Haastattelussa 37 vuoden uran Dublinin suurlähetystössä tehnyt Tuula Walsh
Elämä vei Irlantiin 40 vuotta sitten
Tuula päätyi aikanaan Irlantiin rakkauden perässä 40 vuotta sitten. Hän oli opiskeluaikoinaan töissä Englannissa, jossa tapasi irlantilaisen miehensä Eamonnin, ja pari muutti ensin Suomeen neljäksi vuodeksi. Tuona aikana syntyi myös parin ensimmäinen poika. Suomessa oli kuitenkin 70-luvun puolivälin jälkeen vaikea työllisyystilanne, joten perhe päätti muuttaa ulkomaille.
Ensin he suunnittelivat lähtöä Ruotsiin, jossa Tuula oli työskennellyt aiemminkin, mutta sitten kokkina toiminut Eamonn alkoi saada työtarjouksia Irlannista. Harkinnan jälkeen Irlanti voitti lopulta, olihan se kuitenkin toisen heistä kotimaa. Tuulakin löysi töitä ensin irlantilaisesta tekstiilialan firmasta. "Yhtenä päivänä mieheni tuli kotiin ja sanoi, että nyt tänne avataan Suomen suurlähetystö, ja siellä on sinulle työpaikka!" Tuula muistelee.
Tuula ajatteli silloin, että olisi mukavaa pysyä yhteydessä Suomeen ja olla suomalaisessa työpaikassa. Toisaalta firmalla, jossa hän oli töissä, ei myöskään mennyt erityisen hyvin, joten Tuula tiesi, että sieltä tultaisiin ennen pitkää karsimaan työntekijöitä. "Elämä on mennyt sillä tavalla hyvin, että aina tulee uusi sauma sopivasti", Tuula sanoo hymyillen. Tuula onnistuikin saamaan paikan 7-8 muun suomalaisen naisen nenän edestä, ja aloitti työt suurlähetystössä heti sen avauduttua 1981.
37 vaiherikasta vuotta suurlähetystössä
Tuula on viihtynyt suurlähetystössä hyvin, vaikka ei tuolloin osannut vielä aavistaa, että hän samasta paikasta aikanaan eläköityisi. Työ on ollut todella mielenkiintoista ja vaihtelevaa, ja Tuula on saanut tavata paljon erilaisia ihmisiä: poliitikkoja, kirjailijoita, tiedemiehiä, taiteilijoita ja jopa pari nobelistia. "Työpaikasta on tullut tavallaan niin kuin toinen koti. Töihin on ollut aina kiva tulla, ja kollegat ovat olleet todella mukavia", Tuula kertoo.
Vuosien varrelle on mahtunut paljon mieleenpainuvia hetkiä. Yksi hienoimmista hetkistä oli tasavallan presidentti Tarja Halosen valtiovierailu Dubliniin. Tuula hälytettiin yllättäen tulkiksi alle kahden tunnin varoitusajalla, ja pääsi presidentinlinnaan illalliselle. Toinen kohokohta Tuulan uralla oli, kun hänelle myönnettiin 8 vuotta sitten Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitali kultaristein. "Tietysti täällä töissä on ollut myös monta mieleenpainuvaa ja kiinnostavaa tapausta. Kaikkea syntymän ja kuoleman välillä", Tuula sanoo.
Tuulan mukaan hänen työnkuvansa on pysynyt kohtuullisen samana vuosien varrella, mutta teknologia on mullistanut työtapoja useampaankin otteeseen. Alkuun kirjeet saneltiin, ja Tuula kirjoitti ne kirjoituskoneella. "Jos teki virheen, piti aloittaa alusta. Käänteentekevä oli kirjoituskone, jossa oli korjausnauha", Tuula toteaa. Puhelut olivat kauhean kalliita 80-luvulla, joten soiteltiin vain äärimmäisen kiireellisissä tapauksissa, ja silloinkin lyhyesti. Kovassa käytössä olivat Telex-kone, ja myöhemmin faksi. "Se oli sitten jo paljon hienompi, sillä saattoi lähettää jo kuvia ja karttoja".
Tietokoneen tulo tietysti helpotti työtä entisestään. Teknologia on tuonut mukanaan samalla työtahdin nopeutumisen, mikä ei ole välttämättä ainoastaan hyvä asia. "Jotenkin tuntuu, että on enemmän töitä, ihmiset ovat kiireisempiä. Ja koko ajan pitäisi olla tavoitettavissa ja valmiina", Tuula sanoo. "Ennen esimerkiksi toimeksiannot tulivat Suomesta kuriiripostilla kerran viikossa, jolloin niihin oli aina myös viikko aikaa reagoida. Nykyäänhän niitä tulee sähköisesti päivittäin, tunneittain, minuuteittain."
