Italia - panostuksia elintarvikealan vientiin

Italian maatalousministeri Paolo de Castro on ottanut hyvin aktiivisen linjan maan elintarvikeviennin edistäjänä. Vientikauppamatkoja hän on tehnyt jo moneen maahan. Hän on myös tilannut alan tutkimuslaitoksilta selvityksiä vientimahdollisuuksista ja alaa vaivaavien ongelmien raivaamisesta.

Vienninedistäminen maatalousministerin kärkiteemoja

Yksi konkreettinen vienninedistysaktiviteetti on vierailut. Ministeri on tehnyt suurten valtuuskuntien kanssa vahvasti vientikysymyksiin keskittyneitä vierailuja runsaan puolen vuoden virkakautensa aikana Kiinaan, Yhdysvaltoihin, Brasiliaan, Egyptiin ja pian myös Venäjälle. Lisäksi on tehty pienempiä vierailuja lähimaihin.

Kiinan vierailu marraskuun lopulla oli mittava. Matkalla oli pääministerin johdolla neljä muuta ministeriä. Maatalousministeri avasi Italialaisen Cibus-elintarvikenäyttelyn kiinalaisversion Shanghaissa. Näyttelyssä eniten esillä olivat italialaiset viinit, juustot ja lihavalmisteet. Paikalla oli 180 italialaista näytteilleasettajaa. Kolmen päivän näyttelyn aikana luotuihin bisneskontakteihin italialaiset yritykset olivat hyvin tyytyväisiä, ja sen myötä ensi vuonna Moskovassa järjestettävään vastaavaan näyttelyyn on tulossa runsaasti yrityksiä. Shanghain näyttelyn menestyksen taustalla on se, että vienti on jo lähtenyt kovaan nousuun. Vuonna 2006 vienti kaksinkertaistui edellisvuoteen nähden. Eniten kasvoi viinin, juuston ja oliiviöljyn vienti. Elintarvikevienti Kiinaan kipusi yli 50 miljoonan euron, joka ei vielä ole paljon, mutta kasvuvauhti ennakoin isompia lukuja lähivuosiksi.

Neuvotteluissa kiinalaisen kollegan kanssa käytiin läpi kaupan kysymyksiä, muun muassa eläinten terveyden ja elintarvikehygienisten säädösten noudattamista ja valvontaa. De Castro esitteli isännille italialaista ajattelua tuotteiden alkuperämerkinnästä ja jäljitettävyydestä. Maatalous- ja elintarvikealan tieteellisestä yhteistyöstä allekirjoitettiin sopimuksia. Kiinalaiset olivat kiinnostuneita myös maaseutupoliittisista näkemyksistä ja multifunktionaalisuus-käsitteestä.

Myös joulun alla Yhdysvaltioihin tehty matka sisälsi vahvan vientimotiivin. Maassa on jo tukeva italialaisen ruoan kulttuuri, johon myös vientiponnistelu nojaa. Elintarvikevientiyritysten konsortio, johon kuuluu 24 suurinta italialaisyritystä, aloitti yhteisen Made in Italy -kampanjan. Näiden yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on 25 miljardia euroa, joten kampanjankin on syytä olettaa olevan mittava. Made in Italy -kampanjan taustalla on, paitsi vienninedistöäminen sinänsä, myös imitaatiotuotteiden vastainen työ. Teollisuus laskee, että kun vienti Italiasta USA:han on ollut runsaat kaksi miljardia dollaria, on USA:n sisällä markkinoilla yli neljän miljardin arvosta tuotteita, jotka luulottelevat kuluttajalle olevansa italialaisia.

Ministerit de Castro ja Mike Johanns sopivat kahdenvälisten työryhmien perustamisesta selvittämään maantieteellisten alkuperämerkintöjen kysymyksiä, bioteknologiayhteistyötä ja italialaisten laatuelintarvikkeiden kaupan esteitä USA:ssa.

