Italia juhlii, kun EU jatkaa aasialaisjalkineiden polkumyyntitulleja

Italia juhlii, kun EU jatkaa aasialaisjalkineiden polkumyyntitulleja

Italian pitkäaikainen pyrkimys suojata omaa jalkineteollisuuttaan Euroopan unionin yhteisen kauppapolitiikan työkaluilla saavutti yllättävän etappivoiton 2. joulukuuta, kun kävi selväksi, että kiinalaisille ja vietnamilaisille kengille asetettuja polkumyyntitulleja jatketaan ainakin huhtikuuhun 2011 saakka. Episodi kuvaa Italian oikeistohallituksen(kin) tukeutumista protektionismiin globaalin taantuman aikana ja sen jälkeen.

Tullit näyttivät jo poistuvan, kun enemmistö jäsenvaltioista ilmoitti marraskuussa vastustavansa niiden lisäaikaa. Komissio kuitenkin taipui esittämään jatkoa Italian ja muutaman muun jäsenmaan voimakkaan painostuksen jälkeen. Lobbaus tehosi myös muutamiin jäsenmaihin. Aiemmin tullien jatkoa vastustaneet Saksa, Itävalta ja Malta ilmoittivat pidättyvänsä 17.12. pidettävästä äänestyksestä. Maakolmikon käännettyä kelkkansa tulleja ollaan siis jälleen jatkamassa.

Italian voimakas lobbaus oli taustalla jo Suomen puheenjohtajuuskaudella 2006, kun EU päätti rangaistustullien asettamisesta kiinalaisille (16,5 %) ja vietnamilaisille (10,0 %) jalkineille. Valmistelun yhteydessä Italian silloinen ulkomaankauppaministeri Emma Bonino arvosteli puheenjohtajamaata kärkevästi siitä, että Suomi äänesti jäsenvaltiona tullien asettamista vastaan.

Jalkineteollisuuden tuontitullit ovat olleet Italian kauppapolitiikan näkyvimpiä teemoja, joista vallitsee yksimielisyys hallituksen väristä riippumatta. Italian kenkäteollisuus on edelleen vaikutusvaltainen lobbaaja. Alalla työskentelee 84 000 työntekijää yli kuudessa tuhannessa yrityksessä, joista suurin osa pieniä ja keskisuuria.

Jalkinealan suhdannenäkymät kohtalaiset

Italian jalkineteollisuuden suhdannenäkymät eivät ole ollenkaan niin murheelliset, kuin mitä hallituksen ja teollisuuden voimakas lobbaus antaa ymmärtää. Ala kärsi globaalissa kilpailussa etenkin vuosina 2001-05, mutta toipui jonkin verran 2006–08. Alkuvuonna 2009 jalkineteollisuuden tuotannon arvo Italiassa supistui 10,9 % vuoden takaisesta, mitä voi pitää vientiteollisuuden yleiseen markkinatilanteeseen nähden varsin kohtuullisena. Jalkinevienti supistui samalla jaksolla 14,6 %.

Kiina ja Vietnam ovat edelleen Italian kenkämarkkinoiden suurimmat tuontimaat. Kiinan osuus supistui kuitenkin rajusti alkuvuonna 2009 (–24,8 %), mikä johtui osin kiinalaiskenkien keskihinnan rajusta noususta (+35 %). Vuonna 2009 tapahtunut hinnannousu ei johdu EU:n polkumyyntitulleista.

On myös huomattava, että Italian kenkäteollisuus muun EU:n tavoin myös itse aktiivisesti siirtänyt tuotantoaan kolmansiin maihin, kuten Kiinaan, Romaniaan ja Tunisiaan. Todellinen syy Italian teollisuuden voimakkaaseen esiintymiseen asiassa onkin jalkineteollisuuden rakenne: teollisuusjärjestöissä ääntä käyttävät tuhannet pkt-yritykset. Samaan aikaan muun Euroopan jalkinejätit, kuuluvimmin Adidas ja Clarks, ovat vastustaneet polkumyyntitulleja.

”Italian teollisuusmallin ja painostuksen voitto”

Italian teollisuusliitto Confindustrian varapuheenjohtaja Paolo Zegna ei peitellyt tyytyväisyyttään viime viikon uusien tietojen jälkeen. Zegnan mukaan tullien jatko merkitsee ”italialaisen teollisen järjestelmän voittoa”. Zegna kiittää asiasta erityisesti Italian hallitusta:

”Tulos on ollut mahdollinen Italian hallituksen omistautumisen ansiosta. [Hallitus] on viime viikkoina toteuttanut yhteistä linjaa ja tehokasta diplomatiaa yhteisymmärryksessä Confindustrian kanssa. Yhdessä liittojen ja yritysten kanssa olemme käyneet tärkeän kampanjan niiden maiden – kuten Saksan – teollisuusliittoihin päin, jotka eivät olleet aiemmin päättäneet kantaansa [polkumyyntitulleihin].” (Il Sole 24 Ore 3.12.2009)

Italian tiedotusvälineissä käännettä on muutenkin juhlittu Italian – ja järjen – voittona vapaakauppaa ajavasta, pohjoisesta jäsenvaltioblokista. Myös taloudellisen kehityksen ministeriön vaikutusvaltainen, ulkomaankaupasta vastaava varaministeri Adolfo Urso totesi, että ”painostuksemme on palkittu”.

Polkumyyntitullien vaikutusta monenkeskisiin kauppaneuvotteluihin tai unionin kauppakumppanien mahdollisia vastatoimia ei lehdistössä ole juuri pohdittu.

Protektionistiset painotukset tekevät paluuta

Italian voimakas painostus osoittaa, miten tärkeänä se pitää jalkine- ja tekstiiliteollisuutensa suojaamista. Se kertoo myös osaltaan siitä, ettei Silvio Berlusconin keskustaoikeistolainen hallitus suhtaudu vapaakauppaan sen myönteisemmin kuin Romano Prodin keskustava-semmistolainen edeltäjänsä.

Berlusconin IV hallituksessa sekä taloudellisen kehityksen ministeri Claudio Scajola että etenkin valtiovarainministeri Giulio Tremonti katsovat, että maailmantalouden taantuma merkitsee globalisaation osittaista, odotettua epäonnistumista. Tremontin ehdottamat lääkkeet ovat perinteisiä: paluuta ”kristillisiin perusarvoihin” ja regulaatioon sekä oman teollisen järjestelmän suojelemista globaalin kilpailutalouden ylilyönneiltä.

Jalkineteollisuuden polkumyyntitullit ja taantumasta käyty talouskeskustelu demonstroivat sitä, että Italia on jatkossa luettava entistä vahvemmin unionin protektionistiseen leiriin.