Irlanti on ehtinyt muuttua paljon vuosien varrella
Irlanti on myös muuttunut monella tapaa näiden 40 vuoden aikana. "Tämähän on ihan kuin eri maa! Irlanti oli silloin 70–80-luvulla hyvin katolinen, uskonnollinen maa. Suurin osa ihmisistä kävi silloin messussa ainakin kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin maalla vähän katsottiin paheksuen, jos et käynyt", Tuula muistelee. Avioeron mahdollisuutta ei ollut, ja homoseksuaalisuudesta joutui vankilaan. Maa on modernisoitunut noista päivistä selvästi, mutta Tuula näkee muutoksen jatkuvan ja vain kiihtyvän. "Tosin niin tapahtuu varmaan kaikkialla muuallakin."
Suomen julkikuva sen sijaan ei ole Tuulan mukaan juurikaan muuttunut, vaikka ehkä useampi tietää nyt, missä Suomi on tai on jopa käynyt Suomessa. Lapin matkat ovat kasvattaneet suosiotaan viimeisen 10–15 vuoden aikana. Tuula ei usko, että irlantilaiset tietävät, kuinka moderni ja edistyksellinen maa Suomi on. "Suomesta on aika neutraali kuva täällä, ei ainakaan mitään negatiivista. Useimmat tietävät lähinnä, että Suomessa on kamalan kylmä", Tuula pohtii. "Moni tietää Paavo Nurmen, Martti Ahtisaaren tai Kimi Räikkösen. Tietysti riippuu siitä, mistä kukin on kiinnostunut, jalkapalloihmiset tietävät ehkä Jari Litmasen ja Sami Hyypiän."
Irlanti suomalaisen silmin
Kysyttäessä suomalaisten ja irlantilaisten kulttuurieroista Tuulan täytyy hetkeksi pysähtyä miettimään. Suomalaiset ovat Tuulan mielestä vähän vakavahenkisempiä ja tarkoittavat, mitä sanovat. Irlantilaiset taas sanovat asioita usein vain kohteliaisuuttaan. "Irlantilaiset ovat tässä small-talkissa mestareita, mutta suomalainen taas vaikenee kahdella kielellä", Tuula miettii. "Suomalainen voi täräyttää jotain vähän loukkaavaakin, kun irlantilainen taas kiertelee ja kaartelee." Tuula pohtii, että kulttuurierot ovat tainneet tasoittua kaikkialla muun muassa EU:n ja television myötä. "Olemme me aika samanlaisia kuitenkin."
Pukeutumisessa on myös eroja Suomen ja Irlannin välillä. "Naiset tulevat töihin kuin gaalajuhliin. Silloin alussa aina luulinkin, että he ovat menossa illalla jonnekin juhliin, kun heillä oli korkokengät jalassa ja kovat meikit naamassa. Suomalaiset ovat tuulipuku ja lenkkarit -kansaa – vähän niin kuin minä, että en ole oikein irlantilaistunut siinä mielessä", Tuula nauraa. Miehet myös viihtyvät paljon enemmän puku päällä. Tuula muistaa naureskelleensa, kun alkuaikoina miehiä saattoi nähdä jopa leikkaamassa nurmikkoa puku päällä sunnuntai-iltapäivänä.
Suomesta ikävä ystävien ja tuttavien lisäksi ruisleipää
Suomesta Tuula kaipaa erityisesti ruisleipää, saunaa järven rannalla, kauniita kesäiltoja ja kunnon lumisia talvipäiviä, jolloin on 10 astetta pakkasta, aurinko paistaa ja pääsee ladulle hiihtelemään. Tietysti myös ystäviä ja tuttavia on ikävä. "Tavallaan siitä jää paitsi sellaisesta lähemmästä kontaktista, kun asuu ulkomailla. Pääsee sitä lomalle, mutta ei se ole sama asia", Tuula sanoo.
Tuulan aika ei käy varmasti pitkäksi eläkkeelläkään. "Tekemistä riittää! Niinhän sitä sanotaan, että eläkkeellä ihmisillä on kauhea kiire, kun kaikki pitää tehdä omalla ajallaan", Tuula nauraa. Tuula touhuaa mielellään koiriensa kanssa, ja tuloillaan on myös ensimmäinen lapsenlapsi, josta Tuula on silminnähden innoissaan. Tuula yllättyi iloisesti, kun hän sai läksiäislahjaksi lähetystön väeltä muun muassa äitiyspakkauksen. "Se oli kyllä aika sopiva! Kaikki lahjat olivat ihania, mutta se äitiyspakkaus oli ihan yllätys", Tuula hymyilee. Myös matkustelu kiinnostaa Tuulaa, ja hänellä onkin jo lista mahdollisista kohteista valmiina.
Tuula jää eläkkeelle hyvillä mielin. "Enemmän positiiviset kuin haikeat fiilikset. Olen ehkä vähän sen tyyppinen, että en jää hautomaan menneitä, vaan katson aina vähän eteenpäin. Menneet on menneitä!"
Pieta Salonen, korkeakouluharjoittelija