkkinoita ei ole kuitenkaan Latviassa avattu, toisin kuin Virossa ja Liettuassa.

Latvian sähkömarkkinoiden avaamisesta on keskusteltu, ja alustavasti ne pitäisi vapauttaa kilpailulle ensi keväänä. Talousministeri Daniels Pavluts kuitenkin ilmoitti kesällä, ettei hän halua avata sähkömarkkinoita, koska se nostaisi kotitalouksien sähköstä maksamaa hintaa nykyisen energialainsäädännön vuoksi. Sähkön hinta on nimittäin talousministeriön talvella tekemän katsauksen mukaan nousemassa rajusti.

Arvioiden mukaan hinta nousisi vuoden 2012 lopun hintatasosta vuoteen 2015 mennessä noin 30 prosenttia ja vuoteen 2020 mennessä noin 55 prosenttia. Nousu johtuu vuodelta 2005 olevasta energialaista, joka takaa uusiutuvia energialähteitä hyödyntäville CHP-laitoksille (Combined heat and power) kaasun maailmanmarkkinahintaan sidotun tukikomponentin tuottamalleen sähkölle. Tämä ”mandatory purchase component” (MPC) luotiin tukemaan "vihreää energiatuotantoa", mutta käytännössä tuki on mennyt lähes kokonaisuudessaan venäläisellä kaasulla tuotetulle energialle.

Tuen suurin yksittäinen saaja on ollut Latvenergo ja sen kaksi suurta kaasukäyttöistä voimalaa Riiassa. Latvenergolle on maksettu yli 70 prosenttia kaikesta tukikomponenttiin käytetystä rahasta. Talousministeri Pavluts totesi keväällä, että sähkömarkkinoita ei vapauteta, ennen kuin MPC:n osuutta on saatu vähennettyä.

Valtion tukemat sähköntuottajat lisäverolle

Käytännössä kaikki Latviassa tuotettu sähkö on valtion tukemaa eli subventoimaa. Sähkömarkkinoilla on yksi suuri toimija, valtiollinen energiayhtiö Latvenergo, jolle pienet sähköntuottajat myyvät sähkönsä. Pieniä sähköntuottajia on yli 800. Pienistä sähköntuottajista suurimpia on Fortum, joka on samalla ainoa, joka myy sähkön Latvenergolle markkinahintaan.

Latvian hallitus hyväksyi heinäkuun lopulla strategisen linjauksen sähköntuotannon tuen muuttamisesta. Linjauksen mukaisesti energialain muutokset käsitellään syksyllä parlamentissa. Latvenergo antoi kuitenkin jo hallituksen linjauksen jälkeisenä päivänä pörssitiedotteen, jossa muutosten ei todeta aiheuttavan negatiivisia vaikutuksia yhtiön taloudelliseen tulokseen.

MPC-tukeen ei uusilla säädöksillä koskettaisikaan suoranaisesti, mutta valtion subventoimille sähköntuottajille asetetaan uusi vero ensi vuoden alusta. Verotuotto ohjataan niin sanotun sosiaalisen tuen instrumenttiin, joka suunnataan vähävaraisille kuluttajille. Fossiilisia raaka-aineita käyttäville CHP-laitoksille vero olisi 15 prosenttia, uusiutuvia raaka-aineita käyttäville CHP-laitoksille 10 prosenttia ja pienille kaukolämpöön kytketyille CHP-yksiköille 5 prosenttia.

Hallitus pohtii veroa osana syksyn budjettineuvotteluja. Hallitus kaavailee, että näillä muutoksilla saavutetaan hintakehitys, joka mahdollistaisi sähkömarkkinoiden avaamisen vuonna 2015 niin, että sillä ei olisi negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Toisin sanoen, sähkön hinta ei nousisi kohtuuttomasti kaikkein vähätuloisimmissa kotitalouksissa.

Baltian sähkömarkkinat yhdistyvät Eurooppaan

Latvian liityttyä pohjoismaiseen sähköpörssiin, voidaan koko Baltian sähkönhintoja nyt tarkastella Nord Pool Spot -datan kautta. Se osoittaa, että Latvian ja Liettuan markkina-alueet kärsivät edelleen korkeasta sähkön hinnasta. Sähkön hinta on pysynyt Latvian sähköpörssiin liittymisestä lähtien täysin identtisenä Latviassa ja Liettuassa. Sen sijaan Viron hinta seuraa yhä tiukemmin Suomen hintaa.

Siirtoyhteyksien parantuessa myös markkinoiden välisten hintaerojen uskotaan laskevan. Baltian maiden sisäiset siirtoyhteydet ovat tällä hetkellä kelvolliset, joskin siirtokapasiteetin puutetta on havaittavissa ajoittain Viron ja Latvian välillä, mutta yhteydet muualle kuin Venäjälle ovat riittämättömät. Rakenteilla olevat sähköyhteydet lisäävät siirtokapasiteettia EU-maista Baltiaan huomattavasti: 365 megawatista (MW) 2215 megawattiin.

LitPol link 1 -voimalinja yhdistää valmistuessaan Liettuan ja Puolan sähköverkot 700 MW:n siirtokapasiteetilla. EstLink 2 -voimalinja lisää Suomen ja Viron välistä siirtokapasiteettiä 365 MW:sta 1000 MW:iin. Liettuan ja Ruotsin välinen NordBalt puolestaan yhdistää Liettuan suoraan Ruotsin sähkömarkkinoille 700 MW:n siirtokapasiteetilla. Molempien maiden parlamentit hyväksyivät hankkeen keväällä ja kilpailutus on käynnissä projektin osalta. Kaikki ylläluetellut projektit valmistuvat viimeistään vuoden 2015 aikana.

Eräs syy sille, että sähkönhinta on Latviassa ja Liettuassa paljon korkeampi kuin Virossa, on markkinoiden kehittymättömyys. Se tulee esiin tilanteissa, joissa toinen osapuoli ostaa sähköä kiinteähintaisella ja pitkäaikaisella sopimuksella; jos hinnat nousevat kesken sopimuskauden, sähkönmyyjä tekee tappiota. Koska markkinoilla ei ole välineitä muuttaa hintoja jälkikäteen, sähkön myyjät siirtävät tämän riskin sähkönhintaan.

Skandinaviassa Nasdaq OMX Commodities järjestää markkinat sähköjohdannaisille. Näillä markkinoilla olevat niin sanotut CfD-sopimukset (Contract for Difference) mahdollistavat sähkön hinnan muuttamisen kesken sopimuksen voimassaolon. Virossa CfD:t otettiin käyttöön marraskuussa 2012. Ne on tarkoitus tuoda myös Latvian ja Liettuan markkina-alueille.

Paavo Karlin ja Soile Kauranen