Edustustojen raportit, 29.2.2008

Italian talouden vaatimaton korkeasuhdanne päättymässä

Italian talouskasvun ennustetaan vuonna 2008 jäävän alle prosenttiin. Prodin II hallitus sai kuralla olevan julkisen talouden osoittamaan tervehtymisen merkkejä. Maailmantalouden hiipuminen ja hallituskriisi tulivat Italialle huonoon aikaan.

Italian talouskasvu on hidastumassa yhden prosentin alle finanssimarkkinoiden myllerryksen ja maailmantalouden heikkenevän suhdannesyklin myötä. Ennusteita on kesästä 2007 lähtien tarkistettu jatkuvasti alaspäin. Keskuspankin tuoreimman ennusteen mukaan bruttokansantuote kasvaa tänä vuonna noin 0,9 prosenttia. Viime vuonna kasvua kertyi 1,7 prosenttia.

Ensi vuonnakin kasvu jää yhteen prosenttiin. Tammikuussa 2008 kaatunut Prodin toinen hallitus ei onnistunut ajamaan läpi maan kipeästi kaipaamia talousreformeja.

Surkeassa kunnossa oleva julkinen talous osoitti selviä toipumisen merkkejä 2007. Julkisen talouden alijäämä väheni ennusteiden mukaan noin 2,5 prosenttiin BKT:sta, mikä olisi alhaisin luku tällä vuosituhannella. Koko julkisen velan määrä suhteessa kansantuotteeseen pieneni jonkin verran, mutta on edelleen yli 105 % kansantuotteesta, yli € 1600 miljardia euroa. Valtion verotulot kasvoivat 7,7 %, osin veronkierron kitkemiseksi tehtyjen toimien ansiosta. Suhdannekehitys ja poliittinen epävarmuus uhkaavat nyt keskeyttää julkisen talouden suotuisan kehityksen.

Inflaatio kasvussa

Työllisyyskehitys on toistaiseksi säilynyt myönteisenä: työttömyysprosentti laski viime vuonna alle kuuden prosentin (5,9 %), ja työllisyysaste koheni puolisen prosenttiyksikköä 62,7 prosenttiin. Vielä on epäselvää, alkaako heikentynyt suhdannetilanne vaikuttaa myös työllisyyskehitykseen. Näiden työllisyysprosenttien rinnalla elää vilkkaasti toimiva harmaa talous, joka muuttaa kuvaa monipuolisempaan suuntaan. Vierastyöläisiä on paljon maan pohjoisosissa.

Kasvaneet energia- ja elintarvikekustannukset kiihdyttävät inflaatiota. Joulukuussa 2007 inflaatio oli 2,8 % vuositasolla. Vuoden 2008 loppuun mennessä inflaation ennustetaan laantuvan noin kahteen prosenttiin, mikä lienee liian optimistinen arvio.

Italian pankkisektorin katsotaan edelleen selviävän suhteellisen vähällä niin kutsutussa subprime-kriisistä. Roskaluottojen määrä on keskuspankin tietojen mukaan lisääntynyt, mutta koko luotonantoa hitaammin. Yrityksille myönnettävien lainojen ehdot ovat kriisin seurauksena kiristyneet maltillisesti, eikä tällä toistaiseksi uskota olevan kielteistä vaikutusta reaalitalouteen.

Joustava pk-sektori vahvuutena

Teollisuustuotanto on viime kuukausina vähentynyt selvästi (joulukuussa 2007 –6,5 % vuositasolla). Erityisesti vientiteollisuuden näkymät säilyvät heikohkoina vahvan euron syödessä vientikilpailukykyä. Tänä vuonna tuotannon volyymin ennustetaan säilyvän ennallaan. Kuitenkin Italian laatutuotteiden, kuten tekstiilien, kenkien, koneiden ja laitteiden vienti on viime vuonna kokenut huomattavan nousun kehittyviin talousmaihin, erityisesti Kiinaan, Venäjälle ja Intiaan.

Kotimainen kysyntä käytännössä pysähtyi viime vuoden kahdella viimeisellä neljänneksellä. Yksityisen kulutuksen kasvun odotetaan jäävän alle yhden prosentin tämän ja seuraavan vuoden aikana.

Italian hallituskriisi viivästyttää jälleen kipeästi tarvittavien rakenteellisten uudistusten läpivientiä. Prodin toinen hallitus osoittautui liian heikoksi ja riippuvaiseksi joukosta pienpuolueita, eikä se lopulta kyennyt toteuttamaan tärkeimpiä julkisen sektorin tuottavuusuudistuksia. Myös pitkään valmistellut eläkeuudistukset jouduttiin osin vesittämään ja lykkäämään tulevaisuuteen. Hallitus ei myöskään onnistunut viemään läpi keinoja, joiden piti vapauttaa kilpailua perinteisesti suojatuilla palvelualoilla, vaan suurin osa esityksistä juuttui parlamenttiin, jonka myötä ne hajosivat 6. helmikuuta.

Italiassa on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana totuttu yhden prosentin tienoille asettuneeseen talouskasvuun. Tietyt myönteiset rakenteelliset tekijät, kuten yksityisyrittäjyyden PK-sektorin joustava ja vahva perinne, ovat edelleen voimissaan. Toisaalta valtavat ongelmat, erityisesti harmaa talous, veronkierto ja julkisen talouden krooninen kriisi, säilyvät nekin näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Mikäli julkisen talouden tervehdyttäminen keskeytyy hallituskriisiin, ja mikäli maailmantalouden laskusuhdanne samanaikaisesti etenee syvemmälle kohti taantumaa, Italian kansantalouden pelivara on vaarallisen pieni.