Suomen paviljonki 60. Venetsian kansainvälisessä taidebiennaalissa esittää näyttelyn The pleasures we choose
Suomen paviljongissa Venetsian 60. kansainvälisessä taidebiennaalissa nähdään näyttely The pleasures we choose.
Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, film still from Could you watch my Mom for a moment, 2019.
Näyttelyn työryhmän muodostavat taiteilijat Pia Lindman, Vidha Saumya ja Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, kuraattorit Yvonne Billimore ja Jussi Koitela sekä näyttelyarkkitehti Kaisa Sööt. Näyttelyn tilaa ja tuottaa Frame Contemporary Art Finland. Näyttely on avoinna yleisölle 20.4.–24.11.2024.
Suomen paviljongin näyttelyssä taide ja näyttelyarkkitehtuuri muodostavat kehyksen yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se tuo yhteen kolme monialaista nykytaiteilijaa, joiden työskentelyssä taide, elämä ja aktivismi kietoutuvat tiiviisti yhteen.
Lindmanin, Saumyan ja Wallinheimo-Heimosen taiteellinen työskentely ja ajattelu kumpuavat heidän kehollisista kokemuksistaan liittyen yhteiskunnassa ja ympäristössä vallitseviin eriarvoisuuksiin. Taiteilijat hyödyntävät teoksissaan eri tekniikoita ja materiaaleja, kuten piirustus, kirjonta, kuvanveisto, videotaide ja hoitotapahtumat.
Näyttely on syntynyt yhteisöllisen prosessin ja keskusteluiden tuloksena. Kultakin taiteilijalta ensiesitetään taidebiennaalissa uudet teokset, joiden kautta he kuvittelevat ja luovat moninaisempaa ja moniarvoisempaa maailmaa. Näyttely rohkaisee katsojaa tarkastelemaan erilaisia yhteiskunnassa vallitsevia ja yksilöön kohdistuvia odotuksia ja oletuksia.
Vidha Saumya, Long Enough, 2021.
Pia Lindmanin teokset tutkivat aistinalista (subsensorial) maailmaa. Saatuaan elohopeamyrkytyksen hänen hermostonsa herkistyi aiemmin tiedostomattomille mikroviesteille kehossaan. Lindmanin teoksissa nämä viestit muuntuvat kuviksi, melodioiksi, sanoiksi ja väreiksi, joiden kautta hän tutkii erilaisten ympäristöjen ja sosiaalisten tilanteiden vivahteita.
Vidha Saumyan teokset tarkastelevat ihmisen ja hänen ympäristönsä mutkikkaita suhteita. Hänen teoksensa kyseenalaistavat esteettisiä, sosiopoliittisia sekä kansallisvaltioon liittyviä normeja. Saumyan teoksissa henkilökohtaisuus, intiimiys, yksilön toiveet ja kokemus kotimaista sekoittuvat yhteen. Samalla ne haastavat yhteiskunnan vaatimuksia tehokkuudesta, ajankäytöstä, paikkaan kuulumisesta ja paikaltaan siirtämisestä.
Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen teokset tuovat esille syrjinnän ja väkivallan muotoja, joita vammaiset ihmiset yhteiskunnassa kohtaavat. Hänen teoksissaan rakentuvat todellisuudet juhlivat maailmaa, jossa erilaiset ihmiskehot ovat ottaneet omakseen oikeuden nautinnolliseen elämään, pelkän olemassaolon sijaan.
Pia Lindman, Public Sauna at MoMA P.S.1, 2000. Kuva: Grady Gerbracht.
“Yksi näyttelyn lähtökohta on ollut kieltäytyä asettamasta taidetta siihen erityisasemaan, että taiteilija toimisi erillään ympäröivästä maailmasta. Päinvastoin, nimenomaan henkilökohtaiset kokemukset kiinnittävät myös taiteen tekemisen yhteiseen ympäristöömme – kun asetumme jonoon, lähdemme kaduille, saamme hoitoa lääkärissä tai hengitämme samaa myrkyllistä ilmaa. Nämä kokemukset kannustavat meitä tekemään uusia, jaettuja tulevaisuuksia todeksi”, kuraattorit Yvonne Billimore ja Jussi Koitela kuvaavat.
Suomen Aalto-paviljongissa taiteilijoiden teokset yhdistyvät toisiinsa Kaisa Söötin tilasuunnittelun kautta. Näyttelyn suunnittelussa on pohdittu millaista taidetta, kehoja ja kokemuksia paviljonki ja näyttely voivat eri tavoin tukea. Näistä keskusteluista nouseva näyttelyarkkitehtuuri huomioi erilaisia saavutettavuuden tapoja sekä sosiaalisia ja kehollisia tarpeita, kannustaen yleisöä moniaistisiin näyttelykokemuksiin.
“Taiteilijoiden ja kuraattoreiden yhteisöllistä ja riemukasta työskentelyprosessia on ollut hienoa seurata. Odotamme innolla, että pääsemme jakamaan tämän merkityksellisen ja myös meille paljon uutta opettaneen näyttelyn biennaaliyleisön kanssa”, sanoo näyttelyn komissaari Raija Koli.
Näyttelyn yhteydessä julkaistaan kirja, jonka kustantaa berliiniläinen taidekirjakustantamo K. Verlag.