Intian liittovaltion budjetti 2019-20, osa 2/2: Sisäpoliittisia ja sosioekonomisia näkökulmia

Narendra Modin toisen hallituksen ensimmäisen budjetin tavoitteena on yhdistää talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin tavoitteet. Kunnianhimoisille kasvutavoitteille rakentuva budjetti edustaa suurista tavoitteistaan huolimatta Intialle ennemmin jatkuvuutta kuin muutosta. Arvostelijat peräänkuuluttavat suurempia rakenteellisia muutoksia ja katsovat, ettei budjetti riittävästi huomio hidastuneen talouskasvun ja kasvaneen työttömyyden juurisyitä. Budjetin rahoituksen osalta haasteita luo tasapainottelu talouskurin, talouskasvun elvyttämisen sekä suurten investointien välillä. Julkisten menojen odotetaan yhä kasvavan suurten sosiaalipoliittisten ohjelmien myötä. Veronkeruu ontuu edelleen. Tavalliselle intialaiselle budjetti lupaa parempaa elämää erilaisten tukijärjestelmien kautta. Kriitikoiden mukaan eniten kansa kuitenkin hyötyisi kilpailukyvyn parantamisesta ja talouskasvusta, joka jakaisi kasvun hedelmiä myös alaspäin.

Talouskasvua ja sosiaalipolitiikkaa

Pääministeri Narendra Modin toisen hallituksen ensimmäisen budjetin tavoitteena on yhdistää talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin tavoitteet. Budjetti edustaa jatkuvuutta Modin ykköshallituksen teemojen ja rahoituskeinojen osalta. Hallituksen vision mukaan työmarkkinauudistukset, sosiaaliturvan vahvistaminen ja panostukset infrastruktuuriin tulevat luomaan Intian talouteen ”hyvän kehän,” jossa kansallinen kulutus kasvaa, palkat nousevat ja maan syrjäseudut hyötyvät suorista tulonsiirroista. Valtion tukema kulutuksen kasvu tulee taas toimimaan moottorina teollisuuden kasvulle.

Uusi budjetti on tasapainoiluharjoitus: Köyhien aseman parantaminen säilyy keskiössä, mutta samalla kasvava ja kuluttava keskiluokka olisi huomioitava paremmin. Keskiluokka peräänkuuluttaa hallituksen lupaamia työpaikkoja, veronkevennyksiä sekä liike-elämän tukemista.

Tuoreimpien lukujen valossa Modin ensimmäisen hallituksen talouspolitiikka nikotteli: talouden kasvu on hidastunut, teollisuussektori ei ole kasvanut odotusten mukaisesti ja työttömyys on ennätyskorkealla. Intian tilastokeskuksen mukaan Intian BKT:n kasvu budjettikaudella 2018-19 oli 6,8 prosenttia, joka on alhaisin viiteen vuoteen.

Asiantuntijat pitävät työmarkkinoiden ja maanomistuslain uudistamista Intian talouskasvun jatkumisen ehtona. Hallituksen uudistuspyrkimykset näillä sektoreilla eivät kuitenkaan tähän mennessä ole edenneet, johtuen mm. ammattiliittojen ja poliittisten puolueiden vastustuksesta.

Markkinat sekä asiantuntijat ovat reagoineet uuteen budjettiin varauksella. Uusi budjetti nojaa kunnianhimoiseen kasvutavoitteiseen ja tarvitsee tuekseen vahvaa politiikkaa. Budjetin rahoitukseen liittyy epävarmuuksia; veronkeruu ja talouskasvu ontuvat, ja samalla suuret sosiaalipoliittiset ohjelmat vaativat resursseja.

Kriitikoiden mukaan uuden hallitusohjelman ja budjetin olisi pitänyt rohkein rakenteellisin uudistuksin puuttua Intian keskeisimpiin ongelmiin: talouden hidastumiseen, maatalouden ahdinkoon ja suurtyöttömyyteen. Uusi budjetti lupaa ”tavalliselle intialaiselle” parempaa elämää erilaisten tukijärjestelmien muodossa. Kriitikoiden mukaan eniten tavallinen intialainen kuitenkin hyötyisi kilpailukyvyn parantamisesta ja talouskasvusta, joka jakaisi kasvun hedelmiä myös alaspäin. Arvostelijoiden mukaan budjetti ei riittävästi huomio hidastuneen talouskasvun ja kasvaneen työttömyyden juurisyitä.

Panostuksia kansan hyvinvointiin

Budjetin keskeisenä tavoitteena on Intian köyhien, mm. maanviljelijöiden ja kastittomien, elintason parantaminen.

Hallituksen suuriin sosiaalipoliittisiin lupauksiin kuuluu mm. kaasun, sähkön ja veden tuominen jokaiseen intialaiskotiin seuraavan viiden vuoden kuluessa. Köyhien asemaa yritetään parantaa myös esimerkiksi panostamalla asuntopolitiikkaan. Suurena tavoitteena on rakentaa 20 miljoonaa edullista asuntoa vuoteen 2022 mennessä.