Elintavikekaupan tase alijäämäinen - vanhat markkinat, uudet uhkat

Italian elintarviketeollisuusliiton ISMEA-tutkimuslaitoksella teettämässä tutkimuksessa haetaan strategisia linjauksia italian elintarviketeollisuuden vientiin. Myös maatalousalan tutkimuslaitos INEA on kartoittanut ulkomaankaupan tilannetta. Made in Italy on myös yksi maatalouspoliittisen johdon pääteemoista. Ministeri Paolo de Dastro on jo ensimmäisten kuukausiensa aikana osoittanut, että hän haluaa panostaa elintarvikeviennin edistämiseen.

Italian elintarvikesektorin kauppatase on ollut pysyvästi alijäämäinen. Se on kuitenkin suhteellisesti hiljalleen parantunut, kun koko talouden kauppatase on selvästi heikentynyt 2000-luvulla. Maatalous- ja elintarvikesektorin vienti vuonna 2005 oli 20,6 miljardia euroa ja tuonti 28,3 miljardia euroa. Suurimpia ja perinteisiä vientimaita ovat Saksa (4,4 mrd €), Ranska (2,5 mrd €), USA (2,1 mrd €) ja Britannia (1,9 mrd €). Kasvavia vientikohteita ovat Japani, Venäjä, Puola ja Australia, mutta ne ovat vielä kaikki alle puolen miljardin euron luvuissa.

Tuonti jakaantuu samantapaisesti: Ranska (4,7 mrd €), Saksa (4,1 mrd €), Espanja (2,7 mrd €), Hollanti (2,4 mrd €) ja Itävalta (0,9 mrd €). Tuonti kasvaa nopeasti uusista maista: Turkki, Kiina, Puola, Unkari ja Thaimaa.

Kaksi kolmasosaa sekä viennistä että tuonnista tapahtuu EU-maiden kesken. Uusien EU-maiden kanssa kauppatase on kääntynyt negatiiviseksi. Tase heikkenee myös Aasianmaiden, Välimeren alueen ei-EU-maiden sekä Keski- ja Etelä-Amerikan maiden kanssa. Tase sen sijaan onm parantumaan päin EU-15-maiden, Pohjois-Amerikan ja Oseanian maiden kanssa.

Viennin kärkituotteita ovat viini, pastavalmisteet, makkarat ja hedelmävalmisteet. Kasvussa ovat olleet valkoviinin, oliiviöljyn, pastan ja juustojen vienti. Punaviini ja tomaattisäilykkeet ovat menettäneet markkinoita. Tuoreiden hedelmien ja vihannesten vienti on lähtenyt uudelleen kasvuun.

Tuontipuolella laskevia tuotteita ovat vilja, sokeri ja maito. Kasvavia tuotiartikkeleita ovat liha (ruhot) sekä kalatalouden tuotteet. Myös oliiviöljyä tuodaan kasvavasti, vietäväksi edelleen ulos.

ISMEA listaa pahimmat kilpailijat seuraavasti: Belgia (viljavalmisteet, hedelmä- ja vihannesvalmisteet), Kiina (hedelmä- ja vihannesvalmisteet), Ranska (juustot, viinit, jauhot), Australia (viinit ja juustot), Espanja (oliiviöljy, hedelmä- ja vihannesvalmisteet), Kanada (jauhot).

Tutkimuslaitos ilmeisesti katsoo esimerkiksi Italian lihateollisuuden olevan niin kilpailukykyisen, ettei vaikkapa Saksan tai Puolan teollisuutta nähdä uhkana. Muutoinkaan uusien EU-maiden kykyä kilvoitella laadulla ei pidetä kovin vaarallisena vielä. Vanhat hyvät kilpakumppanit Ranska ja Espanja koventavat otettaan ja samalla uusi vahva tekijä Belgia valtaa markkinoita. EU:n ulkopuolella Kiinan, Australian ja Kanadan uhkaa pidetään suurimpina.

