Kirgisialaisen Etyj-akatemiassa opiskelevan Galina Kolodzinskaian ansiosta Keski-Aasian tuntemus suomalaisessa tutkijayhteisössä on ottanut harppauksen eteenpäin. Hän harjoittelee STUn tuella.

Galina Kolodzinskaia. Kuva: Salla Pietarinen

Ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikkö (STU) on aiempina vuosina rahoittanut Etyj-tutkimusta yhteistyössä Etyj-sihteeristön kanssa. Toimintaan on kuitenkin kaivattu uutta potkua, johon Kirgisian pääkaupungissa Biškekissä sijaitseva ja vuosia Suomen kehitysyhteistyövaroin tuettu korkeakoulu Etyj-akatemia tarjosi erinomaisen mahdollisuuden. Wienin esityksestä STU päätti raivata tietä uudenlaiselle lähestymistavalle ja tuki ennakkoluulottomasti, " kertaluonteisena poikkeuksena", maisteriopiskelija Galina Kolodzinskaian kahden kuukauden kestävää harjoittelua Aleksanteri-instituutissa.

Harjoittelun tavoitteiksi asetettiin tutkijaverkostoituminen, Etyj- ja Keski-Aasia -tutkimuksen edistäminen suomalaisessa tutkijayhteisössä, yhteyksien luominen Helsingin yliopistoon ja yleisen tietouden lisääminen Keski-Aasiasta. Kun aiempina vuosina maisteriopiskelijat ovat suunnanneet muun muassa Norjaan (NUPI) ja Sveitsiin (GSCP), elokuun lopussa 28-vuotias Galina pakkasi laukkunsa ja saapui syksyiseen Helsinkiin.

Harjoittelu Aleksanteri-instituutissa on nyt päättymäisillään. On aika selvittää, mitä jäi käteen.

Analyysit sananvapaudesta ja maahanmuutosta

Puhelias Galina hiljenee vain, kun hän haukkaa korvapuustista palasen, jos silloinkaan. Nuori nainen kertoo vievänsä suomalaisen herkun reseptin mukanaan Biškekiin. Kertoo hän paljon muutakin. Esimerkiksi sen, että töitä Aleksanteri-instituutissa on ollut paljon, mutta se johtuu siitä, kaikkeen mahdolliseen on pitänyt päästä mukaan.

Eniten työaikaa on vienyt sananvapauden analysoiminen. Sitä varten Galina lukenut satoja Krimiä koskevia artikkeleita, jotka on julkaistu keskiaasialaisessa lehdistössä.

Toinen iso kokonaisuus on ollut maahanmuuttajien tilanteen tarkasteleminen Moskovassa. Tähän teemaan kietoutuu muun muassa kaupungissa toimivat rikollisliigat, halpatyövoiman hyväksikäyttö ja Putinin omat intressit. Galinan mukaan Venäjällä asuu laillisesti ja laittomasti yhteensä noin 1,2 miljoonaa kirgisialaista ja kun sen päälle lasketaan muut keskiaasialaiset, ihan pienestä ihmisjoukosta ei ole kyse.

Vastakohtien maa

Galina on esitelmöinyt Keski-Aasiasta Aleksanteri-instituutin väelle, ja vaikka hän on työympäristönsä ansiosta tavannut muitakin Kirgisiaa tuntevia suomalaisia, muutama asia kannattaisi muidenkin painaa maasta mieleen.

Galina havainnollistaa, että tässä paradoksien maassa, joka on islaminuskoinen, voi nähdä samalla kertaa myös Leninin patsaan ja joulukuusen. Myös kaunis luonto ja vuoret tarjoavat mahdollisuuden nähdä kaikki vuodenajat saman päivän aikana.

Toiseksi, kommunikaatio kirgisialaisten kanssa tuo suomalaiseen suorapuheisuuteen uusia ulottuvuuksia. Esimerkki tästä seuraa kuin tykin suusta: "Kyllä tarkoittaa ehkä, ehkä tarkoittaa ei ja ei tarkoittaa kyllä, jos rahaa on tarjolla", Galina nauraa.

Viimeisenä hän ylistää kirgisialaisten vieraanvaraisuutta. Jopa yllätysvieraat otetaan sydämellisesti vastaan ja heille tarjotaan parasta, mitä talosta löytyy, olipa kyseessä ateria tai yösija. Tapa juontaa juurensa maan sota-aikoihin, jolloin kaikkia autettiin taustoihin katsomatta.

Takaisin Helsinkiin?

Maisterin paperit Politics and Security -ohjelmasta on tarkoitus saada ennen vuoden vaihdetta. Ensimmäisen maisteritutkintonsa, uskonnoista, Galina suoritti jo viisi vuotta sitten ja ajatukset siintävät jo seuraavassa etapissa, tohtorin tutkinnossa. Sen verran vaikuttunut Galina on kollegojensa osaamisesta ja opiskelun tasosta Helsingin yliopistossa, että pääkaupunkimme ei ole lainkaan poissuljettu vaihtoehto väitöskirjan kirjoittamiselle.

Ennen Biškekiin paluuta Galinalla on kuitenkin selvät sävelet siitä, mitä Helsingissä pitää vielä kokea; museot, saunan lämpö ja hirvenliha. Samalla hän mutustaa hymyssä suin korvapuustin viimeistä palaa. Sen salliman hetken hiljaisuuden myötä minäkin ehdin vakuuttua siitä, että tästä naisesta kuulemme vielä.

Salla Pietarinen