Keskiluokan osalta asuntojen ostamista yritetään helpottaa lainsäädännön ja kannustimien turvin. Pienet ja keskisuuret yritykset tulevat saamaan lisää tukea, ja järjestäytymätön työvoima (riksakuskit, katukauppiaat, kotiapulaiset jne.) helpotusta eläkeuudistuksen muodossa.

Infrastruktuuriin kehittäminen nähdään keskeisenä sekä talouskasvun että työpaikkojen luomisen kannalta. Investoinnit energiaan sekä infrastruktuurin (vesi, sähkö, kaasu, maaseudun tieyhteydet, satamat) kehittäminen ovat budjetin keskeisiä painopisteitä.

Työllisyyden ja maatalouden elvyttämiseksi odotettiin enemmän

Kriitikoiden mukaan budjetin tavoitteet eivät ole riittäviä Intian suurten ongelmien, kuten maaseudun ahdingon ja työttömyyden, ratkaisemiseksi. Intian tilastokeskuksen (Central Statistics Office, CSO) tietojen mukaan Intian työttömyysluvut ovat ennätyskorkeat (6,1 prosenttia budjettikaudella 2017-18, joka on korkein luku 45 vuoteen).

Tilanne on hankala etenkin maaseudulla, missä monet maanviljelijät ovat suurissa veloissa. 65 prosenttia maan väestöstä saa toimeentulonsa maataloudesta ja maatalous muodostaa 16 prosenttia Intian BKT:sta.

Kriitikot ovat pitäneet budjetin maatalousuudistuksia liian asteittaisina ja varovaisina sekä peräänkuuluttaneet nopeampia ja laajempia rakenteellisia reformeja maanviljelijöiden sosiaaliturvan ohelle. Maatalouden ongelmien ydin on liiketoimintaa vaikeuttavissa rakenteissa, kuten hintoja vääristävässä vanhanaikaisessa tukiaisjärjestelmässä, huonosti säännellyissä markkinoissa ja hankintainfrastruktuurissa.

Koulutuksen, osaamisen kehittämisen tai terveydenhuollon uudistuksille ei anneta budjetissa merkittäviä uusia resursseja. Hallituksen New Education Policy –ohjelma on tavoitteissaan kunnianhimoinen ja lupaa 60 miljoonaa USD Intian yliopistojen kehittämiseen, millä voidaan parhaassa tapauksessa vaikuttaa nuorten intialaisten työllistettävyyteen. Summa ei kuitenkaan merkittävästi nosta Intian kokonaispanostusta koulutukseen, joka on n. 4 prosenttia BKT:sta. Uutta koulutuspolitiikkaa on kiitetty fokuksesta tutkimus- ja innovaatiokapasiteettiin, mutta samalla kritisoitu peruskoulutuksen jättämisestä liian vähille resursseille.

Budjetin rahoitushaasteista

Intialaisten talousasiantuntijoiden mukaan budjettia lukiessa täytyy ottaa huomioon etenkin keskushallinnon haasteet veronkeruussa edellisillä budjettikausilla. Budjettikauden 2017-18 talouskatsauksen mukaan vain 59 miljoonaa ihmistä, eli 4,5 prosenttia väestöstä, maksaa tuloveroa. Alhainen luku johtuu pääasiassa siitä, että suurin osa intialaisista (alle 3634 USD vuodessa tienaavat) on vapautettu verojen maksamisesta, mutta myös veronkierto on Intiassa ongelma.

Verouudistukset, kuten yhtenäistetty kansallinen tavara- ja palveluvero eivät ole tuoneet tilanteeseen toivottua helpotusta. Samaan aikaan julkiset menot ovat kuitenkin olleet kasvussa, sillä Modin hallitus on panostanut suurin sosiaalipoliittisiin ohjelmiin. Valtion kassan kantokyvyn huomioiden useita menoja on siirretty budjetin ulkopuolelle, ja valtion laitokset ovat ottaneet lainaa menojen kattamiseksi.

Hallitus pyrkii tehostamaan verotusta panostamalla mm. sähköiseen verotukseen. Keskiluokka ei saanut toivomiaan verohelpotuksia, mutta ”super-rikkaiden” verotusta kiristetään. Esimerkillisesti verojaan maksaville kansalaisille hallitus aikoo tarjota mainetta, kunniaa sekä etuisuuksia.

Hallituksen rahoitushaasteiden valossa yksityisellä rahoituksella on keskeinen merkitys uuden kasvun luomisessa. Uusia työpaikkoja pitäisi pystyä luomaan etenkin nuorille, jotka muodostavat valtaosan Intian kasvavasta väestöstä. Intian yksityinen sektori on kuitenkin velkaantunut ja sen investointikapasiteetti on heikko. Tilannetta yritetään parantaa mm. laskemalla yritysveroa, parantamalla infrastruktuuria, helpottamalla pääoman saatavuutta, startup-yritysten verotusta keventämällä ja pankkien pääomittamisella.