Elintarviketeollisuus nojaa viennissäänkin perinteisiin ja paikallisväriin: Made in Italy

Made in Italy -pohjainen vientiponnistelu nojaa vahvaan tuoteidentiteettiin ja määrätietoiseen vientiorientoituneeseen tuotantojärjestelmään, joka käyttää hyväkseen tunnusomaista italialaista paikallisväriä ja ruokaperinnettä. Kaikesta elintarvikeviennistä 60 prosenttia lasketaan olevan tällaista bränditavaraa. Kun kokoelintarvikesektorin kauppatase on ollut liki kahdeksan miljardia euroa alijäämäinen, on jalostettujen elintarvikkeiden tase pari miljardia positiivinen. Myönteisen painotuksen päätekijä on nimenomaan Made in italy -ryhmän merkkituotteet, joiden vienti myös jatkuvasti on kasvanut. Italian et-teollisuusliiton puheenjohtaja Luigi Rossi di Montelera pitää vahvimpana italialaisen tuotteen voiman osoituksena sitä, että sitä niin paljon ja häpeämättä imitoidaan, väärennetään ja hyödynnetään kaikkialla maailmassa.

Tulevaisuudenkuvaa rakennettaessa Italian et-teollisuus luottaa siihen että oman teollisuuden tuottavuus paranee, hintakipailu ulkomailta kovenee ja kauppapolitiikassa edetään varovaisesti liberaaliin suuntaan. Tuotantopanosmarkkinoilla odotetaan kilpailun kasvavan rajusti. Yritysten rahoituksen varmistaminen rakennekehityksen ylläpitämiseksi on yksi ratkaiseva kilpailukykykehityksen edellytys. Myös innovaatiomyönteiseen politiikkaan on panostettava, jotta koko maan pitemmän tähtäimen menestyminen turvattaisiin alalla. Kansainvälisissä yhteyksissä on vahvistettava alkuperäsuojaa ja merkintävaatimuksia. Teollisuuden kansainvälistymisen ja ulkomaisten yritysten omistamisen ongelmia on pystyttävä ratkaisemaan.

Mozzarellajuusto, merkkituotteita ostovoimaiselle asiakkaalle

Yksi tyypillinen esimerkki alan markkinointiajattelusta ja vientihakuisuudesta on mozzarellajuusto. Se tunnetaan nimeltä kaikkialla maailmassa, mutta suurin osa maailman mozzarellasta on muuta kuin sitä itseään. Oikea mozzarellahan tehdään puhvelinmaidosta. Suomessa se on yleensä lehmänmaidosta, ja Yhdysvalloissa liki aina soijapohjaista, ei siis juustoa lainkaan.

Mozzarellan kotimaankulutus on vakaata ja lisämarkkinoita onkin lähdetty hakemaan viennistä. Jo nyt 16 prosenttia, eli yli kuusi miljoonaa kiloa menee vientiin, lähinnä Saksaan, Ranskaan ja Britanniaan sekä enenevästi Japaniin. Vientijuusto joudutaan tekemään pastöroituun maitoon, mutta se lasketaan silti oikeaksi.

Viime viikolla järjestetty mozzarellanäyttely Salernossa oli näyte alan elinkeinon ja valtiovallan sitoutumisesta vientityöhön. Paikalle oli kutsuttu, paitsi Roomassa olevat ulkomaiden maatalousattasheat, myös ulkomaiden mediaa. Tuotenäyttelyn lisäksi tutustuttiin meijereihin ja karjatiloihin. Alan käsityövaltaisuus, perinteinen teknologia, puhvelin maidontuotannon alhaisuus aiheuttavat sen, että hinnalla ei juuri kilpailla. Oikea mozzarella on kallista, mutta laatutietoinen kuluttaja sen hyväksyy. Ja luonnollisesti taustalla on runsas tukipolitiikka. Ministeriön valtiosihteeri varmensi valtiovallan haluavan edistää niin tuotantoa kuin vientiäkin.

Ruoka on iso asia Italiassa

Elintarviketeolisuus on Italian toiseksi suurin teollisuudenala. Metalliteollisuus on suurin. Et-teollisuus työllistää suoraan hieman alle 500 000 ihmistä. Jos lasketaan koko elintarvikesektorin työllistävä vaikutus, lasketaan lisäksi yhteen 900 000 henkeä maataloudessa, tukkukaupassa ja jakelussa 420 000, vähittäiskaupassa 350 000 ja tullaan 2,2 miljoonaan. Jos vielä luetaan mukaan ravintoleväki, luku nousee 2,5 miljoonaan elintarvikebisneksestä elantonsa saavaan italialaiseen.

Suomen suurlähetystö, Rooma