Intian talouskasvun hidastuminen jatkuu
Intian talouskasvu sakkaa, ja Modin kakkoshallituksella on vaativa paikka löytää konkreettisia toimia kasvun elvyttämiseksi, ulkomaisten yritysten luottamuksen palauttamiseksi ja kotimaisen kysynnän turvaamiseksi. Tasapainoilu äänestäjien enemmistön eli köyhän maaseutuväestön ja pienen verotuottoja tuovan yritys- ja palkansaajajoukon välillä on Intian keskeisiä kysymyksiä. Nykyhallituksen vahva asema antaisi mahdollisuuden myös kaivattuihin rakenteellisiin uudistuksiin.
Intian talouskasvu hiipui vuoden toisella neljänneksellä 5,0 prosenttiin alkuvuoden 5,8 prosentista. Kasvuvauhti on alimmillaan kuuteen vuoteen, ja yli seitsemän prosentin lukemiin tottunut pääministeri Narendra Modin hallitus etsii kuumeisesti elvytyskeinoja. Suurimmat syyt talouden jarrutukselle löytyvät heikosta kotimaisesta kysynnästä ja investointien vähyydestä. Kulutuskysyntää painaa erityisesti maaseudulla asuvien – eli intialaisten enemmistön – heikko ostovoima, mutta myös autoteollisuuden myynnin lasku, jossa kaupunkilaisillakin ja Intian pienehköllä keskiluokalla on osansa. Kotimaisten investointien lama on jatkunut jo vuosia, ja taustalla vaikuttaa pankkisektorin heikko luotonantokyky. Samalla viime vuosina nousussa olleet ulkomaiset investoinnit ovat kääntyneet laskuun. Keskuspankki on laskenut ohjauskoron alimmalle tasolleen sitten vuoden 2010 (nykyisellään 5,40 %, Modin ykköshallituksen aloittaessa v. 2014 korko oli 8,00 %) ja hallitus on esittänyt suunnitelmia julkisen sektorin pankkien pääomittamiseksi ja yhdistämiseksi, mutta tuloksia ei vielä ole näkyvissä.
Pääministeri Modin kakkoshallituksen tavoitteena on nostaa Intia 5000 miljardin USD:n ja samalla maailman kolmanneksi suurimmaksi kansantaloudeksi (nykyisestä n. 2700 mrd. USD) viidessä vuodessa, mutta hallitus ei ole esittänyt konkreettisia toimenpiteitä tämän saavuttamiseksi. Sitä vastoin, Intia putosi vuonna 2018 takaisin Ranskan taakse sijalle seitsemän kansantalouksien kokoa vertailtaessa. Samalla Modin ensimmäisen hallituksen kärkihanke ”Make-in-India” ei ole juurikaan edennyt. Seuraavaksi odotetaan Make-in-Indian päivitettyjä linjauksia kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Ministeriö on myös asetettu arvioimaan nykyisten vapaakauppasopimusten hyötyjä ja haittoja liittyen Intian kauppavaihtoon, tullien tuomiin tuloihin ja kotimaisen tuotannon suojaamiseen sekä ulkomaisten tuotannollisten investointien houkutteluun. Julkaistu lähtökohta kauppa- ja teollisuusministeriön selvitystyölle on se, että Intialle on ollut nykyisistä vapaakauppasopimuksista enemmän haittaa kuin hyötyä, joten maan suhtautumisen uusiin sopimuksiin voidaan odottaa kiristyvän entisestään. Suorien ulkomaisten investointien laskuun hallitus pyrkii vastaamaan avaamalla aiemmin suljettuja sektoreita muulle kuin intialaiselle omistukselle. Viimeisimpänä mahdollistettiin sadan prosentin ulkomainen omistus hiilikaivoksiin ja neljänneksen omistusosuus digitaaliseen mediaan.
Intian sisäänpäin kääntyneen kansantalouden linkit globaaliin ulkomaankauppaan ja teollisuuden arvoketjuihin ovat vielä nykyisellään sen verrat vähäisiä, että maan talousongelmien vaikutukset eivät juurikaan luo suoria heijastevaikutuksia maailmantalouteen. Sitä vastoin kasvava työttömyys ja hallituksen entisestään loittonevat tavoitteet saattavat aiheuttaa reaktioita maan sisällä. Varsinkin maanviljelijöiden epätoivo voi ajoittain purkautua liikehdintänä. Intian kansantalouden tilaa ja talouskasvua ei kuitenkaan tulisi liiallisesti arvioida vuosineljänneksen kasvulukujen tai tilastojen pohjalta. Suuressa ja monimuotoisessa maassa liikkeet ovat hitaita ja myöskään äkillisen romahduksen riskiä ei ole samalla tavalla kuten pienemmissä ja tiiviimmin globaalitalouteen linkittyneissä maissa. Toisaalta pääministeri Modin ja hallituspuolue BJP:n asema on maassa nyt niin vahva, että kaivattujen rakenteellisten uudistusten toteuttamiselle olisi mahdollisuuksia, mikäli näin haluttaisiin.